Koira, joka räjähti

Stressiä on varmasti kokenut jokainen elämässään. Stressiä voi meillä ihmisilläkin kerääntyä ja kasautua ihan huomaamatta. Vielä vaikeampaa saattaa olla havahtua oman eläimensä stressaamiseen. Etenkin jos stressitila jatkuu pitkään, sen voi kuvitella olevan normaalia käytöstä kyseiselle yksilölle. "Koirani nyt vain on luonteeltaan sellainen 'räjähtävähkö'." Niin minä ajattelin ennen..

Koirissa, ihmisissä ja kaikissa elävissä olennoissa on tietysti temperamentiltaan erilaisia yksilöitä. Jotkut ovat herkempiä, toiset kovapäisempiä. Toisten reaktiokynnys on matalampi kuin toisten. Tämä on luonnollista. Ja ihminen on jalostusvalinnoillaan muokannut myös roduista luonteeltaan erilaisia.

Stressi reaktiona

Stressi-sana jo itsessään luo hyvin negatiivisen mielikuvan. Stressi on kuitenkin itse asiassa hyödyllinen ja luonnollinen reaktio. Se varmistaa, että keho on sopeutunut kulloinkin vallitsevaan tilanteeseen juuri optimaalisella tavalla. Kun tarvitsee paeta, stressireaktio varmistaa, että kehon käytettävissä on riittävästi energiavaroja pakenemiseen. Stressireaktio varmistaa myös, että yksilö on valmiina toimimaan, huomioimaan ja muistamaan erilaisia tapahtumia. Lyhytkestoisena, hetkellisenä ilmiönä stressireaktio siis edistää yksilön hyvinvointia, terveyttä ja elinvoimaa.

Siinä missä lyhytkestoinen stressi on luonnollinen ja jopa toivottava reaktio, jatkuvasti stressaantuneena eläminen ei puolestaan ole sitä. Pitkittyneestä stressistä on haittaa aivan kaikille eläville olennoille. Pitkittyneellä stressillä tarkoitetaan siis tilannetta, jossa eläin kokee toistuvia stressireaktioita, joiden välissä eläin ei ehdi palautumaan. Tällöin stressi kumuloituu, eli kasautuu kerros kerrokselta taakaksi. Pitkään jatkuva stressi heikentää yleiskuntoa, puolustus- ja lisääntymiskykyä ja aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä. Puhutaan myös kroonisesta stressistä. Stressin pitkittyessä ja kroonistuessa myös siitä toipuminen on hitaampaa kuin lyhytkestoisesta stressistä, sillä pitkittyneen stressin aikana elimistön toiminta muuttuu niin voimakkaasti.

Mitä stressi siis itse asiassa edes on?

Stressille on olemassa useita eri tutkijoiden antamia määritelmiä, joiden välillä on paljon yhteneväisyyksiä. Nykykäsityksen mukaisen stressimallin ("Mobergin stressimalli") luojat, Moberg ja Mench (2000), määrittelevät stressin yksilön biologiseksi vasteeksi jollekin tekijälle, joka uhkaa yksilön homeostasiaa.

Mobergin stressimalli (Moberg ja Mench 2000)

Hetkonen, sama suomeksi?

Eläimen ympäristöstä (esim. yksilöä vaaniva peto) tai eläimen omasta kehosta (esim. ihoon tullut haava) syntyvä mahdollinen uhka rekisteröidään keskushermostossa (=aivot ja selkäranka). Sopeutuakseen tähän uhkaan, keskushermosto organisoi stressivasteen, joka muuttaa yksilön biologista toimintaa, esimerkiksi nostaa sydämen sykkimistaajuutta. Homeostasialla puolestaan tarkoitetaan elimistössä vallitsevaa sisäistä tasapainotilaa. Siis tilaa, jolloin kehossa kaikki toimii optimaalisella tavalla. Stressin aiheuttanut asia on uhka tälle tasapainolle ja stressivasteen avulla keho siis pyrkii pitämään tätä sisäistä tasapainoa yllä.

Lämpöstressi on tästä hyvä esimerkki. Kun keskushermosto huomaa, että nytpä muuten tuli ihan kamalan kuuma, se antaa eläimelle signaalin siirtyä varjoon tai viileämpään paikkaan. Käyttäytymisvaste on yleensä ensimmäinen reaktio, jolla eläin pyrkii sopeutumaan tilanteeseen. Jos eläin ei pääse siirtymään viileämpään paikkaan esim. kiinni kytkemisen vuoksi, keskushermosto muuttaa elimistön toimintaa autonomisen hermoston avulla siten, että mm. pintaverenkierto lisääntyy ja sen avulla keho lämpötila laskee. Kehon lämpötilaa siis pyritään pitämään elimistön toiminnan kannalta optimaalisella tasolla, tasapainossa. Edellä kuvattu autonomisen hermoston toiminta on eläimen toinen "puolustuslinja" stressaavaa tilannetta vastaan. Käyttäytymismuutosten ja autonomisen hermoston toiminnan lisäksi muita elimistön "puolustuslinjoja" stressiä vastaan ovat  neuroendokriinisen järjestelmän toiminta (=hormonit + niiden vaikutus keskushermoston toimintaan) ja immuunipuolustus.

Biologisen toiminnan muututtua stressin aiheuttama uhka lievenee tai poistuu kokonaan, ja eläin on jälleen saavuttanut tasapainon ympäristönsä kanssa. Tästä ilmiöstä käytetään myös nimitystä 'hyvä stressi' (eng. eustress). Kun stressiä aiheuttava uhka on niin voimakas, että stressivaste muuttaa yksilön elimistön toimintaa hyvin radikaalisti ja/tai pitkäkestoisesti, eläin siirtyy prepatologiseen tilaan, jossa yksilö on vaarassa sairastua. Tällöin stressi muuttuu vahingolliseksi ja on silloin 'pahaa stressiä' (eng.  distress).

Tätä kaikkea on siis stressi.

Erityisen huomionarvoista on se, että sillä ei ole merkitystä, onko stressireaktion laukaiseva ärsyke todellinen uhka, pelkästään jo yksilön kokemus uhasta riittää! Siis kun koirastani tuntuu, että se ei pärjää, tilanne todella on sille uhkaava ja stressiä aiheuttava, riippumatta siitä, onko tilanteessa minun mielestäni jotain uhkaavaa ja stressaavaa vai ei! Stressivaste syntyy vain, jos uhka koetaan. Tämän vuoksi koiran elekielen ja oman koiran käyttäytymistapojen tuntemus on ihan ensiarvoisen tärkeää pyrittäessä lieventämään koiran stressiä. Koirani huoltajana minulla on velvollisuus toimia niin, että koirallani säilyy tunne, että homma on hallussa ja että koirani pärjää. Siinä vaiheessa, kun koirani niskakarvat nousevat pystyyn ja rähinä alkaa, ollaan jo pahasti pakkasen puolella.

Stressin hallinta

Meidän koiranomistajien kannalta hyvä uutinen on kuitenkin se, että eläimen sisäiset tekijät muokkaavat stressin kokemisen voimakkuutta. Eläimen sisäisiä tekijöitä ovat esimerkiksi eläimen ikä, fysiologinen tila tai oppimishistoria. Juoksuinen narttu käyttäytyy eri tavalla kuin juoksuajan ulkopuolella. Pentujen kehityksessä on vaiheita, jolloin ne ovat tavallista herkempiä joillekin asioille. Kira esimerkiksi on juoksuja edeltävänä aikana tavallistakin stressiherkempi, kun taas juoksujen aikana sen stressikynnys on hieman tavallista suurempi. Tähän rakoon iskemme myös, kun pyrimme kouluttamalla lieventämään koiran stressireaktiota. Koiralle pyritään opettamaan neutraalimpi suhtautumistapa stressaavaan asiaan, niin että lopulta koira ei kokisikaan asiaa uhkaavaksi ja asia ei aiheuttaisikaan enää stressiä.

Stressin hallinnassa ja stressaavan asian neutraloimisessa hyvin tärkeitä yleisperiaatteita ovat stressaavan asian ennustettavuus ja kontrolloitavuus. Ennustettavuudella tarkoitetaan sitä, että asiat tapahtuvat kuten on opittu. Tämä vaikuttaa kuitenkin vain stressin kokemiseen, eikä poista stressoria, eli stressin aiheuttamaa uhkaa. Ennustettavuuden lisääntyminen vähentää stressiä, ja sen vähentyminen puolestaan vaikuttaa päin vastoin. Esimerkiksi eräässä käyttäytymiskokeessa sioille opetettiin, että kellon soiton jälkeen saa ruokaa. Kun tämä ehdollistuminen oli tapahtunut, kelloja alettiin soitella muutenkin, eikä ruokaa tällöin tarjottu. Tällöin sikojen aggressiivisuus lisääntyi. Rotilla tehdyissä kokeissa puolestaan todettiin, että mahan haavaumia oli vähemmän rotilla, joille kerrottiin tulevista sähköiskuista äänimerkillä, kuin rotilla, joille sähköiskut tulivat yllätyksenä. Myös täysin uudet tilanteet ovat epäennustettavia.

Olen viime aikoina miettinyt tätä asiaa paljon ja pohtinut, miten voisin lisätä tilanteiden ennustettavuutta, kun vien Kiran uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Uusiin tilanteisiin ja paikkoihin saapuminen on Kiralle erittäin kiihdyttävä ja siten myös stressaava asia. Tällöin ympäristössä ei välttämättä edes tarvitse olla mitään superjännittävää, jotta räyhäreaktio käynnistyisi. Viime torstaina siihen riitti uuden treenipaikan pihassa läpsyvät lipputangon narut.. Asia on minulla vielä pohdinnan alla, mutta joitakin ideoita jo on. Erilaisilla rutiineista, korvaavista käytöksistä ja tempuista on tässä varmasti paljon apua.

Kontrolloitavuudella puolestaan tarkoitetaan sitä, että ympäristö on sellainen, että eläimellä on mahdollisuus käyttäytyä sopeuttavasti. Eli esimerkiksi eläin pystyy omilla toimillaan poistamaan stressiä aiheuttavan asian tai stressille altistumista voidaan lykätä. Rottakokeissa on esimerkiksi todettu mahan haavaumia olevan vähemmän rotilla, jotka pystyivät vaikuttamaan siihen, milloin ne saivat sähköiskuja, verrattuna rottiin jotka eivät pystynet vaikuttamaan sähköiskujen ajoitukseen. Mielestäni BAT istuu myös tähän kategoriaan. Siinähän altistetaan koiraa stressaavalle asialle niin etäältä, ettei koiran reaktiokynnys ylity ja koira pystyy käyttäytymään rennosti stressorin läsnäollessa. BAT:ssa myös rohkaistaan koiraa rauhoittavien signaalien käyttöön, joiden on todettu ihan todella toimivan rauhoittavasti.

Koiran kouluttaminen jo itsessään voi myös auttaa stressin vähentämisessä. Aivotyöskennellessään koira joutuu keskittymään, arvioimaan ja laskeskelemaan vaihtoehtoja ja vertailemaan asioita. Tällainen työskentely tapahtuu pääasiassa aivojen otsalohkon alueella. Vaikka koulutuksella ei työstettäisikään varsinaista räyhäongelmaa, vaan ihan jotain muuta, se voi kuitenkin auttaa stressin hallinnassa. Tämä johtuu nimittäin siitä, että koulutuksella parannetaan koiran kognitiivista toimintaa, mikä puolestaan auttaa koiraa hallitsemaan paremmin limbisen järjestelmän ja muiden tunnereaktioista vastaavien aivoalueiden toimintaa. Lisäksi aivojumppailu parantaa muutenkin koiran hyvinvointia!


Tätä tekstiä kirjoittaessani käytin lähteinäni seuraavia:

• Hallgren, A. 2012. Stress, Anxiety and Aggression in Dogs.
• Prof. Jaakko Monosen luentomateriaali kurssilla "Eläinten hyvinvoinnin ja käyttäytymisen mittaus ja arviointi" (5 op, Helsingin yliopisto, syksy 2011- kevät 2012).
• Moberg, G. P. ja Mench, J. A. 2000. The Biology of Animal Stress: Basic Principles and Implications for Animal Welfare, 1. painos.