Julkaistu: 28.10.2015 klo 21.40.41
Myönnetään, minä rakastan kirjoja ja kirjastoja. Eipä olekaan ihme, että kotoani kirjoja löytyy vino pino ja Kiran myötä on tullut opiskeltua useampikin opus, joka käsittelee koirankoulutusta etenkin haastavampien koirien näkökulmasta. Tässä kirja-arvostelussa esittelyssä on yksi uusimmista tuttavuuksistani, Jackie Ferrierin The dog aggression system every dog owner needs(*).
Kiran mielestä kirjan valokuvaussessiossa oli kyse kohdennustempusta.. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
"Aukeaisiko namihana, jos makaan kirjan päällä ja katson kieroon?!" Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Kirjan nimi lupaa paljon. Nimestä tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kliseiset elämäntaito-oppaat, jotka lupaavat kuun taivaalta, täydellisen elämän ja puolitoista valtakuntaa. Kirjan takakansiteksti ei yhtään lieventänyt ensivaikutelmaani.
Takakansi. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Onneksi päädyin kirjan kotisivuille hankkimaan kirjasta enemmän tietoa, sillä muutoin tämä opus olisi saattanut ehkä itseltäni jäädä hankkimatta.
Kirjan sisältö
The dog aggression system every owner needs(*) on massiivinen teos. Kirjan 394 sivua ja Internetissä olevat lisämateriaalit kuulostavat paljolta verrattuna moniin muihin lukemiini "rähjäkoiraopuksiin". Kirjassa lähestytään koirien aggressiivisuutta hyvin laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Paljon monipuolisemmin kuin monissa muissa "rähjäkoiraopuksissa", jotka keskittyvät pääasiassa varsinaiseen koulutukseen.Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Kirja rakentuu koulutusohjelman ympärille. Koulutusohjelma koostuu viidestä eri osasta, jotka ovat vapaasti suomennettuna stressin vähentäminen, koira-ihmissuhteen parantaminen, virikkeistäminen, peruskäytösten kouluttaminen ja kohdennettu käytöksen muokkaaminen. Koulutusohjelman toteutuksen perusedellytyksenä on aggressiivisen käyttäytymisen ehkäisy ja arkielämän hallinta, jotka täytyvät olla ensin kunnossa ennen siirtymistä varsinaiseen koulutusohjelmaan.
Kirjan koutusohjelman rakenne ja apulaiskuvaajan kirsu.. Tykkään tosi paljon näin selkeästä koulutuksen jäsentelystä! Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla. |
Oma arvio kirjasta
Massiivisuudestaan huolimatta kirja on helppolukuinen ja teksti on erittäin soljuvaa ja jopa koukuttavaa. Istuin monena iltana nenä kiinni tässä kirjassa paljon myöhempään kuin olisi pitänyt ehtiäkseni nukkumaan kunnon yöunet. En vain malttanut laskea sitä käsistäni.Kirjan ehdottomasti parhaiksi ansioiksi on luettava se, että se on ensimmäinen lukemani "rähjäkoiraopus", jossa todetaan hyvin selväsanaisesti stressin poiston ja räjähdyksiä aiheuttavien kohtaamisten välttämisen olevan välttämätöntä koiran käyttäytymisen muuttamisessa. Iso osa kirjasta on omistettu tälle asialle. Kirjan toisessa osiossa annetaan lisäksi hyvin kattavat perustelut sille, miksi arkielämän hallinta, stressin vähentäminen ja räjähdyksien välttäminen ovat niin tärkeitä aggressiivisen koiran kanssa eläessä. Lukiessani näitä asioita käsitteleviä kappaleita mieleni teki toistuvati nyökytellä ja hihkua "Kyllä! Juuri näin!". Kiran "käytösterapiassa" räjähdysten välttäminen oli yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä oivalluksista, joiden kautta viimein pääsimme onnistumisten polulle. Monissa muissa lukemissani rähjäkoirakirjoissa stressin poistoa ei käsitellä joko ollenkaan tai se on mainittu kuin ohimennen. Tässä Jackie Ferrierin kirjassa stressin poisto saa viimein niin tärkeän ja mittavan roolin kuin on mielestäni ollut tarpeen ainakin Kiran koulutuksen kanssa. Kirja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun tulee vielä entistäkin tarkemmin ehkäistä niiden tilanteiden syntyminen, jossa Kira pääsee räjähtämään toiselle koiralle.
Toinen mainitsemisen arvoinen seikka, joka monissa muissa rähjäkoirakirjoissa on unohdettu kokonaan, on omistajan tuntemusten käsittely ja ymmärrys. Aggressiivisen koiran kanssa eläminen on raskasta, ja vaikka Kira ei oikeastaan aggressiivinen olekaan, niin tunsin silti oloni huojentuneeksi saadessani kirjan kirjoittajalta ymmärrystä omille negatiivisille tuntemuksilleni. Viimeinkin kirja, joka neuvoo, miten suhtautua omiin huonommuuden tunteisiin, jotka aiheutuvat koiran "epänormaalista" käytöksestä, ja antaa vinkkejä, miten omaa fiilistä voi kohentaa.
Kirjan heikkous on se, että vaikka kirjassa tarkastellaan hyvinkin perusteellisesti arkielämän hallintaa ja stressin vähentämistä, varsinaista koulutusta tarkastellaan lähinnä vain idean tasolla. Internetissä olevat lisämateriaalit sisältävät 30-sivuisen koulutusoppaan, jossa selostetaan yksityiskohtaisesti naksutinkoulutuksen idea ja joidenkin peruskäytösten koulutus. Nopealla selailulla koulutusopas ei kuitenkaan sisällä mitään kovin ainutlaatuisia koulutusideoita tai koulutettavia käytöksiä.
Kenelle suosittelisin tätä kirjaa?
The dog aggression system every dog owner needs(*) on kirja, jonka toivoisin olleen kirjahyllyssäni silloin, kun Kiran rähjäongelmat ensimmäisen kerran puhkesivat. Jos etsit puhtaasti koulutuskirjaa, tämä opus ei kuitenkaan ole sinua varten. Jos sen sijaan etsit kirjaa, joka antaa neuvoja ja tukea, miten elää aggressiivisen ja reaktiivisen koiran kanssa, voin lämpimästi suositella tätä opusta. Kirja sopiikin erinomaisesti täydentämään muita, enemmän ongelmakoiran koulutukseen keskittyviä kirjoja, joissa arkielämän hallinta, stressin poisto ja aggressiivisen koiran omistajan tunne-elämän käsittely jäävät vähemmälle huomiolle tai puuttuvat kokonaan.Arvosana: 8 ½
Tekstin sisältämät kaupalliset linkit on ilmoitettu (*)-merkinnällä.
Ei liity aiheeseen, tuli vaan mieleen, että onko Kiran terveys tutkittu? Esim. verenpaine mitattu, ettei kyseessä ole lisämunuaisen kasvain, joka lisää adrenaliinin eritystä.
VastaaPoistaOn tutkittu. Aika tarkkaan vuosi sitten ELL tutki Kiran päästä häntään, katsoi liikkumisen, tunnusteli, otettiin laaja verenkuva ym. Verikokeissa kaikki arvot olivat normaalirajoissa, paitsi "Amyl", joka oli hieman normaalia pienempi. En nyt muista mitattiinko verenpainetta, mutta kyseinen ELL ei keksinyt Kirasta mitään vikaa. Jäätiin odottelemaan luustokuvia, josko niistä selviäisi jokin kivunaiheuttaja. Luustokuvista odottelen parhaillaan Kennelliiton lausuntoa, ei luusto parhaalta priimalta näyttänyt, mutta ei myöskään suoraan anna syytä epäillä kipuja. Fysioterapeutilla vierailua kuitenkin harkitsen, kunhan luustolausunnot valmistuvat.
PoistaHyvä juttu. Tuli vaan mieleen, kun olet kertonut, että Kira käy ylikierroksilla, eikä pysty rauhoittumaan, kun on joutunut "tiloihinsa", jos oikein olen käsittänyt. Meidän koiralla oli ääniyliherkkyysongelmaa, josta ei pystynyt normaalisti rauhoittumaan. Tutkimuksissa selvisi korkea verenpaine, joka johtui lisämunuaisen kasvaimesta, joka johtaa liialliseen adrenaliinin erittymiseen (jos oikein käsitin). Mitenkään muuten se ei oireillut, veri-, kilpirauhaskokeissa eikä perusterveystarkastuksissa huomattu mitään. Muuten aivan ylirauhallinen koira, joka tietyistä äänistä joutui paniikkiin. Onneksi sairaus selvisi, mutta olisi selvinnyt aiemmin, jos normilääkärintarkastuksiin (joissa mekin käytiin vuosittain) kuuluisi verenpaineenmittaus, kuten ihmisillä.
VastaaPoistaSun blogia on tosi mielenkiintoista lukea. Tsemppiä teille kovasti! :)