Koira, joka räjähti

Vuosi 2014 on saatu onnellisesti ja onneksi päätökseen. Työasiat pitivät minut kiireisenä joulupyhienkin ajan ja eivätpä hommat loppuneet niiden jälkeenkään. Joten hirveästi ei aikaa eikä energiaa riittänyt paneutua asioihin, joihin olisin tällä joulu"lomalla" halunnut paneutua. Siis koirajuttuihin. Mukaan joululomalle tuli raahattua vino pino luettavia koirakirjoja ja katseltavia koirankoulutus-dvd:itä sillä ajatuksella, että kun "nyt kun kerrankin on aikaa". Joopa joo, eihän sitä aikaa sitten ollutkaan.. Ei edes tämän blogin ylläpitoon.

Koira-asioiden osalta vuoteen 2014 mahtui hirveästi oppia, josta suurin osa kantapään kautta hankittua. Kävin monilla luennoilla ja osallistuimme Kiran kanssa useammalle kurssille. Treenimme keskittyivät paljon rähisemisen ja reaktiivisuuden hillintään, mutta kokeilimme myös aloittaa hajuerottelua. Siinä päästiinkin jo ihan mukavaan alkuun ja olisin sitä mielelläni Kiran kanssa jatkanutkin. Tämän nenätyöskentelyn jouduin kuitenkin vielä siirtämään kaukaiseen tulevaisuuteen. Arkielämä Kiran kanssa verotti, ja verottaa yhä, niin suuren osan omasta jaksamisestani, ettei sen lisäksi riitä aikaa eikä energiaa muuhun harrastamiseen. Totesin, että on parempi siis keskittää kaikki voimat koiran reaktiivisuuden hallintaan ja sitten vasta joskus myöhemmin miettiä niitä ihan oikeita koiraharrastusjuttuja, kun Kiran rähjäongelma on vähäisempi.

Tällaisen opuspinon kanssa lähdin joululomalle, pinoon perehtyminen jäi kuitenkin kiireiden vuoksi harmittavan vähälle.

Olin asettanut jo vuodelle 2014 tavoitteeksi sen, ettei Kira vuoden loputtua rähjäisi missään tilanteessa kenellekään tai millekään. Vuoden aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämä tavoite oli "hieman" ylimitoitettu sekä Kiran reaktiivisuuden voimakkuuden ja räjähtämisintensiteetin että omat koulutustaitoni huomioon ottaen. Edistystä kuitenkin tapahtui, vaikkei ihan maaliin asti päästykään. Kuluneen vuoden aikana koulutustekniikkani ovat monipuolistuneet huimasti. Aiemmin yritin selviytyä Kiran reaktiivisuuden kanssa pelkästään vastaehdollistamisen avulla. Nyt työkalupakista löytyvät vastaehdollistamisen lisäksi BAT ja muutamien korvaavien käytösten alkeet. Pääsin käytännössä omin silmin todistamaan myös Ttouch-metodin tehoa, ja mielenkiinnolla hauduttelen ajatuksia, miten voisin hyödyntää tätäkin konstia Kiran kanssa. Etenkin BAT-metodiin perehtyminen avasi silmäni ja auttoi minua todella ymmärtämään, miten näin reaktiivisen koiran kanssa tulee toimia. BAT:n avulla alettiin myös viimein edistyä ihan oikeastikin!

Vuodelle 2015 asetan tavoitteeksi sen, että vuoden kuluttua Kira ei rähjäisi missään tilanteessa kenellekään tai millekään. Tavoite on sama, kuin edellisellekin vuodelle. Tällä kertaa se vain on paljon realistisempi, sillä tiedän mitä teen ja minulla on suunnitelma miten aion tähän tavoitteeseen päästä.

Alkuvuodesta ensisijaisena tavoitteena on vähentää Kiran reaktiivisuutta toisia koiria kohtaan ja opettaa Kiralle rennompaa suhtautumista toisiin koiriin ja yllättäviin tilanteisiin. Tähän pyrimme tekemällä paljon BAT-treeniä sekä järjestetyissä treenitilanteissa, että arkielämässä hyödyntämällä häiriönä satunnaisia ohikulkijoita. Tavoitteena on, että etäisyyttä, jolla Kira turvautuu rähjäämiseen, saadaan lyhennettyä reippaasti. Samanaikaisesti omien voimavarojeni puitteissa treenailemme rauhallisissa tilanteissa korvaavien käytösten alkeita. Ajatuksissa on opetella/vahvistaa jo olemassa olevista käytöksistä ainakin vierellä kävelyä, erilaisia kohdennustemppuja, eteen istumista, katsekontaktia, käskystä koirien ja muiden jännittävien asioiden bongailua (look at that-temppu), nopeaa kääntymistä vastakkaiseen suuntaan, luoksetuloa ja rauhoittumismakuuta.

Joululomalla sattui myös ikävä purematapaus, jossa Kira sai hieman osumaa vasempaan etujalkaansa. Toivotaan, ettei tämä enää vaikeuttanut meidän tilannettamme lisää..

Maaliskuussa osallistumme Heiluvan hännän häiriöherkille koirille tarkoitetulle Zen-kurssille, jolla treenaillaan ohituksia ja erilaisia korvaavia käytöksiä. Jotta saisimme kurssista suurimman mahdollisen hyödyn irti, on tärkeää että reaktioetäisyys on jo suhteellisen lyhyt, edes muutaman korvaavan käytöksen alkeet ovat edes suunnilleen hallussa ja käytökset kestävät jo pientä häiriötä. BAT-treeniä jatketaan yhä intensiivisesti korvaavien käytösten opettelun rinnalla ja treeneissä voidaan siirtyä vähitellen yhä vaikeampiin tilanteisiin. Näillä konsteilla ei pienennetä pelkästään Kiran reaktiivisuutta, vaan samanaikaisesti tulee tehtyä töitä häiriöherkkyyden vähentämiseksi.

Kiran täytettyä 2 vuotta maaliskuun lopussa käymme myös virallisissa lonkka-, kyynärnivel- ja selkäkuvauksissa.

Opettelen tarkkailemaan koiraani entistä tarkemmin ja pyrin pitämään huolen siitä, ettei stressiä pääse enää kertymään liikaa. Välillä tarvitaan palauttavia haahuilulenkkejäkin, joiden aikana ei tapahdu yhtään mitään. Pyrin ruokkimaan Kiran kokonaan lenkeillä, treenatessa tai vähintään ulkona muuten virikkeistämällä. Petrattavaa on, sillä tässä en ole tähän mennessä vielä kauhean hyvin onnistunut, lähinnä kyse on omien (jämähtäneiden) toimintatapojeni muutoksesta. Opettelen myös (edelleen) suunnittelemaan treenitilanteet paremmin ennakkoon: mitä tehdään, missä ja millä tavalla. En kuitenkaan pelkää improvisoida ja muuttaa suunnitelmia nopeasti tilanteen mukaan - jos koiran tai minun pääni ei jotain asiaa sillä hetkellä kestä, on turha piiskata itseään tilanteisiin, joista päällimmäiseksi mieleen jää vain turhautuminen ja harmistus. Oma mielentila pysyy edelleen hallinnassa, eikä zen-fiilis katoa, oli ympärillä sitten millainen Kira-sirkus tahansa.

Unelmani on, että loppuvuodesta 2015 suurin osa voimavaroistani ei enää kulu pelkästä arjesta selviämiseen. Olisi mieletöntä, jos voisimme vuoden kuluttua jatkaa hajuerottelutreeniä, opetella ja hioa tottisliikkeitä ja aloittaa palvelus/pelastuskoiralajien harrastaminen, josta olen haaveillut jo pitkään.