Koira, joka räjähti

Eli päivitys siitä, miten rähjätreenit etenevät.

Kiran jalassa olevat puremajäljet ovat onneksi parantuneet hyvin ja vahingosta selvittiin pelkästään reilun viikon mittaisella antibioottikuurilla. Onneksi (!) puremasta ei myöskään vaikuta jääneen Kiralle isompia traumoja toisia koiria kohtaan. Lisäharmeja emme tosiaan olisi enää kaivanneetkaan..

Tavoitteena on nyt alkuvuodesta panostaa erityisesti BAT-treeniin ja päästä treenailemaan kerran viikossa. Kalenteri onkin täyttynyt jo ihan mukavasti sovituista treenihetkistä ja häiriökoirakoiksi on lupautunut useampikin tuttavapiiristäni. Iso kiitos kaikille lupautuneille siitä! :)

BAT:n suhteen Kira edistyy tasaisen varmasti. Edistymisvauhti ei ole päätähuimaava, mutta eipä tässä pikavoittoja haetakaan. Vaan sitä, että koko kuluvan vuoden jatkuvalla rähjätreenipanostuksella saisin elää koko Kiran loppuelämän ajan normaalia, helppoa arkea ja pystyisin myös harrastamaan koirani kanssa tavoitteellisesti (ja mahdollisesti jopa kilpailemaan). Välttelemme edelleen koirakohtaamisia arjen hallitsemattomissa tilanteissa. Toisen koiran havaitessamme poistumme paikalta ja jos mahdollista, siirryn Kiran kanssa etäämmälle, jossa voin hyödyntää toisen koiran läsnäolon BAT-treenitilanteena. Arkilenkit ovat edelleen rauhoitettua aluetta, jolla pyrin pitämään Kiran elämän mahdollisimman stressittömänä, jotta varsinaisissa hallituissa treenitilanteissa voisi oikeasti tapahtua edistymistä. En siis tietentahtoen hakeudu tai kulkeudu Kiran kanssa tilanteisiin, joiden tiedän olevan liian vaikeita Kiralle.

Jatkamme edelleen lähes päivittäin BAT-treeniä lehmien kanssa. Treenaaminen on tosin muuttunut lähinnä muutaman minuutin rennon ja rauhallisen käytöksen ylläpitotreeniksi, jolla haluan entisestään vahvistaa uudenlaista mielentilaa. Olen tosi ylpeä siitä, miten dramaattisesti Kiran suhtautuminen lehmätarhan ohituksiin on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. BAT-treeni lehmätarhan ympärillä on myös minulle itselleni erittäin palkitsevaa, kun jokainen onnistunut ohituskerta alleviivaa sitä, miten hyvin BAT-metodi on toiminut Kiraan. Helppohan siinä on sitten hymyillä :)


Videolla näkyy, että Kira on edelleen jonkin verran jännittynyt lehmiä ohittaessa. Tämä näkyy esim. siinä miten Kira jämähtää tuijottamaan lehmiä ja joudun kutsumaan Kiran pois. Myös häntä on hieman enemmän koholla kuin normaalisti. Tämä pienenpieni jännitys on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä se oli ennen BAT-treenien aloitusta. Silloin rähjääminen, säntäily ja kiskominen alkoi pahimmillaan jo 30m ennen tarhaa. Tarhasta päästiin ohi hengissä vain siten, että otin Kiran ihan lyhyeen hihnaan tiukkaan nyrkkipuristukseen ja sitten mentiin henkeä pidättäen hippulat vinkuen ohi. Videolla Kira on 4,5m hihnassa ja pidän hihnan aivan häntäpäästä kiinni.. Joten hieman on meininki muutaman kuukauden takaisesta tilanteesta muuttunut!

Koirien suhteen BAT-treeneissä ei ihan tähän pisteeseen asti olla vielä päästy.. Mutta toisten koirien lähellä rauhallisesti oleminen onkin aina ollut Kiralle se ihan kaikkein vaikein juttu ikinä. Aika, mikä kuluu siihen, että päästään BAT-treenissä Kiran pillastumatta häiriökoiran lähietäisyydelle (siis n. 10-15m päähän), on koko ajan lyhentynyt. Tässä tapahtuukin tällä hetkellä eniten ja nopeiten edistymistä. Rähjäreaktio on edelleen yhtä iso ja voimakas kuin ennenkin, jos joku koira pöllähtää yllättäen liian lähelle. Mutta kyllä sekin siitä vielä laantuu, vähitellen. Rähjäkurssi mukaan lukien olemme päässeet tähän mennessä BAT-treenaamaan hallituissa olosuhteissa (= ennalta sovitut treenit) 8 kertaa. Treenimäärä ei ole päätähuimaava. Ottaen myös huomioon, miten intensiivisesti ja voimakkaasti Kira räjähtää toisille koirille, ei ole ihmekään, jos mitään valtavaa mullistusta ei Kiran käytöksessä ole vielä tapahtunut toisia koiria kohtaan.

Olen kuitenkin ylpeä siitä, että Kiran käytöksessä jännittävissä tilanteissa alkaa jo vähitellen näkyä rauhoittavampaa elekielen käyttöä. Esimerkiksi siis katseen, pään tai koko vartalon kääntämistä poispäin jännittävästä asiasta. Tai jopa kokonaan poispäin liikkumista. Erityisen selkeästi nämä käyttäytymiset näkyvät lehmien kanssa treenatessa. Koiratreeneissä Kira on edelleen sen verran jännittynyt koko ajan, että joudun muistuttamaan Kiraa säännöllisesti siitä, että se voi valita myös jännittävän asian luota poistumisen tuijottamisen, jännittymisen tai rähjäämisen sijaan.

Kuluva viikko poislukien tästä vuodesta on kuitenkin vielä 50 viikkoa jäljellä. Jos saamme sovittua yhdet BAT-treenit jokaiselle vuoden viikolle, se tekee jo valtavan määrän onnistuneita ja hallittuja koirakohtaamisia. Joten leuka pystyyn ja peukut törölle, eiköhän tämäkin haaste tämän vuoden aikana vielä selätetä!