Julkaistu: 24.10.2015 klo 14.26.52
Edellisessä postauksessa esittelemäni koulutussuunnitelman luonnos on viimein muotoutunut viimeistellymmäksi versioksi. Suunnitelma toki vielä ajan ja oppimisen myötä hioutuu, mutta mielestäni kaikki "suuret linjat" ovat nyt kohdillaan.
Koulutussuunnitelmaan on tullut uutena osiona kiihtymyksen purkaminen, jonka päätin lisätä suunnitelmaan viestiteltyäni sähköpostitse Jirka Vierimaan kanssa. Jirkaan otin alunperin yhteyttä kysyäkseni hänen järjestämistään kursseista pääkaupunkiseudulla. Niitä ei valitettavasti ollut juuri nyt tarjolla, mutta sen sijaan saimmekin aika liudan treenivinkkejä ja ideoita kirjallisessa muodossa.
Tiivistetysti ilmaistuna Jirkan ajatus oli se, että kiihkeästä ja hektisestä hötkyilijästä ei saa lupsakkaa ja lokoisaa taivaanrannanmaalaria millään. Koira kuin koira voidaan toki opettaa makaamaan hiljaa paikallaan rennossa asennossa, mutta Jirkan mukaan se ei kuitenkaan poista tai vähennä hötkyilijän tarvetta hötkyillä, kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen ja kiihkeä. Pelkästään rauhoittumista ja zen-mielialaa tavoitellen kiihtyvyys voi siis jäädä ikuisuusprojektiksi.
Jirka myös arveli, että Kiran kanssa ongelmana on ns. negatiivisen vahvistumisen kierre, josta Kira on riippuvainen. Suora lainaus Jirkan minulle kirjoittamasta sähköpostiviestistä:
"Eli kiihtyessään koiralle suorin ja nopein, toiminnallinen ja sensorisesti helpottavin tapa purkaa kiihtymystä on pistää jalat liikkeelle ja avata ääntään. Kun käytetään ruokapalkkaa ja opetetaan rauhallista käyttäytymistä, koulutetaan ongelmaan nähden yhteensopimatonta käyttäytymistä, mutta myös yhteensopimattomin vahvistein (ruoka vs. toiminta, positiivinen vs. negatiivinen) - hyvinvointitekijöiden tasolla voidaan pelkistää, että syöminen ei poista liikunnan tarvetta ja sosiaalisen toiminnan tarve täyttyy vain sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Taustalla rakentuu motivaatio, joka saattaa olla tavoitteisiisi nähden hieman ristiriitainen, kun koiralla on jatkuvasti niin voimakas taipumus tehdä kiireisen holskun hommia."Toisin sanoen, raivokilarit nostavat Kiran stressitasoa ja stressaantuneena Kira räjähtää entistä helpommin, mutta toisaalta raivokilarit ovat Kiralle se kaikkein suorin ja helpottavin tapa purkaa sen päässä kihiseviä höyrypaineita.
Tässä kohtaa minun päässäni syttyi vesitornin kokoinen hehkulamppu.
Olin aiemmin yrittänyt "kulkea oikoreittiä" opettamalla Kiralle rauhoittavia käytöksiä ilman, että olin antanut koiralle mahdollisuuden purkaa paineita, jotka olivat raivokilareiden syynä alunperinkin. Tarkoittaessani hyvää olin siis itse asiassa vain pahentanut tilannetta. En ollut ymmärtänyt sitä, että kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen, impulsiivinen käyttäytyminen "tulee koirasta ulos" joka tapauksessa, halusin sitä tai en.
Paras konsti ongelmavyyhdin ratkaisemiseksi on Jirkan mukaan ottaa koiran impulsiivisuus ja kiihkeys hyötykäyttöön ja osaksi koiran hyvinvoinnin ylläpitoa. Siis tarjota koiralle keinoja, joissa se voi luvan kanssa purkaa höyryjä päästään, ja palkita koiraa toiminnalla ja "äksönillä" namien sijaan. Kun kiihkeälle koiralle tarjotaan mahdollisuus toteuttaa luonnollista käyttäytymistarvettaan olla kiihkeä, se myös pystyy olemaan rauhallinen silloin kun kiihtyminen ei ole sallittua.
Olemmekin nyt viikon verran Kiran kanssa harrastaneet vetojuoksua, joka Jirkan mukaan purkaa höyrypaineita hyvin pehmellä ja varmalla tavalla, kun juoksutreeni tehdään pitkäkestoisesti tasaisella ravitahdilla. Olemme käyneet vetojuoksemassa lähes päivittäin oman kuntoni rajoissa, joka tällä hetkellä tarkoittaa noin 3-4 kilometrin vauhdikkaita juoksulenkkejä. En ole ikinä itse erityisemmin saanut nautintoa juoksemisesta, mutta kun Kira silminnähden rauhoittuu vetojuoksusta, oma juoksumotivaationikin saa aivan uutta pontta. Suunnitelmissa on myös ottaa varastossa nököttävä dobo-pallo taas aktiivikäyttöön kuntoiluvälineenä. Ja ilmoittauduimmepa tammikuun puolivälissä alkavalle nosework-kurssillekin!
Lopulta tästä koulutussuunnitelmasta siis tuli paljon muutakin kuin pelkkää "koulutusta". Mutta mikäpä siinä, kun minun kuntoni kohoaa samalla kun koiran räjähtely vähenee, niin kaikki voittavat. Ehkä tämä koulutussuunnitelma onkin enemmän jonkinlainen elämänhallintastrategia tämän kiihkeän KilariKirani kanssa :)
Tällä hetkellä oloni on hyvin toiveikas. Olisivatko avaimet helpompaan arkeen nyt kasassa?
 |
| Koulutussuunnitelma vol. 2. |
Olen itse ollut samassa tilanteessa ja olen hieman vieläkin, joten hieman hymyilytti katsoessani koulutussuunnitelmaasi ja lausettasi "Olisivatko avaimet helpompaan arkeen nyt kasassa?". Koulutussuunnitelmasi oli niin valtava, että en sanoisi sitä helpommaksi arjeksi. Mutta ymmärrän tosiaan tuon lauseen, mikä johtuu varmaan siitä, että on jotain menetelmiä, millä pitää koira hanskassa. Mutta ei se ole helpompaa arkea. Onko se pelkkää selviytymistä, kun on jotain mihin tarttua. Etkö enää ota BATia käyttöön? En ainakaan huomannut sitä listassasi. Mutta totean vielä, että samassa tilanteessa olen ollut, ymmärrän kaiken tuskan ja menetelmät mihin tarttua ja turvautua.
VastaaPoistaNiin, kai helpon arjen määritelmä on jokaiselle vähän erilainen :) Minulle helppo arki on sitä, ettei minun eikä koiran tarvitse jännittää, mitä jokaisen kulman takana on, kun molemmilla on vahva luottamus päässä, että mitä siellä sitten onkin, siitä selvitään hengissä, rauhallisesti ja turvallisesti ohitse. Minulle helppo arki on siis ennenkaikkea stressittömiä lenkkejä ym. arkipäivän elämään kuuluvia touhuja. Jos stressittömän elämän toteutuminen vaatii sen, että käyn juoksuttamassa koirani päästä höyryt pois päivän-parin välein, niin tottavie olen siihen valmis - palkinto (rauhallisempi koira) on vaivan arvoinen. Kiran överikilaripäivät ovat nimittäin hirmuisen kuluttavia ja raskaita minulle itselleni.
PoistaMoni koulutussuunnitelmassa olevista asioista on jo nyt osa arkielämäämme, joten ihan kaikkea ei tarvitse alusta asti opetella, onneksi :) Onhan se valtava, mutta koen sen tarpeelliseksi, kun Kiran kiihkeys on läsnä kaikissa asioissa mitä teemme. Minun mielestäni nuo suunnitelmassa olevat jutut kyllä helpottavat arkeamme ja sen takia ne siinä ovatkin. Mieluummin otan työkalupakkiini tällaisen järeämmän keinoarsenaalin kuin sen, että joutuisin koiran koko loppuelämän ajan kiertämään räjähdysten pelossa kaikki ihmiset ja koirat sadan metrin etäisyydellä. Selviytymistähän tämä kaikki on, ja tämän keinoarsenaalin avulla toivottavasti selviämme tästä koko rähjärumbastakin voittajina :)
BAT on meillä koko ajan käytössä, siitä on tullut osa normaalia toimintatapaani Kiran kanssa. Siihen kuuluu meillä hihnan käyttö niin, etten provosoi sillä Kiraa, tilanhallinta siten että luen Kiran elekieltä tarkkaan etten vie sitä liian lähelle triggereitä, triggereiden lähestyminen kiertäen-kaartaen, Kiran rauhoittavan elekielenkäytön rohkaisu, ym. Varsinaisia BAT- set-uppeja (siis vartavasten järjestettyjä BAT-treenitilanteita) ei kuitenkaan tähän koulutussuunnitelmaan sisälly ainakaan nykyisessä muodossaan.
Mielenkiintoista luettavaa ja hyvin niputettu asiat yhteen! Uskon sen toimivan ��
VastaaPoistaMinkälaisissa tilanteissa palkkaat toiminnallisesti esim. Vetoleikillä? Entä jos koiralla on stressi voimakkaana, pitäisikö odottaa, että stressitaso laskee, ennen kuin palkkaa lelulla kiihkeän koiran esim. ohituksissa?
Pikavastaus näin puhelimella.. Toiminnallinen palkkaus on käytännössä muotoutunut meillä sellaiseksi, että palkkaan Kiraa heittonamilla tai liikutan kädessä olevaa namia niin että Kira saa jahdata sitä. Vetolelupalkkaus ei Kiralle oikein toimi kiihdyttässä ympäristössä, tai ainakin on-off harjoituksia pitäisi tehdä pohjalle vielä paljonpaljon enemmän, ettei kiihkeys jäisi päälle. Heittonami tai muu namipalkkaustapa, joka mahdollistaa syötävän palkkion jahtauksen on sen sijaan toiminut oikein hyvin. Heittonamipalkkauksessa on se hyvä puoli, että koiran näkökenttään maahan lentävä nami katkaisee (häiriöherkän) koiran tuijotuksen, sitä jahdatessaan jännitys purkautuu liikkeen kautta (paikoilleen jämähtäminen on ainakin Kiralle pahin mahdollinen juttu), namin etsintä haistellen rauhoittaa, ja samoin syöminen on rauhoittavaa toimintaa. Jahtaamiseen taipuvaiselle paimenkoiralle liikkuvan namin saalistaminen on myös arvoltaan paljon suurempi palkkio kuin se, että nakki lykättäisiin suoraan suuhun.
PoistaKiitos vastuksesta! Mulla on kiihkeä ja terävä bordercollie. Olen palkannut sitä satunnaisesti lelulla, mutta nyt kun stressi on tapissaan -> monen asian summa :( huomaan, että siitä jää nekatiivinen vire päälle. Itse käytän myös heittonmeja ja nää ovatkin olleet hyviä. Joskus otettu myös kahden lelun leikin idealla kahden namin leikkiä :) Lisäksi olen huomannut, että Resgue remedy -suihku on myös oiva apu, kun stressi käyrä nousee liikaa. Sitä saa luontaistuotekaupasta, mutta tämän varmaan tiesitkin jo :)
VastaaPoista