Koira, joka räjähti

Aina vuoden lähestyessä loppuaan herää hinku suunnitella seuraavan vuoden kujeita. Näin nytkin. Pitkään Kirasta erossa oleminen ja treenaamattomuus lisää entisestään intoa päästä taas tositoimiin...

Olen hiljattain ollut yhteydessä Jirka Vierimaahan ja kysellyt häneltä pääkaupunkiseudulla järjestettävistä impulssi/ohitus/ongelmakoirakursseista - joita ei ole lähiaikoina tulossa. Olisi kuitenkin mahdollista järjestää valmennusryhmätyyppisesti koulutusta "omalle porukalle", siis koiraihmisille jotka painivat samantyyppisten ongelmien kanssa. Toistaiseksi tämä valmennusryhmäajatus elää vain omassa päässäni, mitään ei ole Jirkan kanssa sovittu, eikä minulla ole treenikavereitakaan tällaiseen ryhmään. Todennäköisesti valmennusryhmän sisältö kattaisi jotakuinkin samantyyppistä sisältöä kuin on Jirkan Impulssi- ja Hihna&ohitus-kursseilla tarjolla, sisältöä voineen kuitenkin räätälöidä aika paljonkin osallistujien mukaan.
Nyt kysymys kuuluukin muille rähjäkoirien omistajille:
Kiinnostaisiko sinua tulla mukaan?

Käytännön toteutus: 
Koulutusta valmennusryhmässä olisi 5x5h, eli 5 koulutuspäivää noin kuukauden välein. Koulutuksen hinta olisi 325 €/hlö sisältäen käytännön harjoittelun, matkakulut ja ALV 24%, lisäksi harjoitusten välisenä aikana olisi käytössä keskustelufoorumi verkkopalvelu DOLOssa. DOLOn jäsenblogista löytyy myös muutamia kymmeniä koulutusta tukevia blogitekstejä ja artikkeleita. Valmennusryhmä sijoittuisi johonkin päin pääkaupunkiseutua, mutta sijainnista tai ajankohdasta ei ole toistaiseksi tarkempaa tietoa. Näin aluksi kartoitan vasta muita asiasta kiinnostuneita. Valmennusryhmistä voit lukea lisää TÄÄLTÄ. (Huom! Linkissä on mainittu valmennusryhmän kestoksi 7x1,5h ja hinnaksi 150€/hlö, tässä blogitekstissä mainittu valmennusryhmän kesto ja hinta on saatu suoraan Jirkalta itseltään joten ne ovat luultavasti oikeampaa tietoa.)

Miksi juuri Jirka?
Jirkaan olen ollut jo aikaisemmin yhteydessä kun tuskasteluni Kiran räjähtelyn kanssa pahimmillaan ja tuntui, ettei etenemistä Kiran kanssa tapahdu lainkaan vaikka kuinka yrittää. Jirkalta sain tällöin hyviä neuvoja. Näiden neuvojen avulla omassa päässäni avautui jokin solmu Kiran treenaamisen suhteen ja olen sittemmin alkanut ajatella Kiran räjähtelyongelmaa ihan erilaisesta näkövinkkelistä kuin aiemmin. [Tämän tuskastelun hedelmistä ja Jirkan kanssa viestittelyn tuottamista ideoista voit lukea aiemmasta postauksestani] Jirkan kirjallisten vinkkien avulla pääsin alkuun, mutta silti tunnen tarvitsevani apua 'ihan kädestä pitäen' ja kaipaan todella selkäni taakse tarkkasilmäistä haukkaa vahtimaan omia hölmöyksiäni joilla tajuamattani pahennan itse Kiran kilareita. Lisäksi pitkäkestoinen treenaaminen samalla porukalla on muutenkin todella hedelmällistä ja ryhmäkuri saa ainakin itseni pinnistelemään treenaamisen eteen vielä enemmän kuin normiarjessa.

Koulutuksen hinta on suolainen, on myönnettävä että se vaikeuttaa ainakin omaa päätöksentekoani merkittävästi. Toisaalta uskon myös että treeni Jirkan ohjauksessa olisi jokaikisen euron arvoista.

Jos siis kiinnostuit, niin kommentoi tätä postausta kertoen vähän itsestäsi ja koirastasi. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi...

Päivitys 8.1.2017: Treeniryhmäporukassa on edelleen tilaa muutamalle koirakolle. Rohkeasti siis vain yhteyttä jos kiinnostaa!

Blogissa on ollut hiljaista jo tovin. Kirjoittaminen ja kuulumisten päivittäminen tähän blogiin on ollut mielessä lähes viikoittain, mutta joka kerta on tuntunut helpoimmalta jättää kirjoittaminen sikseen. Kiitos kuitenkin kaikille niille, jotka ovat kommentoineet blogiini ja lähettäneet minulle sähköpostia tämän horroksen aikana. Kaikki ne olen lukenut suurella ilolla ja ihmetyksellä kuinka monia kiinnostaa meikäläisten kuulumiset, vaikka kovin harvaan viestiin olenkin saanut aikaiseksi kirjoittaa vastauksen...

Ei minulla oikeastaan ole mitään erikoista päivitettävää koira-asioiden osalta viimeisen vuoden ajalta. Kiran kanssa käytiin vuosi sitten luustokuvauksissa ja selästä löytyi LTV3-löydös. Muut luustotulokset olivat onneksi priimaa lonkkien ollessa A/A ja kyynärpäiden 0/0. LTV3 altistaa toispuoleiselle nivelrikolle lonkissa ja lisää riskiä cauda equina syndroomalle, joten aloitin Kiralla samantien nivelravinteiden syöttämisen vaikka mitään vaivoja tuosta LT3-löydöksestä Kiralle ei ole vielä aiheutunut, eikä toivottavasti ikinä tulekaan. Peukut pystyyn siis sen suhteen.

Keväällä osallistuimme nosework-kurssille, jota kyllä jännitin etukäteen aikalailla että miten Kiran kanssa siellä pärjäämme. Kurssi meni kuitenkin ihan hienosti huomioiden sen, että samassa pienessä tilassa oli yhtäaikaa kolme muutakin koiraa sermien takana tekemässä nenätöitä. Kira syttyi hajutöihin upeasti ja vähän harmittaakin, että tämän kurssin jälkeen ei ole ollut paukkuja panostaa täysillä näihin hajuhommiin. Kurssi vahvisti myös sen, että säännöllinen koirahäiriössä toimiminen tekee todella hyvää Kiralle. Kun muiden koirien ympärillä pyörimisestä tulee arkipäivää, ne eivät aiheuta enää niin räiskyviä reaktioitakaan. Vetojuoksu kuului vakiharrastuksiimme ja tasaisella vauhdilla juokseminen edelleen on silkkaa terapiaa Kiralle.

Oikeastaan koko viimeisen vuoden opit Kiran suhteen voi tiivistää siihen, että tiedän nyt suunnilleen miten Kiran kanssa tulee toimia vaikeissa tilanteissa ja millainen treeni/liikunta tekee Kiran päälle hyvää. Vapaana liikkuvan Kiran katselu on ollut hyvin opettavaista ja kertoo hyvin paljon Kiran luonteesta ja sitä kautta myös räjähtelyn syistä. Kun Kira saa liikkua vapaana, se lähtee liikkeelle aina täyttä kiitolaukkaa kuin tykin suusta ammuttuna ja Kiran normaali liikuntavauhti on ylipäätään tosi nopea, siis aina vähintään nopeaa ravia tai laukkaa. Vauhti hidastuu kävelyyn tai pysähtyy kokonaan vain tarpeiden teon ajaksi tai siksi aikaa kun tutkinnassa on joku erityisen mielenkiintoinen haju. Kira ylipäätään liikkuu vapaana ollessaan tosi pitkälti hajujen liikuttamana. Kira kyllä seurailee tällöikin löyhästi minun liikkeitäni eikä kovinkaan usein irtaudu 40m kauemmaksi, ja jos vaihdan yhtäkkiä suuntaa, Kira kyllä tulee perästä. Mutta kintereilläni se ei liiku vaan kulkee lähistölläni omia polkujaan hajujen perässä. Kun luonnostaan vauhdikkaasti liikkuvan ja hajuvanoja seurailevan Kiran liikettä sitten rajoitetaan hihnalla ja hihnan päätä pitelevällä hidasliikkeisellä ihmisellä, onko ihme että hidas eteneminen lisää Kiran turhautumista? Tätä kuvastaa mielestäni hyvin se, että liikkeelle lähtemisen hetket (kotoa lenkille lähteminen, autosta poistuminen, ovesta kulkeminen jne) ovat niitä hetkiä, jolloin Kira on räjähdysherkimmillään. Kira olisi halunnut olla jo juoksujalkaa puolimatkassa kun minä vasta suunnittelen ensimmäisen kävelyaskeleen ottamista. Ei siis oikeastaan ihme, että vetojuoksu ja hajutyöskentely tekevät niin hyvää Kiralle, sillä niiden kautta se pääsee toteuttamaan itselleen todella tärkeää toimintamallia: juoksemista ja haistelua.



Koko viimeisen vuoden ajan itsestäni on tuntunut, että olen saanut päättää koiraharrastusta koskevat lauseet mutta-konjunktioon. "Voisihan sitä, mutta..". Tätä on horros. Sitä, että kaikki kunnianhimo kuluu väitöskirjan tekoon ja lopun energian on syönyt alitajunnassa kytevä pelko ja ahdistus. Ja sitten tästä kaikesta vielä kokee syyllisyyttä ja häpeää, kun pitäisi, mutta... Sain noin vuosi sitten tietää sairastavani erästä perinnöllistä tautia ja olin nyt syksyllä sen vuoksi isossa ennaltaehkäisevässä leikkauksessa. Nyt 1,5 kk sairaslomalla oltuani vasta tajuan, miten tämä horros on imenyt mehut minusta ja miten paljon se onkin näkynyt kaikessa, etenkin juuri Kiran kanssa harrastamisessa (tai harrastamattomuudessa...). Kirasta on tällä välin tullut täysi maalaiskoira perheeni hoidossa, minusta kun ei vielä ole Kirasta huolehtimaan ja lenkittämään.



Horros ei ole vielä kokonaan ohi, mutta vielä kömmin kuopastani ylös ja suuntaan innokkaana eteenpäin :)

Siltä varalta että en saa aikaiseksi päivittää blogiani enää tämän vuoden puolella, toivotan lukijoilleni hyvää joulun odotusta!

Onpa hieno fiilis! :)
Oikeat palaset alkaa viimein löytyä ja Kiran kanssa homma kulkea ihan oikeaan suuntaan!

Pimeä tie ja Kira <3

Vetojuoksu ja LAT lentopalkkauksella - siinäpä ne taikatemput, jotka ovat alkaneet viedä Kiran kanssa hommaa vauhdilla eteenpäin.

Vetojuoksua olemme harrastaneet nyt pari viikkoa ja Kira alkaa selvästi päästä asiasta jyvälle. Vetoon on tullut parin viimeisen lenkin aikana hurjasti lisää tasaisuutta ja Kira on juostessa jo paljon keskittyneemmän oloinen. Tasaisella ravilla pitkäkestoisesti juokseminen rauhoittaa Kiraa ihan silminnähden ja vähentää sen reaktiivisuutta - juuri niin kuin Jirka Vierimaa arvelikin.

Jopa minä lähden nykyään intoa puhkuen ja mielissäni lenkille, on tainnut siis juoksuflow koukuttaa sekä emännän että koiran!

Tänäiltana olimme tulossa juoksulenkiltä kotiin päin, kun vastaan tuli haukkuva pikkukoira. Ja arvatkaapa mitä! Kiran kanssa päästiin 30m etäisyydellä ohi ilman räjähdystä! :) Kiran hengitys toki alkoi kiihtyä ja karvat nousivat pystyyn, mutta lentopalkatun LAT:n avulla homma pysyi hallinnassa ja päästiin ohitse ilman tilanteen eskaloitumista. Ainiin, ja samanaikaisesti meidän takana käveli toinen koirakko 50m etäisyydellä, joten tilanne oli senkin puolesta aika haastava Kiralle. Mutta selvittiin - olen niin iloinen!

Fiilis on nyt osapuilleen tämä:

Niin ja mikä VEJULAT? Eiköhän sen lyhenteen merkitys selviä tämän tekstin sisällöstä :)

Myönnetään, minä rakastan kirjoja ja kirjastoja. Eipä olekaan ihme, että kotoani kirjoja löytyy vino pino ja Kiran myötä on tullut opiskeltua useampikin opus, joka käsittelee koirankoulutusta etenkin haastavampien koirien näkökulmasta. Tässä kirja-arvostelussa esittelyssä on yksi uusimmista tuttavuuksistani, Jackie Ferrierin The dog aggression system every dog owner needs(*).

Kiran mielestä kirjan valokuvaussessiossa oli kyse kohdennustempusta.. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

"Aukeaisiko namihana, jos makaan kirjan päällä ja katson kieroon?!" Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirjan nimi lupaa paljon. Nimestä tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kliseiset elämäntaito-oppaat, jotka lupaavat kuun taivaalta, täydellisen elämän ja puolitoista valtakuntaa. Kirjan takakansiteksti ei yhtään lieventänyt ensivaikutelmaani.

Takakansi. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Onneksi päädyin kirjan kotisivuille hankkimaan kirjasta enemmän tietoa, sillä muutoin tämä opus olisi saattanut ehkä itseltäni jäädä hankkimatta.

Kirjan sisältö

The dog aggression system every owner needs(*) on massiivinen teos. Kirjan 394 sivua ja Internetissä olevat lisämateriaalit kuulostavat paljolta verrattuna moniin muihin lukemiini "rähjäkoiraopuksiin". Kirjassa lähestytään koirien aggressiivisuutta hyvin laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Paljon monipuolisemmin kuin monissa muissa "rähjäkoiraopuksissa", jotka keskittyvät pääasiassa varsinaiseen koulutukseen.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirja rakentuu koulutusohjelman ympärille. Koulutusohjelma koostuu viidestä eri osasta, jotka ovat vapaasti suomennettuna stressin vähentäminen, koira-ihmissuhteen parantaminen, virikkeistäminen, peruskäytösten kouluttaminen ja kohdennettu käytöksen muokkaaminen. Koulutusohjelman toteutuksen perusedellytyksenä on aggressiivisen käyttäytymisen ehkäisy ja arkielämän hallinta, jotka täytyvät olla ensin kunnossa ennen siirtymistä varsinaiseen koulutusohjelmaan.

Kirjan koutusohjelman rakenne ja apulaiskuvaajan kirsu.. Tykkään tosi paljon näin selkeästä koulutuksen jäsentelystä! Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirjassa esitellään ensimmäisenä välttämättömin, eli koulutusohjelman sisältö, jonka avulla lukija voi lähteä työstämään koiran käytösongelmaa ilman että on tarvetta lukea lävitse koko massiivinen opus. Kirjan toisessa osioissa avataan koulutusohjelman taustalla olevaa filosofiaa ja perustellaan tieteen keinoin miksi juuri tällainen lähestymistapa on kirjoittajan mielestä välttämätön. Kolmas osio sisältää yksityiskohtaisempaa tietoa kouluttajan valinnasta, kommentteja tavallisimpiin myytteihin joita liittyy aggressiivisen koiran koulutukseen, lisätyökaluja ja ongelmanratkaisuosion.

 

Oma arvio kirjasta

Massiivisuudestaan huolimatta kirja on helppolukuinen ja teksti on erittäin soljuvaa ja jopa koukuttavaa. Istuin monena iltana nenä kiinni tässä kirjassa paljon myöhempään kuin olisi pitänyt ehtiäkseni nukkumaan kunnon yöunet. En vain malttanut laskea sitä käsistäni.

Kirjan ehdottomasti parhaiksi ansioiksi on luettava se, että se on ensimmäinen lukemani "rähjäkoiraopus", jossa todetaan hyvin selväsanaisesti stressin poiston ja räjähdyksiä aiheuttavien kohtaamisten välttämisen olevan välttämätöntä koiran käyttäytymisen muuttamisessa. Iso osa kirjasta on omistettu tälle asialle. Kirjan toisessa osiossa annetaan lisäksi hyvin kattavat perustelut sille, miksi arkielämän hallinta, stressin vähentäminen ja räjähdyksien välttäminen ovat niin tärkeitä aggressiivisen koiran kanssa eläessä. Lukiessani näitä asioita käsitteleviä kappaleita mieleni teki toistuvati nyökytellä ja hihkua "Kyllä! Juuri näin!". Kiran "käytösterapiassa" räjähdysten välttäminen oli yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä oivalluksista, joiden kautta viimein pääsimme onnistumisten polulle. Monissa muissa lukemissani rähjäkoirakirjoissa stressin poistoa ei käsitellä joko ollenkaan tai se on mainittu kuin ohimennen. Tässä Jackie Ferrierin kirjassa stressin poisto saa viimein niin tärkeän ja mittavan roolin kuin on mielestäni ollut tarpeen ainakin Kiran koulutuksen kanssa. Kirja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun tulee vielä entistäkin tarkemmin ehkäistä niiden tilanteiden syntyminen, jossa Kira pääsee räjähtämään toiselle koiralle.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka, joka monissa muissa rähjäkoirakirjoissa on unohdettu kokonaan, on omistajan tuntemusten käsittely ja ymmärrys. Aggressiivisen koiran kanssa eläminen on raskasta, ja vaikka Kira ei oikeastaan aggressiivinen olekaan, niin tunsin silti oloni huojentuneeksi saadessani kirjan kirjoittajalta ymmärrystä omille negatiivisille tuntemuksilleni. Viimeinkin kirja, joka neuvoo, miten suhtautua omiin huonommuuden tunteisiin, jotka aiheutuvat koiran "epänormaalista" käytöksestä, ja antaa vinkkejä, miten omaa fiilistä voi kohentaa.

Kirjan heikkous on se, että vaikka kirjassa tarkastellaan hyvinkin perusteellisesti arkielämän hallintaa ja stressin vähentämistä, varsinaista koulutusta tarkastellaan lähinnä vain idean tasolla. Internetissä olevat lisämateriaalit sisältävät 30-sivuisen koulutusoppaan, jossa selostetaan yksityiskohtaisesti naksutinkoulutuksen idea ja joidenkin peruskäytösten koulutus. Nopealla selailulla koulutusopas ei kuitenkaan sisällä mitään kovin ainutlaatuisia koulutusideoita tai koulutettavia käytöksiä.

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa?

The dog aggression system every dog owner needs(*) on kirja, jonka toivoisin olleen kirjahyllyssäni silloin, kun Kiran rähjäongelmat ensimmäisen kerran puhkesivat. Jos etsit puhtaasti koulutuskirjaa, tämä opus ei kuitenkaan ole sinua varten. Jos sen sijaan etsit kirjaa, joka antaa neuvoja ja tukea, miten elää aggressiivisen ja reaktiivisen koiran kanssa, voin lämpimästi suositella tätä opusta. Kirja sopiikin erinomaisesti täydentämään muita, enemmän ongelmakoiran koulutukseen keskittyviä kirjoja, joissa arkielämän hallinta, stressin poisto ja aggressiivisen koiran omistajan tunne-elämän käsittely jäävät vähemmälle huomiolle tai puuttuvat kokonaan.

Arvosana: 8 ½

Edellisessä postauksessa esittelemäni koulutussuunnitelman luonnos on viimein muotoutunut viimeistellymmäksi versioksi. Suunnitelma toki vielä ajan ja oppimisen myötä hioutuu, mutta mielestäni kaikki "suuret linjat" ovat nyt kohdillaan.

Koulutussuunnitelmaan on tullut uutena osiona kiihtymyksen purkaminen, jonka päätin lisätä suunnitelmaan viestiteltyäni sähköpostitse Jirka Vierimaan kanssa. Jirkaan otin alunperin yhteyttä kysyäkseni hänen järjestämistään kursseista pääkaupunkiseudulla. Niitä ei valitettavasti ollut juuri nyt tarjolla, mutta sen sijaan saimmekin aika liudan treenivinkkejä ja ideoita kirjallisessa muodossa.

Tiivistetysti ilmaistuna Jirkan ajatus oli se, että kiihkeästä ja hektisestä hötkyilijästä ei saa lupsakkaa ja lokoisaa taivaanrannanmaalaria millään. Koira kuin koira voidaan toki opettaa makaamaan hiljaa paikallaan rennossa asennossa, mutta Jirkan mukaan se ei kuitenkaan poista tai vähennä hötkyilijän tarvetta hötkyillä, kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen ja kiihkeä. Pelkästään rauhoittumista ja zen-mielialaa tavoitellen kiihtyvyys voi siis jäädä ikuisuusprojektiksi.

Jirka myös arveli, että Kiran kanssa ongelmana on ns. negatiivisen vahvistumisen kierre, josta Kira on riippuvainen. Suora lainaus Jirkan minulle kirjoittamasta sähköpostiviestistä:

"Eli kiihtyessään koiralle suorin ja nopein, toiminnallinen ja sensorisesti helpottavin tapa purkaa kiihtymystä on pistää jalat liikkeelle ja avata ääntään. Kun käytetään ruokapalkkaa ja opetetaan rauhallista käyttäytymistä, koulutetaan ongelmaan nähden yhteensopimatonta käyttäytymistä, mutta myös yhteensopimattomin vahvistein (ruoka vs. toiminta, positiivinen vs. negatiivinen) - hyvinvointitekijöiden tasolla voidaan pelkistää, että syöminen ei poista liikunnan tarvetta ja sosiaalisen toiminnan tarve täyttyy vain sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Taustalla rakentuu motivaatio, joka saattaa olla tavoitteisiisi nähden hieman ristiriitainen, kun koiralla on jatkuvasti niin voimakas taipumus tehdä kiireisen holskun hommia."

Toisin sanoen, raivokilarit nostavat Kiran stressitasoa ja stressaantuneena Kira räjähtää entistä helpommin, mutta toisaalta raivokilarit ovat Kiralle se kaikkein suorin ja helpottavin tapa purkaa sen päässä kihiseviä höyrypaineita.

Tässä kohtaa minun päässäni syttyi vesitornin kokoinen hehkulamppu.

Olin aiemmin yrittänyt "kulkea oikoreittiä" opettamalla Kiralle rauhoittavia käytöksiä ilman, että olin antanut koiralle mahdollisuuden purkaa paineita, jotka olivat raivokilareiden syynä alunperinkin. Tarkoittaessani hyvää olin siis itse asiassa vain pahentanut tilannetta. En ollut ymmärtänyt sitä, että kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen, impulsiivinen käyttäytyminen "tulee koirasta ulos" joka tapauksessa, halusin sitä tai en.

Paras konsti ongelmavyyhdin ratkaisemiseksi on Jirkan mukaan ottaa koiran impulsiivisuus ja kiihkeys hyötykäyttöön ja osaksi koiran hyvinvoinnin ylläpitoa. Siis tarjota koiralle keinoja, joissa se voi luvan kanssa purkaa höyryjä päästään, ja palkita koiraa toiminnalla ja "äksönillä" namien sijaan. Kun kiihkeälle koiralle tarjotaan mahdollisuus toteuttaa luonnollista käyttäytymistarvettaan olla kiihkeä, se myös pystyy olemaan rauhallinen silloin kun kiihtyminen ei ole sallittua.

Olemmekin nyt viikon verran Kiran kanssa harrastaneet vetojuoksua, joka Jirkan mukaan purkaa höyrypaineita hyvin pehmellä ja varmalla tavalla, kun juoksutreeni tehdään pitkäkestoisesti tasaisella ravitahdilla. Olemme käyneet vetojuoksemassa lähes päivittäin oman kuntoni rajoissa, joka tällä hetkellä tarkoittaa noin 3-4 kilometrin vauhdikkaita juoksulenkkejä. En ole ikinä itse erityisemmin saanut nautintoa juoksemisesta, mutta kun Kira silminnähden rauhoittuu vetojuoksusta, oma juoksumotivaationikin saa aivan uutta pontta. Suunnitelmissa on myös ottaa varastossa nököttävä dobo-pallo taas aktiivikäyttöön kuntoiluvälineenä. Ja ilmoittauduimmepa tammikuun puolivälissä alkavalle nosework-kurssillekin!

Lopulta tästä koulutussuunnitelmasta siis tuli paljon muutakin kuin pelkkää "koulutusta". Mutta mikäpä siinä, kun minun kuntoni kohoaa samalla kun koiran räjähtely vähenee, niin kaikki voittavat. Ehkä tämä koulutussuunnitelma onkin enemmän jonkinlainen elämänhallintastrategia tämän kiihkeän KilariKirani kanssa :)

Tällä hetkellä oloni on hyvin toiveikas. Olisivatko avaimet helpompaan arkeen nyt kasassa?

Koulutussuunnitelma vol. 2.

Olen viime viikkoina käyttänyt paljon aikaa (tai ainakin enemmän kuin normaalisti) siihen, että olen kahlannut läpi hyllyssäni olevia koulutuskirjoja, haravoinut nettilähteitä ja muistellut erilaisilla kursseilla oppimiani asioita. Työn alla on nimittäin ollut koulutussuunnitelman muotoileminen. Koulutussuunnitelman tavoitteena on opettaa Kiralle mielenhallintaa ja vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja tilanteissa, joissa sillä meinaa kiehua yli. Lisäksi pohjatyönä tarvitaan aika liuta motivaatiota, intoa ja keskittymiskykyä lisääviä harjoituksia. Päämääränä on saada tilanne Kiran kanssa siihen pisteeseen, että tavoitteellinen ja aktiivinen harrastuslajien treenaaminen on mahdollista.

Alla on nähtävillä alustava luonnos koulutussuunnitelmasta. Suunnitelmassa on mukana vielä paljon kysymysmerkkejä, joten se on todellakin vasta alustava, ja luonnos. Osa taidoista Kiralla on jo hanskassa, osa on ihan uusia juttuja. Kaikkien listattujen käytösten kanssa saadaan kuitenkin tehdä vielä töitä.

Nyt kysyisinkin teiltä, blogini lukijat: Onko koulutussuunnitelmassani mukana kaikki tarpeelliset palikat? Olenko unohtanut jotain? Muuttaisitko jotain? Lisäisitkö jotain? Tiedätkö jonkun hyvän harjoituksen, joka on toiminut omalla koirallasi?
Ehdotuksia saa antaa koskien kaikkia kategorioita. Erityisesti kuitenkin kaipaisin vinkkejä "Huomio & Motivaatio" ja "Impulssikontrolli"-kategorioihin, sillä näihin en ole ehtinyt perehtyä yhtä hyvin kuin muihin.

Huom! Jos alla oleva koulutussuunnitelmataulukko ei näy kunnolla (esim. mobiililaitteilla), saat saman taulukon auki pdf-tiedostona KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.

HUOMIO & MOTIVAATIO	Innon ja keskittymiskyvyn lisääminen:  ”Give me a break” – Leslie McDevitt-Control unleashed Harjoituksia Jane Killionin When pigs fly –kirjasta?
PERUSTAIDOT	Kohdentaminen: Käsikosketus: Kira koskee kuonollaan käteen Kohdentaminen koko vartalolla: Kira menee makaamaan jollekin alustalle (Tuskin tarvitsee opettaa erikseen, vaan Kira oppii suoraan petiinmeno-käskyn kautta) Kohdentaminen lavalla?: Kira asettaa lapansa jotakin kohdetta vasten Rauhassa katsominen: ”Look at that!” – Leslie McDevitt-Control unleashed
RAUHOITTUMINEN	Rauhoittumismakuu: Noora Tihtonen- Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä; Leslie McDevitt-Control unleashed; Laura VanArendonk Baugh-Fired up, frantic and freaked out;  ”Käy siihen!”: Kira asettuu maahan rennosti makaamaan, mielellään jalat toiselle sivulle retkottaen. Asettuu makuulle niille sijoilleen.  ”Petiin!”: Kira menee ’petiin’ (joko oikea peti tai jokin maassa oleva kangasalusta) rennosti makaamaan. Kohdennustemppu alustalle, menee makaamaan osoitetulle alustalle. Biopalautteet: Karen Overall-Manual of clinical behavioral medicine for dogs and cat Hengittäminen: Kira katsoo minua ja rauhoittaa hengitystään käskystä
IMPULSSIKONTROLLI	Mielenhallinta ja palautuminen: ”Off-switch game”: Leslie McDevitt-Control unleashed; Koirakoulu verkossa
SIIRTYMÄT	Autosta pois: “Petiin!”: Kira hyppää autosta rauhoittumismakuuseen pedille odottamaan seuraavaa käskyä Ohitukset: ”Väliin!”: Kira siirtyy jalkojeni väliin lavat jalkojeni kohdalla, jos liikun, Kira liikkuu kanssani samaa tahtia. Jalkojen välistä pois siirtyminen: "Pois!" - Kira peruuttaa jalkojeni välistä pois. ”Vierelle!”: Kira kulkee jommallakummalla puolellani lapa jalkojeni kohdalla, katsekontakti ei välttämätön. Kiran etäisyys minusta? Käden seuraaminen: Kira seuraa kuonollaan liikkuvaa kättä. Tarvitseeko koskea kuonollaan käteen? Eri vihjesana kuin tavalliselle käsikosketukselle?

Blogissani on ollut 5,5 kuukautta hiljaisuutta. Väsyin ja turhauduin kun Kiran kanssa mikään tehty työ ei tuottanut tulosta. Tuntui, ettei minulla ollut sillä hetkellä mitään annettavaa muille, kun oma turhautumistuskissa painiminen ja umpikujassa oleminen oli jo itsessäänkin tarpeeksi kuluttavaa. Työmatkailin ja kesälomailin. Loman päätteeksi hukuin korviani myöten kiireeseen. Mutta täällä ollaan taas!

Tämän hiljaisuuden aikana sain yllätyksekseni paljon kyselyitä siitä, mitä meille kuuluu ja  enkö ollenkaan enää jatka tämän blogin kirjoittamista. Olen tästä kovin iloinen, sillä en ollenkaan tiennyt, että tällä blogilla on niin paljon lukijoita ja samanlaisten ongelmien kanssa tuskailevia koiranomistajia. Kiitos kaikille viestejä lähettäneille!



Meille kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Työmatkojeni vuoksi Kira oli kesällä pitkään maalla hoidossa, ja kun työreissujeni päätteeksi jäin kesälomalle, Kira pääsi olemaan vielä pidempään maalla. Yhteensä 2,5kk maalla oloa oli Kiralle silkkaa terapiaa. Takaisin Helsinkiin palatessani valmistauduin siihen, että Kira on ottanut ohitusasioissa takapakkia koko 2 vuoden työn edestä ja saan jälleen kerran aloittaa kaiken aivan alusta. Kun aikaisemmin lyhyet viikonlopun mittaisetkin maalaisvisiitit saivat Kiran kierrokset nousemaan uusiin sfääreihin, niin minkälainen räjähtelykaaos minua odottaisikaan 2,5kk maalla olon jälkeen... Olin tästä todella hermostunut ja suorastaan jopa pelkäsin kaupunkiin paluuta.

Toisin kävi. Yllätyksekseni löysin Helsingistä hihnan toisesta päästä koiran, joka kyllä edelleen jännitti toisia koiria, mutta joka oli ihmeellisesti löytänyt malttia reaktioihinsa. Kira malttoi katsoa ensin, miettiä että onko tuo asia nyt räjähtämisen arvoinen vai ei. Ja sitten vasta koiralla kiehui yli, jos kiehui. Ja kiehuessaankin Kira oli hillitympi. Tilanne ei enää heti samantien sillä nanosekunnilla eskaloitunut pisteeseen, jossa koira raivoaa pää punaisena:  
"MÄ TAPAN SUT JOS TUUT TÄNNE!!!!!!!!##%¤%&%¤##!!". 

Ennen tätä vaihetta Kiralla alkoi näkyä monta muutakin miedompaa viestiä, joilla Kira yritti kertoa, että nyt asiat ei ole menossa kivaan suuntaan: