Julkaistu 15.3.2015 klo 22.17.59
Taas on kuukausikatsauksen aika. Tällä kertaa kauheasti tekstiä hienostelematta ja jälkikäteen tarkistelematta. Jonkinmoista katkonaista, pätkivää ja hajanaista tajunnanvirtaa siis. Kirjoittaja on hurjan väsynyt, ja se näkyy rankasti tämänkertaisessa tekstissä. Anteeksi.
Viimeisen kuukauden aikana olen keskittynyt Kiran kanssa ylläpitämään jo saavutettua edistystasoa. Kiran juoksut lähestyvät, mikä nostaa tyttökoiran kierroksia. Kira on reaktiivisempi, stressiherkempi ja kierrokset jäävät helpommin päälle kuin normaalisti. Reaktiivisuus lisääntyy Kiralla yleensä 1kk +/- 2 viikkoa ennen juoksujen alkua, mutta koira onneksi rauhoittuu lähes normaalille tasollejuoksujen lopulta alkaessa. Vaatimustasoa on jo tämänkin vuoksi joutunut laskemaan.
Kulunut kuukausi on siis ollut melkoista tasapainoilua reaktiokynnyksen suhteen. Jonakin päivänä jokin asia on ok, ja heti seuraavana päivänä sama asia samalla etäisyydellä saakin räjähdyksen aikaan. Tämän ailahtelevaisuuden vuoksi meille on sattunut muutamia vahinkoja toisten koirien kanssa, kun luulin vieneeni Kiran riittävän kauaksi, mutta Kiralle se etäisyys ei sitten yllättäen riittänytkään. Kuukausi on siis ollut haastava.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen saanut pidettyä ihmis- ja auto-ohitukset samalla tasolla kuin ennen lisäkierrosvaihteen päälle kytkeytymistä. Siinä ei siis takapakkia ole menty. Kiran ailahtelevan reaktiivisuustason vuoksi en kuitenkaan ole tohtinut luopua vastaehdollistamisesta ihmisohituksissa. Saattaa olla, että useampi ohitus peräkkäin menee tosi hienosti niin, että ohituskohdalla Kira katsoo ohittajaa, ja sen jälkeen kääntyy minuun päin odottamaan namia. Ja sitten yhtäkkiä jonkin ihmisen kohdalla tuleekin totaaliräjähdys ja Kira lähtee sinkoilemaan ohittajaa kohti. En ole havainnut mitään systemaattista piirrettä, joka laukaisisi räjähdyksen. Saattaahan sellainen toki olla olemassa. Siispä namia on saanut järjestelmällisesti joka ohituksesta, varmuuden vuoksi. Olisihan niitä varmaan jotain fiksumpiakin taktiikoita, mutta rehellisesti sanottuna en ole jaksanut miettiä sitä. Ottaahan se vähän päähän, kun oman työni tämänhetkisen kuormittavuuden vuoksi ylimääräistä energiaa ei vain ole yksityiskohtien miettimiseen. Saahan sitä joskus edes pienen hetken mennä siitä mistä aita on matalin, saahan?
Ihmis- ja auto-ohitusten sujuessa, sanotaan, kelvollisesti, olen pystynyt tekemään Kiran kanssa pitkiä lenkkejä. Tämä on poikkeuksellista aikaisempiin juoksuihin verrattuna. Pitkät lenkit selvästi rauhoittavat Kiraa, mikä taas helpottaa muuta arkea, ja sen vuoksi myös pitkien lenkkien tekeminen on mahdollista - positiivinen noidankehä. On aika mukavaa, kun ensimmäisen kilometrinkin jälkeen jaksaa vielä olla skarppina ja terävänä, kun kaikki omat voimavarat eivät kulu kaikkialle sinkoilevan ja räjähtelevän koiran hallintaan. Positiivista!
Huomenna aloitamme opiskelun Heiluvan Hännän ZEN-kurssilla, ja vaikka odotan kurssia innolla ja se on meille myös todella tarpeellinen, totta puhuen minua kyllä jännittää aikalailla miten Kiran kanssa pärjäämme siellä. Entistä reaktiivisempi koira ja työn uuvuttama omistaja eivät välttämättä ole se otollisin yhdistelmä. Yritetään kuitenkin, kurssista on joka tapauksessa tarkoitus imeä kaikki mahdollinen hyöty irti.
Positiivista on myös se, että Kiran ruokahalu on pysynyt edelleen hyvin voimissaan. Tyttökoira on jo 2,5kk syönyt hyvällä ruokahalulla, eikä tänä aikana ole ollut yhtä ainuttakaan paastopäivää sen takia, että Kira olisi kieltäytynyt syömästä ruokaansa. Poikkeuksellista. Olisikohan nirsouskin siis jäänyt pois iän karttumisen myötä?
Jotain negatiivistakin: Kiralla on nyt muutaman viikon ajan esiintynyt epämääräistä oksentelua ja vatsahappojen nousemista suuhun. Normaalisti Kira on saanut osan päivän ruuastaan lenkeillä ja treenien kuluessa, ja loput illalla ennen nukkumaanmenoa virikeleluista kaivelemalla. Tämä systeemi toimi ihan hyvin, kunnes muutama viikko sitten Kira alkoi oksennella öisin, 3-4h kuluttua iltaruuan syömisestä, jos iltaruoka-annos oli kovin iso. Tämän lisäksi päivällä, kun ruokailusta oli kulunut pidempi aika ja vatsa oli tyhjä, Kiralla alkoivat vatsahapot nousta suuhun. Välillä happojen nouseminen aiheutti vain suun toistuvaa maiskuttelua, välillä ihan happovaahdon oksenteluakin. Ruokinnassa ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään muutosta, eikä Kira ole päässyt syömään lääkkeitä, purukumia tms. myrkyllistä. Myrkkyteoriaan en usko myöskään sen vuoksi, että ruuan jakaminen pienempiin osiin pitkin päivää on poistanut nämä epämääräiset oireet kokonaan. Koska asia korjaantui näin simppelillä ratkaisulla, päätin jatkaa tätä annoskokeilua kuukauden verran, ja sitten koittaa palata yhteen isompaan ateriaan päivässä. Jos oksenteluoireet palaavat, on eläinlääkärivisiitin aika. Ihmetyttää kyllä, miksi nämä oireet alkoivat juuri nyt? Onko parempi ruokahalu ja siten suuremmat syödyt ruokamäärät aiheuttaneet tämän? Vai johtuuko tämä juoksuista jollain mystisellä tavalla? Jos jollakulla lukijalla on kokemusta ja tietämystä tällaisesta oireilusta, ottaisin kyllä mielelläni kommentteja vastaan.
Tällaista meille tällä kertaa, nyt minä painun nukkumaan.
Rokki on kanssa, varsinkin nuorempana, harrastanut tuota tyhjänmahan oksentelua. Eli juurikin maiskuttelee ja saattaa yökkäillä ilman että mitään tulee pihalle, tai sitten ulos tulee pelkkää keltaista vaahtoa. Ja ilmeisesti liittyy nimenomaan tyhjään mahaan. Olen myös kuullut, että vilkkaat paimenkoirat helposti reagoivat ja stressaavat vatsallaan, joten se saattaa liittyä sellaiseenkin, esim. nyt Kiralla alkaviin juoksuihin? Nykyään Rokilla tuota oksentelua esiintyy satunnaisesti, välillä saattaa mennä todella pitkiäkin aikoja ilman oksuja ja sitten taas oksentaa esim. pari kertaa kuussa, enkä ole osannut laittaa merkille mihin se liittyisi (ruokailuajat yms. on hyvinkin säännölliset aina). Kesällä heinää syötyään oksentelee tietysti niitä helpommin pihalle ja karvanlähtöaikaan huomaa, että vaahdon seassa on paljon karvaa - ehkä se on ottanut kissoilta mallia karvapallojen puklailuista ;)
VastaaPoistaJännä tosin, jos se Kiralla on alkanut "vasta" nyt, mutta en kyllä usko, että kyse olisi mistään vakavasta. Olen itse kysellyt asiaa useammaltakin eläinlääkäriltä ja ohje on ollut, että tutkitaan jos se kovasti yltyy ja tapahtuu hyvin usein, mutta silloin tällöin oksentelusta ei ole haittaa varsinaisesti ja siihen pitäisi auttaa nimenomaan usein ja pienten annosten syönti.
Rapsutuksia Kiralle! :)
Hyvä tietää, että Kiran isälläkin on ollut jotain vastaavantapaista. Tällainen ruuan ja vastahappojen oksentelu on kyllä ihan uutta, aiemmin ei ole ollut mitään, vaikka joskus Kiran ollessa pikkuinen meni kokonainen päiväkin ennen kuin sain sen syömään :/ oksentelua oli useamman kerran viikossa, karkeasti n. joka toinen päivä. Suun maiskuttelua sitten lähes päivittäin. Mutta nämä oireet tosiaan loppuivat kuin seinään kun ruoka tuli useammassa erässä.
PoistaKiitos että jaoit blogisi meille. Tulemme tapaamaan tänään alkavalla Zen-kurssilla. Odottavaisin ja myönnettäköön että myös kauhun sekaisin tuntein täällä mietitään kurssin alkua ja sitä että kuinka siellä pärjätään. Olette tehneet Kiran kanssa hienoa työtä! :) näkemisiin, toivottaa Kalle-göötin väki
VastaaPoistaSe oli vähän vahinko, en huomannut ollenkaan klikanneeni jotain "vastaa kaikille"-nappia sähköpostissa :D Tänäänpä siis tapaamme, tsemppiä treeneihin!
PoistaSe oli vähän vahinko, en huomannut ollenkaan klikanneeni jotain "vastaa kaikille"-nappia sähköpostissa :D Tänäänpä siis tapaamme, tsemppiä treeneihin!
PoistaVoi hitsi! Minullakin göötti �� Olisi mukava kuulla lisää Kalle-göötistä �� Tämä on kyllä hyvä blogi! Niin paljon tietoa ja vertaistukea täältä saa.
PoistaKiitos! Tulipa hyvä mieli :)
PoistaSanoisin, että onnistunut vahinko :) ja kiitos samoin, tsemppiä iltaan!
VastaaPoistaKyllä, tosi hieno blogi ja niin kaivattua vertaistukea. Kalle-göötti on sangen suloinen tapaus omine erityistarpeineen! Maallahan Kalle olisi täydellinen koiruus, joka viipottaisi vapaana pienillä töppöjaloillaan. Kaupunkiympäristö luo sitten omat haasteensa... Olispa tosiaan kiva kuulla lisää göötin ja sen ihmisten elämästä, joilla ymmärtääkseni on myös omat haasteensa :)
Kiitos paljon :) Kuulostaa tutulta, oon Kiran kanssa miettinyt ihan samaa, että maalla sen kanssa eläminen olis niin paljon helpompaa. Mutta näillä mennään.
PoistaHei! Minulle voi laittaa sähköpostia gootti@qummitus.com , jos haluaa kuulla gööttimme elämästä :-) Maalla me asumme, mutta emme ihan metsän keskellä, joten vapaana ei täysin voi olla. Riista- ja saalisviettikin matkassa, jota koitan myöskin työstää hallintaan. Ja mukavahan se on, että koiruus voi olla reissuissa/vaelluksilla mukana, joten täytyy jonkinlaiset sosiaaliset taidot olla :-)
PoistaHei! Oletko miettinyt miten sterilointi auttaisi tähän räjähtelyongelmaan?
VastaaPoistaHei! Olen kyllä miettinyt sterilointia, ja juoksujen poistumisen myötä ei olisi juoksuja edeltävää noin kuukauden mittaista kiihtymysjaksoakaan. Haluan kuitenkin ensin selvittää, miten pitkälle koulutuksella on mahdollista päästä. Iso osa Kiran kiihtymyksestä on kuitenkin opittua ja stressiperäistä. Ehkä suhtaudun sterilointi-asiaan jotenkin turhan niuhosti. Sterilointi helpottaisi elämää varmaan jonkin verran, mutta minusta tuntuisi hieman väärältä lähteä korjaamaan tilannetta ensisijaisesti kirurgisella toimenpiteellä. Siksi katson ensin tämän koulutuskortin loppuun. Steriloinnilla olisi toki muitakin hyötyjä, kun kohtutulehdusten ja nisäkasvaimien riski pienenisi. Ja pentujahan Kiralla ei ole tarkoitus teettää.
PoistaMeillä sterilointi muutti koiran aivan eriksi, siis parempaan suuntaan. Sterilointihan on siis koiralle että omistajalle hyväksi, sillä molemmilta lähtee stressitasot laskemaan. Siis myös koirankin parhaaksi. Koira menee nyt järjellä eteenpäin eikä tunteella ja mielestäni koiran elämä on nyt laadukkaampaa, kun voi keskittyä muihin asioihin kuin jokaiseen asiaan rähinällä.
Poista