• Taustaa
    • Koira nimeltä Kira
    • Kirjoittajasta
    • Kira KoiraNetissä
    • Kira Youtubessa
  • Blogi
  • Tiedonlähteitä
    • Kirjallisuutta
    • Käydyt kurssit ja luennot
  • Treenipäiväkirja

Koira, joka räjähti

Hermoheikko, riivatun kireä, ylikierroksilla oleva stressiraunio koira - ikuisesti?
Eli blogi elämästä rähjäkoiran kanssa.


Blogi sisältää affiliate-mainontaa. Sisällön tarjoaa Blogger.
Julkaistu: 1.4.2018 klo 13:15

Mitä on hyvä elämä? Sitä kysymystä olen pohtinut usein viime aikoina. Samoin sitä, mistä tietää milloin on oikea hetki ja mistä tietää tehneensä oikean ratkaisun. Elämässä on ollut paljon muutosta viime aikoina. Toisaalta odotettuja ja toivottuja muutoksia, toisaalta nämä hartaasti odotetut muutokset ovat tuoneet vastaan haasteita, jotka ovat aiheuttaneet myös luopumisen tuskaa ja henkistä painia itseni kanssa. 

Muutimme kerrostaloon tiheämmin asutulle kaupunkialueelle. Jo tätä muutosta edeltävä sähläys ja säätö oli Kiralle aika lailla stressaava kokemus. Kira on koira, joka lukee tunnetilojani suoraan sielusta asti, ottaa omat tunteeni omikseen, imee ne ja välittää ne ulkomaailmaan ilman suodattimia ja hillintää. Oma muuttostressini näkyikin koirassa hyvin voimakkaana. Emme kumpikaan nukkuneet juuri silmällystäkään muuttoa edeltävänä muutamana viikkona. Stressi purkautui Kirassa varsinkin öisenä levottomuutena ja edestakaisin tepsutteluna. Aluksi tähän auttoi se, että siirryin patjalle lattiamajoitukseen Kiran viereen. Uni tuli meille molemmille lopulta, kun koira rauhoittui silityksiini kylkeäni vasten nukkuen. Viimeisenä viikkona ennen muuttoa tämäkään ei enää toiminut, vaan valvoimme siis molemmat yö toisensa perään. Minä stressaten ja peläten muuttoa, ja koira peilaten minun stressitilaani. Tämähän ei tietenkään helpottanut stressiä ja ahdistusta, ja syöksykierre tuntui vain kiihtyvän. Hyvä elämä oli aika kaukana näinä öisinä tunteina.



Jo muuttoa ennen olimme Kiran kanssa käyneet tutustumasssa uuteen kotiimme. Harjoitukset aloitettiin varoen: ensin käveltiin muutamana kertana vain sisäpihan läpi, ja kun koira alkoi tässä rentoutua, siirryttiin vähitellen kohti ulko-ovea, kurkisteltiin ovensuusta ensin vähän sisään rappukäytävään, ennen kuin kokeiltiin rappukäytävässä liikkumista ja päästiin lopulta ihan asuntoonkin saakka. Ulkoa asuntoon kulkeminen sujuikin mallikkaasti, rauhallisesti ja hillitysti. Vaikeudet alkoivat asunnon oven sulkeuduttua ja asunnosta poistumista yritettäessä. Asuntoon rappukäytävästä ja viereisistä asuinhuoneistosta kuuluvat äänet olivat Kiralle epäilyttäviä tunkeilijoita, joiden lähdettä koira ei kyennyt paikallistamaan. Jos ongelma olisi ollut pelkästään tämä koiran jatkuva epävarmana pälyily sisätiloissa ja varmuuden vuoksi tapahtuva haukkuminen, olisimme varmaankin kyenneet selättämään ongelman tai ainakin saamaan sen siedettävälle tasolle.

Varsinainen murheenkryyni oli kuitenkin asunnosta poistuminen ja ulosmeno. Yhden koiran ulosvientiin tarvittiin kaksi aikuista, ja silloinkin katastrofin ainekset leijuivat aina ilmassa. Toinen kuljetti koiraa, ja toisen vastuulla oli aukoa ja sulkea ovia ja kytätä silmä tarkkana naapureita ja rappukäytävää kohtaamisten välttämiseksi. Ulosmenovalmistelut sujuivat jotakuinkin siedettävästi niin kauan kun asunnon ovi oli kiinni, oven auetessa rappukäytävään helvetti pääsi niin sanotusti irti. Tai ainakin niin sietämätön piina, johon emme keksineet mitään toimivaa ratkaisua, joka olisi edes vähän helpottanut tätä ahistavaa siirtymää. Kira kiljui kuin pistetty sika, ei siis murissut, haukkunut tai raivonnut, vaan kiljui hysteeristä paniikinomaista kimeää huutoa koko matkan asunnon ovelta rappukäytävän ulko-ovelle saakka. Tassut laukkasivat kiitolaukkaa liukkaalla laattalattialla, mutta koira ei päässyt mihinkään kun pitoa ei ollut. Portaat mentiin alas osittain koiraa valjaista tukien, osittain kantaen ja osittain jotenkin, ihan-miten-vain, tyylillä millä hyvänsä, kunhan vain päästäisiin ulos ja pois. Tässä ahdistuksen vyöryssä Kiraan ei saanut minkäänlaista kontaktia, koira sulkeutui omaan kilarikuplaansa ja kaikki rauhoitteluyrityksemme kimposivat kuuroille korville. Kokeilimme kaikenlaisia taktiikoita ja konsteja, vailla helpotusta. Kun samassa rappukäytävässä asuu myös huonosti liikkuvia vanhuksia, joiden kuulo ja näkö on heikentynyt, alkoi oikeasti välillä pelottaa mitä voi sattua jos joskus ulos mennessä joudumme kohdakkain ahtaassa rappukäytävässä. Koiranomistajana vastuu on minun.



Tämän yhdistyessä muuttoa edeltävään stressiin aloimme kaikki olla niin väsyneitä vallitsevaan tilanteeseen, että Kira päätettiin viedä maalle vanhempieni luokse muutamia päiviä ennen varsinaista muuttoa. Tälle tielleen koira on jäänyt ja tästä tulee nyt pidempiaikaisempi ratkaisu. Edellä mainittujen syiden lisäksi vaakakupissa painoi se, että omasta keväästä ja tulevasta kesästäni on muutoinkin tulossa töiden suhteen kiireinen ja raskas, kun väitöskirjatyö pitäisi saada vietyä vauhdilla loppuun. Kuluttavinta olisi tilanne, jossa sekä töissä että kotona minua väännettäisiin loppuun, eikä olisi olemassa mitään pakopaikkaa, jossa voisi hengähtää ja vain olla rauhassa hetken aikaa. Miten siinä tilanteessa voisi olla enää mitään annettavaa kenellekään? En myöskään halunnut lähteä myöskään koventamaan Kiralla viime kesänä aloitettua mielialalääkitystä. Omaan etiikkaani ei istu se, että kovemman lääkityksen avulla tehtäisiin reaktiivisesta koirasta ympäristöön soveltuvampi ja sopivampi, kun vaihtoehtokin on olemassa ja Kira pärjää oikein hyvin nykyiselläkin lääkityksellä helpommassa ympäristössä, maalla.



Päätös oli vaikea. Toisaalta se oli Kiralle ainoa oikea vaihtoehto. Millainen koiranomistaja olisin, jos koiran päivittäisestä ahdistuksesta piittaamatta pitäisin koiran luonani pelkistä itsekkäistä syistä johtuen? Arvokasta ei ole se, että minun koirani on minun kanssani, vaan se että pystyn tarjoamaan koiralleni, joka on täysin minun päätösteni armoilla, mahdollisimman hyvän elämän. Hyvään elämään kuuluu vapaus pelosta, ahdistuksesta ja kivusta, ja vapaus toteuttaa luonnollisia käyttäytymistarpeitaan. Joskus tämän vapauden hintana on luopuminen.



Kun nyt pääsiäisenä olen katsellut metsässä ja lumihangilla vapaana kirmaavaa koiraani, jonka ei tarvitse enää päivittäin jännittää lenkillä yllättäviä vieraiden ihmisten ja koirien kohtaamisia ja kärsiä kerrostaloelämän levottomuudesta, tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Ehkä vielä joskus koittaa elämäntilanne, jossa Kira pystyy hyvinvointinsa vaarantumatta asumaan jälleen kanssamme. Juuri nyt Kira on onnellisin muualla kuin minun luonani.

Näillä saatesanoilla tämä blogi jää hyvin pitkälle tauolle, joka saattaa olla pysyvä tai sitten ei. Kiitos kaikille lukijoilleni näistä kaikista vuosista kanssamme, kannustavia ja tukevia viestejänne on ollut ihana lukea!
Julkaistu: 10.12.2017 klo 15:00

Facebook on pullollaan mitä mielenkiintoisimpia koiraryhmiä ja -sivuja, jotka pursuavat muiden koiraharrastajien ja -kouluttajien oppeja, vinkkejä ja oivalluksia. Parhaimmillaan nämä ryhmät ovat siis oikea runsaudensarvi, joista saa hyviä vinkkejä ja inspiraatiota omaan koiraharrastukseen. Tässä omat suosikkini, jotka kaikki edistävät positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koirankoulutusta. Vinkkaa omista suosikeistasi, jos niitä ei listalta vielä löydy!

Suomenkieliset ryhmät ja sivut:

ANNA TILAA KELTAISELLE!
Keltainen nauha-kampanjan suomenkielinen Facebook-ryhmä, joka pyrkii lisäämään tietoisuutta siitä, että osa koirista tarvitsee erinäisistä syistä normaalia enemmän tilaa, ja että on sopimatonta tervehtiä toisia koiria lupaa kysymättä. Ryhmässä myös linkkejä keltaisten nauhojen, merkkien ym. ostopaikkoihin.

BAT Finland
Behavior Adjustment Training (BAT) 2.0 -metodiin keskittyvä suomalainen koirankoulutusryhmä, joka on tarkoitettu sekä menetelmää opiskelleille koiraharrastajille että ammattikouluttajille kokemusten jakoa ja yhteistreenien sopimista varten.



Eläinten positiivinen kouluttaminen
Nimensä mukaisesti positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä eläinkoulutusryhmä. Pakotteiden ja rangaistusten käyttö on pannassa tässä ryhmässä.

Eläinkoulutusblogi
Mielenkiintoisia kirjoituksia kaikkien eläinten kouluttamisesta ja eläinten hyvinvoinnin edistämisestä positiivisin metodein. Osa blogin materiaaleista on kokonaisuudessaan nähtävillä vain jäsenille.

Koiratutkimuksia
Ryhmä, jossa jaetaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa koiratietoa (tutkimuksia, lopputöitä, tieteeseen perustuvia artikkeleita ym.).

Naksutinkoulutus
Positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä Facebook-sivu, jossa mm. suomalaisten koirakoulujen ja koiraharrastajien videoita.

Operantit koiraharrastajat
Positiivisesti kouluttavien (koe)tavoitteellisten koiraharrastajien ryhmä, jossa jaetaan vinkkejä ja kokemuksia liittyen kaikkiin koiraharrastuslajeihin. Arkielämän haasteet, ohitusongelmat jne. eivät kuulu tämän ryhmän fokukseen.

Palkitsevat ohitukset ja koiratreffit pääkaupunkiseudullaPositiiviseen vahvistamiseen keskittyvä koulutusryhmä, jossa voi sopia yhteistreeneistä/treffeistä pääkaupunkiseudun alueella. Pakotteiden ja rangaistusten käyttö on ehdottomassa pannassa tässä ryhmässä.

Reaktiiviset koirat
Hiljattain perustettu ja hyvin aktiivinen vertaistukiryhmä reaktiivisten koirien omistajille. Pakotteet ja rangaistukset ovat ehdottomassa pannassa tässä ryhmässä.

SporttiRakki
(Urheilu)koiraharrastajien valmennus- ja harrastusyhteisö. Mielenkiintoisia artikkeleita ja koulutuksia, joista monet pohjautuvat positiiviseen vahvistamiseen.

Team Click4Change
Team Click4Change on suomalainen seura, joka pyrkii edistämään ja kehittämään positiiviseen vahvistamiseen keskittyviä eläintenkoulutusmenetelmiä. Seuran Facebook-ryhmä on avoin myös ei-jäsenille.

Valmennustapahtumat
Ryhmä, johon linkitetään tietoa kaikenlaisista koirankoulutukseen liittyvistä tapahtumista ja koulutustilaisuuksista ympäri Suomen. HUOM! Ryhmässä jaettujen tapahtumien koulutusmenetelmät voivat olla mitä tahansa, eli eivät keskity vain positiiviseen vahvistamiseen.


Ulkomaalaiset ryhmät ja sivut:

3vallare
Ruotsalaisen Anna Larsonin Facebook-sivu, jossa mm. hauskoja aktivointitehtäviä ja temppuja sisältävä joulukalenteri!

4Paws University
Yhdysvaltalaisen koirankouluttajan Lisa Mullinauxin Facebook-sivusto, jossa ytimekkäitä infograafeja ja videoita positiiviseen vahvistamiseen liittyen.

AbsoluteDOGS
Brittiläisen AbsoluteDOGS-koirakoulun omat Facebook-sivut. AbsoluteDOGS:n menetelmissä painottuu erityisesti toiminnallinen vahvistaminen, joka soveltuu hyvin varsinkin impulsiivisille koirille. Koirakoulun väki saa videoklipeiltään välittyvällä superpositiivisella asenteella ainakin itselläni hymyn nousemaan korviin saakka. AbsoluteDOGS on julkaissut myös useita DVD:tä koulutustekniikoistaan ja nämä ovat tilattavissa myös Suomeen.

Animal Behaviour Matters
Australialainen lemmikki- ja villieläinten käyttäytymiseen ja koulutukseen erikoistunut sivusto. Koulutusmenetelminä positiivinen vahvistaminen. Sivustolla linkkejä mielenkiintoisiin eläinten käyttäytymistä koskeviin artikkeleihin ja videoihin.

Behavior Works
Eläinten käyttäytymiseen ja sovellettuun käyttäytymisanalyysiin erikoistunut sivusto. Sivustolla ajatuksia herättäviä poimintoja ja videoita eläinten käyttäytymisestä.

Beyond Cesar Millan
Yleisesti positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä kansainvälinen koiraryhmä.

Canis Skive.
Tanskalaisen Canis-koirakoulun Facebook-sivu. Koirakoulussa kouluttajana mm. Suomessakin ensi keväänä toko-seminaarin pitävä Jan Østergaard. FB-sivuilla usein mielenkiintoisia koulutusvideoita.

Companion Animal Psychology Book Club
Eläinten käyttäytymisestä ja koulutuksesta kiinnostuneiden ihmisten kirjakerhoryhmä. Ryhmässä valitaan n. kuukauden välein luettava kirja, josta keskustellaan ryhmässä. Ryhmän jäsenmäärää rajoitetaan jonkin verran, että keskustelu pysyy hallittavana.

Fenzi Dog Sports Academy
Denise Fenzin online-koirakoulun omat sivut. FDSA tarjoaa vuosittain useita kymmeniä englanninkielisiä positiiviseen vahvistamiseen pohjautuvia verkkokursseja useista eri harrastuslajeista (mm. toko, agility, nosework) ja (harrastus)koiran perustaidoista. Myös useita impulsiivisille/reaktiivisille koirille sopivia kursseja.

Hundetrener Siv Svendsen
Norjalaisen koirankouluttajan Siv Svendsenin omat sivut. Siv kilpailee koiriensa kanssa tokossa ja mondioringissä ja kouluttaa positiivisesti vahvistaen. Facebook-sivulla mielenkiintoisia linkkejä norjan-, ruotsin-, ja englanninkielisiin teksteihin ja videoihin.

Incredimal - Nando Brown & Fizz
Nando Brownin ja malinois Fizzin Facebook-sivut. Mm. huumorilla höystettyjä treeni/koulutusvideoita.

Naughty but Nice (for NBN dog owners!)
Brittiläisen AbsoluteDOGS-koirakoulun ryhmä reaktiivisten ja impulsiivisten koirien omistajille. Ryhmässä aktiivista keskustelua ryhmän jäsenten välillä ja satunnaisesti myös koirakoulun kouluttajien julkaisemia videoklippejä.

No Limit Obedience
Ruotsalainen erityisesti tokoon/tottikseen keskittyvä koirakoulu, joka tarjoaa verkkokursseja myös englanninkielellä. Kouluttajina Siv Svendsen ja Maria Brandel. Menetelminä positiivinen vahvistaminen ja erityisesti toiminnallinen palkkaus. Sivuilla julkaistaan säännöllisesti mielenkiintoisia artikkeleita ja videolinkkejä, joista osa on valitettavasti saatavilla vain NLO:n VIP-jäsenyyden maksaneille.

Promoting Positive Motivational Methods for Working and Sport Dogs
Kansainvälinen urheilu- ja palveluskoiraharrastajien ryhmä, jossa keskitytään positiiviseen vahvistamiseen keskittyvien kokemusten ja koulutusvinkkien jakoon, pakotteet ovat ehdottomassa pannassa tässä ryhmässä. Lajeina mm. suojelu, jäljestys, toko, agility jne.

R+ Schutzhund/IPO
Kansainvälinen suojeluharrastajien ryhmä, joka keskittyy positiivisen vahvistamisen käyttöön tässä palveluskoiralajissa.

PÄIVITYS SYYSKUU 2020: Elämän mukanaan tuomien muutosten vuoksi minulla ei ole enää tiloja painaa kankaille näitä Anna tilaa keltaiselle -tuotteita. Varastoistani löytyy kuitenkin edelleen isoja pyöreitä merkkejä (Tarvitsen tilaa sekä Älä koske -teksteillä). Jos olet kiinnostunut niistä, ota yhteyttä minuun tämän blogin yhteydenottolomakkeella. Muita tuotteita en valitettavasti enää pysty toimittamaan.

 

Valmistan myyntiin anna tilaa keltaiselle -tuotteita. Mallistossa on valjaisiin ja koiran takkeihin kiinnitettäviä keltaisia tekstimerkkejä ja -liivejä monenkokoisille koirille, myös ihmisille löytyy omat merkkinsä. Merkkien ja huomioliivien sanoma on yksinkertainen ja näkyvä: kyseinen koirakko tarvitsee tilaa, eikä kaipaa lähestymisylläreitä muiden kanssaliikkujien taholta.




Mallistoon kuuluvat tällä hetkellä seuraavat tuotteet:
  • Iso pyöreä merkki valjaisiin tai koiran mantteliin, halkaisija n. 12cm. Tekstivaihtoehdot 'Tarvitsen tilaa!' ja 'Älä koske!', hinta 7 €/kpl
  • Pieni pyöreä merkki valjaisiin tai koiran mantteliin, halkaisija n. 8,5cm. Tekstivaihtoehdot 'Tarvitsen tilaa!' ja 'Älä koske!', hinta 6,5 €/kpl
  • Ison koiran tekstiliivit, vartalonympärys 50-85cm, teksti "Tarvitsen tilaa!", hinta 32 €/kpl
  • Iso pyöreä merkki ihmisen puettavaksi, lastenvaunuihin tms., halkaisija 12,5cm, heijastinnauhareunus, klipsukiinnitys, teksti "Anna tilaa!", hinta 8,5 €/kpl
Tarkempi kuvaus tuotteista yksityiskohtaisine kuvineen ja materiaalitietoineen löytyy hieman alempaa!

Tuotteet tehdään alusta asti omana käsityönä aina suunnittelusta ja kankaanpainoseulojen valmistuksesta itse kankaanpainoon ja ompeluun asti. Tuotteiden teko omana käsityönä myös mahdollistaa tuotteiden räätälöinnin, joten jos sinulle tulee mieleen jokin huippuhyvä idea niin älä epäröi ottaa yhteyttä, mietitään yhdessä pystyisikö sen toteuttamaan!

Postikulut määräytyvät voimassa olevan postin hinnaston mukaan riippuen lähetyksen painosta. Esimerkkejä postikuluista elokuussa 2017:
  • Ison koiran tekstiliivit ja 2kpl isoja pyöreitä merkkejä: 2,60€
  • 2 kpl isoja tai pieniä pyöreitä merkkejä: 1,3€

Tuotekuvaukset:


Pyöreä merkki koiran valjaisiin tai mantteliin

  • Tekstivaihtoehdot: 'Tarvitsen tilaa!' ja 'Älä koske!'
  • Kokovaihtoehdot: halkaisija n. 12cm (iso koira) tai n. 8,5cm (pieni koira)
  • Hinta: 12cm merkki 7€/kpl ja 8,5cm merkki 6,5 €/kpl
  • Materiaali 100% puuvillaa
  • Sopii sekä T- että Y-mallisiin valjaisiin ja koiran mantteleihin, joissa on vartalon ympäri kulkevat kiinnitysremmit
  • Kiinnitys sidontanauhoilla valjaiden/koiran manttelin remmeihin. Sidontanauhojen päät ommeltu nauhan purkautumisen ehkäisemiseksi.
  • Brodeerattu reunus mustalla langalla
  • Taustapuolen ja sidontanauhojen väri voi vaihdella (musta/valkoinen)
  • Suositus: 2kpl merkkejä/koira, yksi kummallekin kyljelle. Pienellä koiralla voidaan myös käyttää yhtä merkkiä sitomalla se selän päälle.
  • Merkkien hoito-ohje: hienopesu 40 astetta, silitys nurjalta puolelta 2 pisteellä (max. 150 astetta)
  • Halutessasi merkit voi reunustaa lisäksi myös heijastavalla nauhalla samoin kuin ihmismerkissä (lisähinta +1€/merkki), mainitse tästä tilauksen yhteydessä! Huom! Heijastava reunanauha ei täytä heijastinstandardin vaatimuksia, joten se ei korvaa standardin mukaista heijastinta vaikka heijastustehoa reunanauhassa riittääkin.
  • Merkkejä löytyy pääsääntöisesti varastosta valmiina, voidaan siis useimmiten toimittaa heti
Iso merkki (halk. 12cm) Y-valjaissa

Iso merkki (halk. 12cm) T-valjaissa
Iso merkki (halk. 12 cm) T-valjaissa
Lähikuva isoista merkeistä (halk. n. 12cm) edestä ja takaa. Taustakankaan ja sidontanauhojen väri saattaa vaihdella (musta/valkoinen).

Ison koiran tekstiliivit

  • Teksti: 'Tarvitsen tilaa!'
  • Säädettävä vartalonympärys min 55cm, max 85cm, katso tarkemmat liivin mitat alla olevasta kuvasta
  • Hinta: 32 €/kpl
  • Selästä avoin malli mahdollistaa liivin pukemisen valjaiden päälle hihnan kiinnitystä hankaloittamatta. Selän päällä 3cm leveät kuminauhat, joihin onnistuu orbiloc-valojen ym. vastaavien kiinnitys.
  • Kiinnitys rinnan edestä 2cm leveällä heijastinnauhapäällysteisellä tarranauhalla
  • Vatsan alla 3cm leveä kuminauha, jossa kiinnitys muovisella pikalukolla
  • Keltainen kangas 100% puuvillaa
  • Heijastinnauha täyttää standardit EN ISO 20471:2013 (High Visibility Warning Clothing), ja ANSI/ISEA 107-2004 (High Visibility Safety Apparel). Tehtaan ilmoittamiin teknisiin tietoihin voit tutustua tästä: LINKKI
  • Puuvillakangas täyttää ÖKÖ-TEX 100 standardin vaatimukset. Standardiin voit tutustua tästä: LINKKI
  • Liivin hoito-ohjeet: Pesu max. 60 astetta, silitys nurjalta puolelta 2 pisteellä (max. 150 astetta)
  • Vatsanaluksen kuminauhaa ja rinnanympäryksen tarranauhaa on mahdollista pidentää/lyhentää, ilmoita tilauksen yhteydessä jos haluat lyhyemmät/pidemmät nauhat
  • Liivit valmistetaan toistaiseksi tilauksesta, varaduthan siis hieman pyöreitä merkkejä pidempään toimitusaikaan (muutamia päiviä)
  • Huom! Alla olevissa kuvissa Kiran päällä oleva malli on prototyyppi, joiden heijastinnauhojen asettelu ja ompelulangan väri eroaa hieman valmiista myytävästä tuotteesta. Liivin koko, tekstin asettelu ym. pääkohdat ovat kuitenkin tismalleen samat.
Kuvassa valmis myytävä tekstiliivi, jonka heijastinnauhojen asettelu ja käytettyjen ompelulankojen värit vastaavat toimitettavaa tuotetta.

Tekstiliivin mitat. Huom! tässä kuvassa on prototyyppi, joka eroaa heijastinnauhojen asettelun ja käytetyn ompelulangan värin suhteen hieman valmiista myytävästä tuotteesta. Valmiin myytävän tuotteen ja prototyypin mitat ovat kuitenkin samat.

Ison koiran tekstiliivi 'Tarvitsen tilaa!' -tekstillä. Huom! tässä kuvassa on prototyyppi, joka eroaa heijastinnauhojen asettelun ja käytetyn ompelulangan värin suhteen hieman valmiista myytävästä tuotteesta.
Ison koiran tekstiliivi 'Tarvitsen tilaa!' -tekstillä. Alla Y-valjaat ja heijastinliivin selkänauhoihin on kiinnitetty Orbiloc-valo. Huom! tässä kuvassa on prototyyppi, joka eroaa heijastinnauhojen asettelun ja käytetyn ompelulangan värin suhteen hieman valmiista myytävästä tuotteesta.
Ison koiran tekstiliivi 'Tarvitsen tilaa!' -tekstillä. Alla Y-valjaat ja heijastinliivin selkänauhoihin on kiinnitetty Orbiloc-valo. Huom! tässä kuvassa on prototyyppi, joka eroaa heijastinnauhojen asettelun ja käytetyn ompelulangan värin suhteen hieman valmiista myytävästä tuotteesta.

Iso pyöreä merkki ihmisen puettavaksi, lastenvaunuihin tms.

  • Teksti: 'Anna tilaa!'
  • Koko: halkaisija n. 12 cm
  • Hinta: 8,5 €/kpl
  • Kiinnitys tukevalla metalliklipsulla vaatteisiin, vaunuihin tms.
  • Heijastinnauhareunus. Huom! Heijastava reunanauha ei täytä heijastinstandardin vaatimuksia, joten se ei korvaa standardin mukaista heijastinta vaikka heijastustehoa reunanauhassa riittääkin.
  • Kangas 100% puuvillaa
  • Brodeerattu reunus mustalla langalla
  • Merkin hoito-ohje: hienopesu max. 60 astetta, silitys nurjalta puolelta, puuvillakangas kestää silityksen 2 pisteellä (max. 150 astetta), mutta heijastinnauhareunuksen keinokuitu on herkempää materiaalia. Silitys siis joko 2 pisteellä heijastinnauhaa varoen tai 1 pisteellä jolloin ei haittaa jos rauta osuu vähän heijastinnauhaan.
  • Merkkejä löytyy pääsääntöisesti varastosta valmiina, voidaan siis useimmiten toimittaa heti
Iso pyöreä merkki ihmisen puettavaksi, lastenvaunuihin tms. Klipsukiinnitys ja heijastinnauhareunus.

Iso pyöreä merkki ihmisen puettavaksi, lastenvaunuihin tms. Klipsukiinnitys ja heijastinnauhareunus.

Tarkkiskoirien valmennusryhmämme, johon hain alkuvuodesta kanssatreenaajia tämän bloginkin kautta, on edennyt puoliväliin. Jirka Vierimaan johdolla olemme treenanneet pitkin kevättä ja alkukesää haastavien koiriemme kanssa. Ryhmässämme mukana olevat koirat ovat kaikki tavalla tai toisella reaktiivisia tassukansalaisia. Ainakin itselleni on ollut hurjan avartavaa ja opettavaista nähdä, miten samanlaisen näköinen käyttäytyminen (esim. hihnarähjäys) voi johtua niin monesta eri syystä, jonka vuoksi myös ratkaisukeinot tulee sovittaa koiran ja omistajan mukaisiksi. Tavallisilla koirankoulutuskursseilla monesti yritetään ratkoa kaikkien koirien ongelmia samoilla konsepteilla ihan aikarajoitteidenkin vuoksi. Useimmille koirille tämä toki varmasti toimiikin, mutta Kiran kanssa olen kokenut tämän haastavaksi, osoittihan SmartDog-testikin jo sen, että Kira ei ole ihan tavallinen koirulainen.. Valmennusryhmässä tätä ongelmaa ei ole ollut!



Valmennusryhmässä olemme Kiran kanssa keskittyneet ihan pelkästään arkea helpottavien käytösten luomiseen ja vahvistamiseen. Treeneissä on huomioitu Kiran erikoispiirteet, kuten katsekontaktin hakemattomuus. Kun koira hakee katsekontaktia luonnostaan todella harvoin, on treeneissä lähdetty vahvistamaan ensisijaisesti muita toimintoja, joissa Kiran käytös kuitenkin suuntautuu minua eikä ympäristön ärsykkeitä kohti. Tavoitteena on tietysti lopulta saada katsekontaktikin nousemaan, mutta välivaiheena tarvitaan muita toimintoja että koiran kilahtelu saadaan ensin edes hallintaan.

Normaalisti koirien kanssa esimerkiksi lähdettäisiin vahvistamaan katsekontaktia erilaisissa siirtymissä, mm. autosta pois hypätessä. Juuri autosta pois hyppääminen on ollut meillä yksi kompastuskivi jo pitkään. Siirtymät, kuten autosta pois hyppääminen kiihdyttää Kiraa hurjasti, joka sitten entisestään herkistää koiraa pimahtelemaan ympäristön ärsykkeille. Jirkan opastuksella lähdettiin ottamaan autosta poistumista hallintaan leukakosketuksen avulla. Käytännössä siis autosta poistuessa ensin vahvistan muutaman toiston verran katsekontaktia, jonka jälkeen pyydän Kiraa hyppäämään pois autosta siten, että maahan laskeutuessaan se ottaa suoraan leukakosketuksen kämmentäni vasten. Tästä palkataan namilla maahan ja pyydetään samantien uusi leukakosketus. Tätä jumpattiin treeneissä muutaman toiston verran, jonka jälkeen koira hetkeksi autoon takaisin huilaamaan ja hetken päästä uusi toistorumba. Treenien edetessä autosta poistumiseen tuotiin lisää hallintaa liittämällä kuljetuskäytökset autosta poistumiseen. Kun koira on saatu hallitusti ensin leukakosketukseen kämmentä vasten, minulla on vaihtoehtoina kuljettaa Kira esim. leukakosketuksen tai jalkojeni välissä kävelemisen avulla auton luota pois. Turvallisen välimatkan päässä koiran voikin sitten vapauttaa haistelemaan. Leukakosketuksen avulla autosta poistumiseen saatiin hyvin nopeasti toivottua rauhaa ja hallintaa. Itse asiassa paljon nopeammin kuin uskalsin toivoakaan! Nyt olemme siinä pisteessä, että maalla ollessamme uskallan vapauttaa Kiran autosta ilman hihnaa ym. hallintavälineitä (maatilan avara piha on hurja houkutin!) ja Kira tunnollisesti laskee leukansa kämmenelleni. Voi sitä riemua kun käytös onnistuu täydellisesti ja koiran saa vapauttaa heti siitä rallattelemaan vapaana pihalle! :)¨



Ohitusten suhteen työkaluiksi on valikoitunut haistelukäytöksen vahvistaminen entisestään ja myös maan haistelu käskystä. Varsin toimivaksi konstiksi on osoittautunut myös maan haistelun yhdistäminen Look at That!-treeniin (LAT). Jännä-vihjeestä Kira lähtee etsimään ympäristöstä koiraa, jonka bongaamisesta se on saanut aikaisemmin palkan. Olen onnistumatta yrittänyt ketjuttaa tähän perään katsekontaktin ottamista, mutta koska Kira ei katsekontaktia luonnostaan hae, maan haistelu käskystä toimii paremmin. Käytännössä suoritus näyttää siis jotakuinkin tältä: "Jännä!" - Kira etsii ympäristöstä koiran ja katsoo sitä, jonka seurauksena Kira saa toisen vihjeen "Tippu!", jolloin Kira siirtyy haistelemaan maata ja saa siitä palkaksi namia maahan. Ajatuksena on siis lopulta saada ketjutettua koiralle yhdestä vihjeestä se, että ympäristössä on jokin asia joka sitä voisi kiihdyttää, mutta sen sijaan maan haistelu onkin oikeastaan paljon mukavampi asia.

Tehotreenikohteeksi on valikoitunut myös Kiran sinnikkyyden vahvistaminen. SmartDog-testi osoitti ihan mitattavana datanakin sen, että Kira luovuttaa todella herkästi eikä lähde edes yrittämään jos kokee asian vaikeaksi. Tämä vaikeuttaa valtavasti kaikkien uusien asioiden opettelua Kiran kanssa, saman asian toistoja tarvitaan ihan tuhottomasti alle, ennen kuin Kira ikään kuin uskoo, että kyseisestä toiminnosta ihan oikeasti saa palkkaa. Samasta syystä vaatimustason nosto koulutuksen yhteydessä täytyy tehdä hirmuisen varovasti, ettei Kiran usko palkan saamiseen horju ja ettei koira luovuta kokonaan. Myös sheippaaminen on vaikeaa, kun koiraa saa rohkaista ja houkutella hurjasti tarjoamaan itse erilaisia käytöksiä.

Valmennusryhmässä lähdimme systemaattisesti jumppaamaan Kiran itseluottamusta ja sinnikkyyttä vahvemmiksi. Tämä toteutetaan ketjuttamalla kahta yksinkertaista käytöstä - istumista ja käsikosketusta - vähitellen piteneviksi sarjoiksi. Näiden käytösten ketjuttamisella ei arkielämän kannalta ole mitään järkeä, mutta niitä käytetään työkaluina siihen, että koiralle saadaan lopulta toivottavasti uskoteltua, että kun se vain tekee pyydettyjä asioita tarpeeksi pitkään, toiminnasta tulee aina kannattava palkkio. Käytännössä treeni näytti alkuvaiheessa jotakuinkin tältä:

Istu - palkka
Koske - palkka
Istu, koske - palkka
Koske - palkka
Koske, koske - palkka
Koske - palkka
Koske, istu - palkka
Istu - palkka
Koske, istu, koske -palkka
Istu, koske - palkka
Koske, koske, istu, koske - palkka
Jne.

Lopulta tavoitteena on päästä kohtalaisen pitkiinkin toistosarjoihin (istu, koske, koske, istu, koske, istu, koske, istu, istu, koske, koske, koske, koske, istu, koske... - palkka) ilman että Kira luovuttaa, turhautuu, hermostuu tai alkaa vinkua. Parhaimillaan Kiran motivaation ollessa kohdillaan olemme toistaiseksi päässeet neljään peräkkäiseen onnistuneeseen toistoon ilman ylimääräisiä hepuleita. Viides on vielä liikaa. Toisinaan tosin se kaksikin toistoa on liikaa... Vähitellen tämäkin asia tästä varmasti etenee, varsinkin jos osaa ajoittaa nämä treenit niihin hetkiin jolloin Kiran työskentelymotivaatio on ihan tapissaan.

Neljäs ajatus, joka on tarttunut valmennusryhmästä mukaan ja johon tulemme lähiviikkoina varmasti syventymään enemmänkin, liittyy ympäristösiedätykseen. Kiran kanssahan on tehty ihan hurjasti vastaehdollistamisharjoituksia, ja vaikka ne nyt ovat jollainlailla edistäneetkin rauhallisempaa arkielämää, kilahteluongelma ei ole sillä ratkennut. Viime treeneissä Jirkan kanssa keskustelimme asiasta pitkään, ja hän ehdotti vastaehdollistamisen jättämistä vähemmälle ja sen sijaan Kiran haistelukäytöksen vahvistamista ja hajuetsinnän ottamista yhdeksi siedätystyökaluksi. Haisteluhan on Kiran vahvimpia käytöksiä, joista se palkkautuu hyvin ja jota se tekee hyvin mielellään. Jos Kira saisi päättää, se kuljeskelisi kaikki päivät ympäriinsä vain maata haistellen ja lintuja jahdaten. Ideana hajutyöskentelyn kautta tapahtuvassa ympäristösiedätyksessä on se, että Kira haistellessaan omaksuu ympäristön häiriöt, joille se normaalisti ehkä kilahtaisi, pelkiksi taustalla oleviksi häiriöiksi, sillä koiralla on sillä hetkellä paljon parempaakin tekemistä - asioiden tutkimista nenällä. Siis ikäänkuin tarkastellaan koiran räjähtelymotivaatiota ihan uudesta näkövinkkelistä. Sen sijaan, että suoraan yritettäisiin kytkeä toisen koiran näkeminen siihen, että lihapullia tippuu suoraan suuhun, koiralle annetaankin mieluinen haistelutehtävä (joka on jo itsessään palkitseva), jonka taustalle tuodaan vähitellen voimistuvana häiriönä toisia koiria. Alkuun häiriöt ovat toki Kiran kanssa paljon pienempiä, ihan jo uudessa paikassa hajutyöskentely riittänee häiriöksi. Tähän voidaan yhdistää jo olemassa olevia nosework-taitoja, eli eukalyptys-hajun tarkkuusetsintää pieneltä alueelta.

Meillä on siis nyt valmennusryhmän ollessa kesätauolla Kiran kanssa hurjasti kaikenlaista mielenkiintoista harjoiteltavaa.  Periaatteessa kaikki työkalupakkiimme jo saadut työkalut perustuvat vanhoihin tuttuihin juttuihin - käsikosketus, leukakosketus, istuminen, haistelu. Idea onkin siinä, että näitä tuttuja juttuja tarkastellaan uudella twistillä ja niitä lähdetään soveltamaan arkielämän kuvioissa entistä mielikuvituksellisemmin. Hyvä tästä tulee!
Julkaistu: 08.04.2017 klo 16.14

Mennessäni Kiran kanssa muutama viikko sitten SmartDOG-testeihin en ennakkoon oikein edes tiennyt mitä odottaa. Enhän ole Kirastakaan osannut sanoa mikä se on oikein luonteeltaan, lintu vai kala. Varmaankin joka koiranomistajan tavoin salaa kuitenkin toivoin, että oma koirani paljastuisi supernokkelaksi älykkyysosamääräkeisariksi. Toisaalta myös jännitti miten Kiran kanssa pärjätään testitilanteessa, riehuuko se pitkin seiniä, tuleeko koko testaamisesta yhtään mitään ja joudutaanko sieltäkin lähtemään itku kurkussa kotiin.  Mikään näistä kauhuskenaarioista ei sitten lopulta osoittautunut todeksi, sen sijaan sain kotiintuomisina paljon ajateltavaa ja pohdittavaa. Testitulokset ovat jo nyt muokanneet toimintatapojani Kiran kanssa.



SmartDOG-testien sisällöstä ja tarkoituksesta voit lukea tarkemmin tämän juttusarjan ensimmäisestä osasta (linkki, klik!), mutta tehdäänpä vielä yksi asia varmuuden vuoksi selväksi: SmartDOG-testit eivät mittaa älykkyyttä, vaan koiran persoonallisuutta, testitulosten hyvyydellä tai huonoudella ei siis ole järkeä kilpailla. Sen sijaan testitulokset kyllä antavat viitteitä siitä, miten hyvin tai huonosti koira soveltuu johonkin tehtävään tai lajiin, tai millaisia seikkoja kannattaa koiran koulutuksessa huomioida ja vahvistaa.

Heti SmartDOG-testien aluksi sain kuulla itselleni pienoisen yllätyksen: tulosten perusteella nimittäin Kiran itsehillintä on erinomainen. Kira ei siis ole SmartDOG-testien mukaan lainkaan impulsiivinen koira, ja sen itsehillintä on keskimäärin parempi kuin muilla tähän asti testatuilla hollanninpaimenkoirilla (testattu 6kpl 28.3.2017 mennessä) ja kaikilla testatuilla koirilla (testattu 441 kpl 28.3.2017 mennessä) (graafi 1). Tarkennettakoon vielä, että SmartDOG-testin impulsiivisuutta mittaava osuus mittaa vain sellaista impulsiivisuutta, jossa koiran moottorina on voimakas into, halu ja kiihko. SmartDOG-testien impulsiivisuus kuvastaa siis koiran kykenemättömyyttä hillitä itseään houkutusten maailmassa. Tällaiselle koiralle uudet asiat ovat superkiinnostavia. Reaktiivisuushan voi johtua myös pelosta tai epävarmuudesta, joka Kiran kohdalla osoittautui testien kuluessa todennäköisimmäksi reaktiivisuuden syyksi. Koiralle, jonka reaktiivisuus johtuu epävarmuudesta tai pelosta, uudet asiat ovat pikemminkin ahdistavia, hermostuttavia tai jännittäviä.


Graafi 1. Kiran itsehillintäkyky verrattuna hollanninpaimenkoirien ja kaikkien testattujen koirien keskiarvoon.
Toinen pienoinen yllätys tuli heti perään koiran eleidenlukukykyä mittaavassa osiossa. Tässä osiossa koiran piti testaajan eleiden perusteella päätellä kummalla puolen testaajaa sijaitsevassa astiassa nami on. Kira oli ihan pihalla melkein koko tämän testiosion ajan ja alkoi päästä jyvälle vasta osion loppuvaiheissa. Kira ei ymmärtänyt aluksi yhtään mitä sen piti tehtävässä tehdä ja millä logiikalla namit oikein sijoitettiin kippoihin. Sen jälkeen kun Kira valitsi testaajan eleiden perusteella ensimmäisen kerran oikean kipon ja sai oikeasta valinnastaan ylitsevuotavat kehut, Kira valitsikin aina systemaattisesti sillä puolella sijaitsevan kipon, riippumatta siitä kumpaa kippoa testaaja osoitti. Kira suoriutui eleidenlukuosuudesta keskimääräistä heikommin (graafi 2). SmartDOG:n Katriina Tiira tosin lohdutti, että on myös paljon Kiraa huonompiakin eleidenlukijoita, eli vaikka keskimäärin koirat ovat hyviä eleidenlukijoita, niin joukossa on kuitenkin paljon hajontaa. Eleidenlukukykyä mittaava testiosio oli aika pitkä, ja Kira kuormittui sen aikana ihan selvästi. Testiosion lopuksi Kira kulki kuppien luokse jo selkeästi haluttomana ja innottomana, kun testin logiikka ei vain kertakaikkiaan auennut sille ollenkaan. Kiran pessimistinen asenne ja epävarmuus ("en edes halua yrittää kun en mä kuitenkaan osaa") alkoi näkyä tämän osion aikana.

Graafi 2. Kiran eleidenlukukyky verrattuna hollanninpaimenkoirien ja kaikkien testattujen koirien keskiarvoon.

Kiran eleidenlukutulokset kyllä tukevat omia arkielämän havaintojani. Kira nimittäin alkoi vasta 1-1,5 vuoden iässä hahmottamaan, että minun käsieleillänikin saattaa olla jotain merkitystä ja että jos käteni osoittaa selkeästi johonkin suuntaan niin hukkaan mennyt nami saattaa ehkä löytyä sieltä suunnasta. Tällöinkin oman eleeni tulee olla todella selkeä, koko vartalon tulee olla kääntynyt tai taipunut. SmartDOG-testissä Kira pärjäsi yllättävänkin hyvin viimeisessä osiossa, jossa namin suunta kerrottiin katseella, ja todennäköisesti Kira alkoikin testin loppuvaiheilla vasta oppia mistä eleidenlukuosiossa oli oikein kyse. Näin arjessa minä saan kyllä katsella ihan mihin suuntaan vain, eikä se merkitse Kiralle yhtään mitään... Yleensä koirat osaavat luonnostaan lukea ihmisen eleitä hyvin jo pennusta pitäen, eikä niitä tarvitse erikseen opetella, kuten Kiran on täytynyt opetella. Luojan kiitos emme siis harrasta agilityä, jossa ihmisen kehon ja eleiden luku on kuitenkin aika tärkeää...

Toisaalta Kira pärjäsi "eleidenlukukykysokeuden" ansiosta hirmu hyvin toisessa testiosiossa, jossa ihminen osoitti eleillään namin sijainnin tahallaan väärin (graafi 3A). Kira toimi tässä osiossa täysin oman päättelykykynsä varassa eikä ollut huijattavissa, kun se ei kerran ihmiseleitä osaa edes lukea. Myös Kiran looginen päättelykyky oli keskimääräistä heikompi (graafi 3B). Loogista päättelykykyä mittaavassa osiossa nami laitettiin koiralta salaa toiseen kahdesta kiposta, ja kun kipot oli asettettu koiran näkyville, koiralle näytettiin että toinen kipoista oli tyhjä. Koiran piti sitten osata päätellä että nami on varmaankin toisessa kipossa.

Graafi 3. A) Kiran ongelmanratkaisukyky (ihmisvihjeisiin luottaminen vai omaan päättelykykyyn nojaava)  (vasen kuvaaja) ja B) looginen päättelykyky verrattuna hollanninpaimenkoirien ja kaikkien testattujen koirien keskiarvoon (oikea kuvaaja).
Koiran ongelmanratkaisukykyä mitattiin myös osiossa, jossa koiran piti ratkaista, miten se saa namin V:n muotoisen aitarakennelman sisäpuolelta. Tässä osiossa mitattiin toisaalta aikaa, joka koiralta kului namin saamiseen ja toisaalta myös katsottiin keinoja, joilla koira yrittää namia tavoitella (oma toiminta vai pyytääkö ihmiseltä apua). Koiralla oli tässä osiossa 3 minuuttia aikaa ratkaista tehtävä. Kira-paran mielestä tämäkin osuus oli kauhean vaikea ja Kiran kaikessa tekemisessä - tai oikeastaan tekemättömyydessä - näkyi koiran "en edes halua yrittää kun en mä kuitenkaan osaa"-asenne.. Alla olevassa videossa näkyy, että vaikka nami vähän kiinnostaisikin, Kira luovuttaa oikeastaan heti eikä lähde edes tavoittelemaan aidan takana olevaa namia millään tavalla koko kolmen minuutin ajanjakson aikana. Vertailun vuoksi testatut hollanninpaimenkoirat ovat keskimäärin ratkaisseet V-aitatesin 54 sekunnissa ja kaikki testatut koirat keskimäärin 60 sekunnissa..



Toisaalta voi myös miettiä, onko yrittääkö Kira tavoitella namia tarjoamalla rauhoittumismakuuta? Tätä pohdimme yhdessä SmartDOG:n Katriina Tiiran kanssa, mutta emme päässeet asiasta mihinkään lopulliseen ratkaisuun. Rauhoittumismakuuhan on Kiralle kyllä opetettu ja on yksi sen vahvoista käytöksistä. Toisaalta näen vastaavaa luovuttamista toistuvasti myös ihan arjessakin, jos yritän opettaa Kiralle jotakin sen mielestä tosi vaikeaa tehtävää. Esimerkiksi olen jo vuosia yrittänyt opettaa Kiralle jonkin esineen nostamista maasta käskystä (noudon alkeisharjoituksia). Tämä käytös on Kiralle jostain syystä ihan mahdottoman ahdistava ja vaikea, ja Kira menee tosi helposti "lukkoon" sen koulutuksen aikana. Tällöin Kira siis menee makuulle eikä tee sen jälkeen enää yhtään mitään (sama käytös joka näkyy myös videolla). Suorastaan mielipuolisella hihkunnalla ja tsemppauksella olen lopulta saanut Kiran innostettua ottamaan esineen suuhunsa, mutta tällöinkin se tapahtuu ahdistuneen oloisen vinkunan säestämänä ja otettuaan esineen suuhunsa Kira viskaa lähes aina sen raivokkaasti jonnekin sivulle. Esineen poiminta ei siis ole rauhallista, hillittyä ja hallittua, vaan Kiran kaikesta käytöksestä näkyy tällöin suunnaton ahdistus, oli sitten nostettava esine mikä hyvänsä. En tiedä miksi. Noin muutenhan Kira kyllä toisinaan kanniskelee omia lelujaan ja lenkilläkin joskus keppejä, joten esineiden suuhun ottaminen ja kanniskelu ei ole se kynnyskysymys. En tiedä olenkohan sitten joskus ihan ekoissa harjoituksissa onnistunut luomaan Kiralle tuollaisen emotionaalisen linkin esineiden nostoharjoituksiin vai mistä tällainen ahdistuneisuus oikein kumpuaa... Noutoharjoitukset ovat meiltä sitten jääneet kesken, kun itselleni tulee aina noista harjoituksista niin paha mieli kun katselee koiran ahdistunutta oloa.

Sama luovuttamiskäyttäytyminen, pessimistisyys ja epävarmuus näkyi myös seuraavassa testiosiossa, joka oli ns. mahdoton tehtävä. Tässä osiossa koira sai aluksi kolme kertaa namia rasiasta ihan helposti, jonka jälkeen rasia suljettiin nippusiteillä niin, että koira ei yhtäkkiä enää saanutkaan siitä namia, vaikka olisi kuinka raivonnut rasian kimpussa. Tässäkin osiossa katsottiin jälleen miten koira pyrkii ratkaisemaan ongelman: itsenäisesti vai pyytääkö se testaajalta tai omistajalta apua. Koiran käyttäytymistä seurattiin 2 minuutin ajan, eikä koiraa autettu millään tavalla. Mahdottomassa tehtävässä Kira kuopaisi suljettua rasiaa pari kertaa tassulla, ja kun se ei toiminut, Kira laskeutui samantien makuulle, katsoi testaajaa ja minua muutaman kerran, haukkui pienen tovin, ja sitten luovutti kokonaan ja laski päänsä maahan. Tässäkin osiossa luovuttamisen tulkinta oli haastavaa: missä vaiheessa makuulla olo on vielä aktiivista yrittämistä ja milloin se muuttuu luovuttamiseksi? Katriina Tiira tulkitsi tilanteen niin, että Kiran katsekontaktin ottaminen ja haukkuminen oli vielä aktiivista avun pyytämistä (58% 2min ajanjaksosta), ja kun Kira laski päänsä maahan ja jäi siihen, käytös tulkittiin luovuttamiseksi (34% 2min ajanjaksosta). Itsenäistä aktiivista yrittämistä Kiralla oli kaikenkaikkiaan vain 9 sekunttia (7,5%) koko 2 min ajanjaksosta. Myös koko 1,5h mittaisen testipatteriston aikana Kiralta nähtiin vain hyvin vähän itsenäistä työskentelyä, joka on hyvin poikkeuksellista. Vertailun vuoksi kaikilla testatuilla koirilla on mahdottomassa tehtävässä aktiivista yrittämistä keskimäärin noin 58,5% ajasta ja muun käyttäytymisen (nuuskimista tms.) osuus on vain 8% (Kiralla tuo 34%).

Lopuksi testattiin vielä koiran muistia ja kykyä oppia sosiaalisesti mallioppimisen kautta. Muistitehtävistä Kira suoriutui keskimääräisesti. Sosiaalisen oppimisen testissä ihminen näytti koiralle kolme kertaa, että ruoka-automaatin nappia painamalla koira saa ruokaa. Tämän jälkeen koiran annettiin itse kokeilla ruoka-automaatin käyttöä. Sosiaalisen oppimisen testissä Kira käyttäytyi kuten muissakin testiosioissa lannistuen ja luovuttaen helposti, eikä painanut nappia 3min kuluessa, joka oli testissä asetettu aikaraja. Testin alkuvaiheessa Kira lähestyi ruoka-automaatin nappia ja melkein jo painoi sitä, mutta viime hetkellä vetäytyi sitten pois ja kävi maahan makaamaan poski maata vasten. Kira käyttäytyi ikäänkuin pelkäisi ylitunnollisena epäonnistuvansa: "Tässä oli se nappi josta kuului äänimerkki ja sen jälkeen tuli ruokaa - mutta en minä haluakkaan sitä kokeilla jos se ei toimikaan." Ylitsevuotavalla tsemppauksella ja houkuttelulla Kira viimein uskaltautui painamaan nappia testiajan umpeuduttua, ja koko koiran ilme valpastui kuin hämmästyksestä, kun napinpainaminen toimikin ja ruokaa tuli. Tämän jälkeen Kira teki hyvin nopealla tahdilla pari onnistunutta lisätoistoa, ennenkuin yhtäkkiä taas luovutti, lannistui ja lakkasi yrittämästä. Tämäkin on meille arjessa tuttu ilmiö. Opetettaessa Kiralle uutta asiaa sen saa suurella tsemppauksella kokeilemaan kyseistä asiaa, ja saatetaan saada 2-4 tosi hienoa täydellistä suoritusta, jonka jälkeen Kira yhtäkkiä luovuttaa ja menee "lukkoon": käy maahan makaamaan eikä tee enää mitään. Tämä on välillä aika hämmentävää, kun luulisi, että koira innostuisi onnistumisistaan...

Kaikenkaikkiaan Kiran motivaatio oli kaikissa testeissä kohtuullisen alhainen, eikä se missään vaiheessa työskennellyt erityisen intensiivisesti tai keskittyneesti. Tämä ei yllätä minua lainkaan. Kiran ruokamotivaatio on alhainen, on ollut aina. Kira työskentelee usein ruokapalkalla ikäänkuin vain näön vuoksi, ja Katriina Tiirakinkin mukaan testeissä ihmisen riemastuminen ja kehut merkkasivat Kiralle paljon enemmän kuin saatu ruoka. Testien jälkeen olenkin lisännyt Kiran iloista kehumista ihan arkipäivänkin toimissa.

Sekä eleidenluku- että mahdoton tehtävä -osioissa Kira haki katsekontaktia poikkeuksellisen vähän. Katriina Tiiran mukaan 90% koirista lähtee spontaanisti hakemaan katsekontaktia ihmiseen etsiessään ratkaisua tehtävään, jota koirat eivät heti ymmärrä. Katsekontaktin hakeminen on siis koiralle hyvin luonteenomaista ja tyypillistä, riippumatta siitä millainen tausta koiralla on, millä tavoin ja miten paljon sitä on koulutettu ja miten arka tai rohkea koira on. Testeissä Kira pälyili jonkin verran ihmiseen päin, mutta katsekontaktin hakeminen oli hyvin vähäistä. Tämä on poikkeuksellista, ja selittää kyllä erittäin hyvin omia tuntemuksiani varsinkin pentuvaiheessa ja aikoina, jolloin Kiran räjähtely on ollut pahimmillaan. Minusta on tällöin tuntunut, että en saa koiraani minkäänlaista yhteyttä, Kira vain sinkoilee ympäriinsä ja valjaista fyysisesti kiinni pitäminen on ollut ainoa konsti saada se hallintaan. Kira ei ole missään vaiheessa, ei myöskään ennen räjähtelyn alkua 4kk iässä, hakenut aktiivisesti katsekontaktia, vaan katsekontaktin saadakseni olen saanut aina muuttua vähintään sirkuspelleksi. Oikeastaan tajusin tämän asian vasta SmartDOG-testeissä käytyäni. Olenhan toki tunnistanut sen jo aiemmin että katsekontaktin saaminen on ollut aika vaikeaa ja vaatii hillittömästi töitä, mutta olen ohittanut asian vähän olankohautuksella ja selittänyt sen johtuvan ympäristön häiriöistä, Kiran stressitilasta tms.

Kiran epävarmuus näkyi koko SmartDOG-testauksen aikana myös runsaana haukkumisena. Itse testaustila oli ihan hiljainen eikä paikalla ollut koko rakennuksessa meidän lisäksemme ketään muuta, todellista syytä kilahtelulle ei siis ollut olemassa. Kira pälyili usein ovelle ja katossa olevia ilmastointihormeja kohti, ja testien välissä hakeutui usein ovelle ja katsoi minua sen näköisenä, että eikö voitaisi jo lähteä kotiin... V-aitatestin videoltakin näkyy, että Kira läähättää koko ajan, mikä sekin kertoo kuormittumisesta testipatteriston aikana. Minun luokse tullessaan Kira näytti oikeastaan koko ajan rauhoittavia eleitä: "hymyili" ja nuoleskeli suupieliään. Aktiivisuusmittarin perusteella Kira kuitenkin käyttäytyi normaalia rauhallisemmin koko SmartDOG-testin aikana (graafi 4), mikä oli minulle yllättävää. Yliaktiivisuus ei siis ole meidän ongelmamme! Itse jäin jälkikäteen pohtimaan vielä Kiran poikkeuksellisen rauhallista käytöstä testissä. Monesti arkielämässä räjähdyksen laukaisevat ärsykkeet (toinen koira tms.) lisäävät Kiran aktiivisuutta (säntäilee ympäriinsä, hyppii, riehuu, haukkuu), mutta kyllä Kira on aika rauhallinen koira kotona sisätiloissa, ainakin jos mistään ei kuulu mitään epäilyttävää voimakasta mökää. SmartDOG-testeissä Kira oli kyllä epävarma ja haukkui, mutta ei se missään räjähdystilassa ollut.

Graafi 4. Kiran aktiivisuus verrattuna hollanninpaimenkoirien ja kaikkien testattujen koirien keskiarvoon.
Vaikka SmartDOG-testit ovat siis hyvin lempeä tapa tutkia koiran luonnetta, herkälle ja epävarmalle Kiralle testipatteristo oli hyvin kuormittava kokemus. Testien lopuksi Kira nukkui täydessä unessa pitkin pituuttaan testitilan lattialla, ja oli kotona koko seuraavan päivänkin vielä tosi väsyneen oloinen. Itse arvelen tämän kuormittavuuden johtuvan siitä, että testeissä Kira joutui epäonnistumaan usein: nami ei ollutkaan siinä kipossa jossa Kira arveli sen olevan, nami oli rasiassa jota Kira ei saanut ensiyrittämällä auki, tai nami oli aidan takana eikä Kira keksinyt miten sen sieltä saisi. Kun koira on epävarmuuden lisäksi vielä tosi herkkä, jopa hauras, kokonaisuus voi olla tosi rankka. Testeissä kuormittuminen näkyi kotona myös kissanpentuamme kohtaan lisääntyneenä reaktiivisuutena. Testipäivän iltana ja sitä seuraavana päivänä Kira ei kestänyt nähdä kissaa yhtään, heti sen nähdessään Kira räjähti silmille ja pälyili kissaa jopa pelokkaan näköisenä. Normaali koira ei kuormitu näin. Hain lopulta Kiralle apteekista Zylkeneä (löysin sitä onneksi vielä! Zylkenehän on poistumassa Suomen markkinoilta kokonaan), jonka myötä Kira rentoutui selvästi ja käytös kissaakin kohtaan normalisoitui muutaman päivän kuluessa. Toki varmasti aikakin auttoi, mutta muutos käyttäytymisessä oli hyvin selkeä hyvin pian Zylkenen antamisen jälkeen. SmartDOG-testeissä kuormittumisen ja niiden seurauksena lisääntyneen reaktiivisuuden vuoksi tein heti testien jälkeen päätöksen, että en voi viedä Kiraa viralliseen luonnetestiin tai MH-kuvaukseen lainkaan. Jos näinkin lempeä luonnetestimenetelmä kuin SmartDOG-testit järkyttää Kiraa näin pahoin, Kira hajoaisi kokonaan sellaisessa luonteentestausmenetelmässä, jossa se joutuisi kohtaamaan uhkaavia ihmisiä ja pelottavia tilanteita. En voi altistaa haurasta koiraani sellaisille tilanteille,

Kiran luovuttamiskäyttäytyminen ja sinnikkyyden puute vaikuttavat omiin silmiini vähän opitun avuttomuuden kaltaiselta. Tämä on tosi hämmentävää, kun Kira on kuitenkin ihan pikkupennusta saakka koulutettu kannustavasti, operantisti ja positiivisesti vahvistamalla, ja rangaistuksia on vältetty. Miksi minulla sitten on koira, joka käyttäytyy kuin sitä olisi pahoinpidelty fyysisesti ja henkisesti koko ikänsä, kaikissa tilanteissa vain mollattu ja aina varmistettu että koira ei vahingossakaan pääse onnistumaan? Voiko minun rakas koirani kärsiä jostakin aivokemiallisesta häiriöstä, voiko Kira olla masentunut, voiko se olla mieleltään sairas? Näitä kysymyksiä jäimme Katriina Tiiran kanssa pohtimaan.

Oman koiran ajatteleminen mielisairaana järkyttää ja pysäyttää. Se pistää syyllisyysmyllyn jälleen käyntiin: mitä minä olen koiranomistajana tehnyt väärin? Toisaalta se on helpottavaa: ehkä minä en olekaan surkein, kurjin, kamalin ja huonoin mahdollinen koiranomistaja mitä maapallo on kuunaan nähnyt. Ehkä joskus koira vain voi oikeasti olla vaikea? SmartDOG:n Katriina Tiiran mukaan Kiran käyttäytyminen vaikuttaa synnynnäiseltä varsinkin kun räjähtely on ollut voimakasta jo nuorena.

Vaikka Kira oli SmartDOG-testitulosten valossa ihan toisenlainen koira, kuin mitä palveluskoirarotuiselta paimenkoiralta voisi olettaa, oma tunnetila oli testien jälkeen kotimatkalla lähinnä helpottunut ja huojentunut. Minulta kysyttiin, olenko testituloksiin pettynyt. Oli helppo vastata, että en ole. Vaikka minulla on paperilla jonkinlainen luonnostelma siitä, millainen Kiran luonne on, ja vaikka tämä luonnostelma ei vastaa omia odotuksiani (eikä varmaan kenenkään muunkaan odotuksia) palveluskoirarotuisesta harraste- ja kilpakoirasta, se ei vaikuta Kiran luonteeseen millään tavalla. Kira on testienkin jälkeen sama ihana, rakas (ja joskus kamala) Kira, kuin ennenkin testejä. Nyt vain osaan olla Kiraa kohtaan entistä kannustavampi ja tehdä koulutuksesta sille entistä helpompaa niin, että Kira saa niitä kovasti kaipaamiaan onnistumisen kokemuksia. Nyt myös tiedän mistä Kiran räyhääminen johtuu: Kira ei ole aggressiivinen, yliaktiivinen eikä impulsiivinen, Kira on epävarma ja ahdistunut. Nyt osaan sijoittaa Kiran käyttäytymisen johonkin lokeroon, ja tiedän, että Kira ei ole lintu eikä kala, vaan epävarma pieni hollanninpaimenkoira, jota suuri maailma välillä vähän ahdistaa. Jollakin tavalla SmartDOG-testit myös vahvistivat omaa näkemystäni siitä, että Kira on hyvä koira siitä huolimatta, että emme ehkä ikinä pääse kilpakentille tai ehkä edes pysty treenaamaan palveluskoiralajeja tavoitteellisesti. Kiralla on itseisarvo, ja se on minulle rakas koira siitä huolimatta että olen joutunut pettymään Kiran varaan rakennettujen harrastustoiveiden suhteen.

Meidän kokemustemme perusteella voin lämpimästi suositella SmartDOG-testejä ihan kaikenlaisille koiranomistajille ja -kouluttajille. Näin ongelmakoiran omistajana koen saaneeni testituloksista apua koulutuksen suunnitteluun ja SmartDOG-testien avulla itselleni selkiytyivät myös ne syyt, miksi koirani räjähtelee. Kun ymmärrän käyttäytymisen syyt, tiedän miten minun tulee toimia ja kouluttaa koiraani.

Täältä voit lukea lisää SmartDOG-testeistä: Linkki.



Tämä blogiteksti on toteutettu osittain SmartDOG ky:n sponsoroimana. Kaikki tekstissä esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kuitenkin omiani, eikä SmartDOG ky ole vaikuttanut niihin.
Julkaistu 31.03.2017 klo 17.13

Kuten blogiani pidempään seuranneet ovat jo varmaan huomanneetkin, olen jo pitkään yrittänyt ymmärtää Kiran reaktiivisen käytöksen syitä. Miksi Kira räyhää? Miksi mikään ei toimi? Välillä nämä pohdinnat ovat vieneet minut lähes hulluuden partaalle, kun olen yrittänyt lukea koiran käytöksestä ja olemuksesta jotakin viestiä siitä, mitä minä koiranomistajana teen väärin kun mikään ei etene ja jo neljättä vuotta painitaan edelleen aivan samojen ongelmien kanssa. Nyt viimein uskallan sanoa, että olen saavuttanut jonkinlaisen mielenrauhan näiden käytösanalyysieni suhteen. Nyt viimein osaan lokeroida Kiran johonkin kategoriaan. Kiitos SmartDOG-testien!

Kävimme Kiran kanssa muutama viikko sitten FT Katriina Tiiran kutsumana SmartDOG-testeissä, kuten jo blogin Facebook-sivua seuranneet varmaan jo huomasivatkin. SmartDOG-testit olivat minulle itselleni tosi valaiseva kokemus. Tuloksissa sinänsä ei ollut Kiran osalta itselleni mitään täysin uutta joka olisi mullistanut käsitykseni Kirasta ihan päälaelleen - ilmeisesti olen siis tässä 4 kuluneen vuoden aikana siis oppinut tuntemaan oman koirani. Testaus kuitenkin auttoi minua itseäni hahmottamaan paljon selkeämmin Kiran käyttäytymistä (ja sen syitä!) kokonaisuutena. Testitulosten perusteella on kiistatonta, että Kira on oikeasti aika vaikea koira. Syvennyn kirjoituksen toisessa osassa enemmän Kiran testituloksiin, joissa kyllä riittääkin pohdittavaa.



SmartDOG-testit ovat siis koirien kognitio- ja käyttäytymistutkimuksiin perustuvia testejä, joilla pyritään kartoittamaan koiran persoonallisuuspiirteitä, oppimistapoja ja muistia. SmartDOG-testit ovat uniikkeja verrattuna muihin Suomessa käytössä oleviin koiran luonnetta kartoittaviin testeihin, sillä kaikissa muissa testeissä (luonnetesti, MH-kuvaus, jalostustarkastukset ym.) kartoitetaan hyvin pitkälti koiran luonnetta pelkästään arkuus-rohkeus -akselilla. Koiran arkuus tai rohkeus on toki oleellista, mutta koiran luonne on paljon muutakin! Lisäksi tiedetään, että testissä, jossa arkaa tai pelokasta koiraa pelotetaan ja uhataan, koiran pelko vaikuttaa kaikkien muidenkin testiosioiden tuloksiin. Koiran pelko siis korreloi muidenkin testiosioiden tulosten kanssa eikä tällöin välttämättä saada luotettavia tuloksia kaikista testiosioista.

SmartDOG-testit täydentävätkin jo olemassa olevia testipatteristoja keskittymällä koiran kognition testaamiseen, ominaisuuksiin joista ei muilla luonnetesteillä saada tietoa. Kognitiolla tarkoitetaan sitä, miten koiran mieli toimii: miten koira ratkaisee ongelmia, millaisia persoonallisuuspiirteitä koiralla on, millä tavalla koira oppii. SmartDOG-testit erottaa luonnetestistä ja MH-kuvauksesta myös itse testaustapa. SmartDOG-testauksessa koiraa ei uhata eikä peloteta, vaan kaikki testit ovat erilaisia ruoanetsintätehtäviä tai -pelejä (tarvittaessa testit voidaan tehdä myös lelun avulla). Tämä on hyvin lempeä tapa kartoittaa koiran luonnetta, eikä herkemmänkään koiran omistajan tarvitse pelätä testissä traumatisoitumista. Olenkin itse miettinyt että kuinka paljon eri rotujen luonnetesti- tai MH-kuvaustulokset ovat vinoutuneet sen vuoksi, että arkojen tai pelokkaiden koirien omistajat eivät halua viedä koiraansa näihin testeihin. Esimerkiksi Kiran SmartDOG-testitulosten perusteella tein päätöksen, että en voi viedä Kiraa luonnetestiin tai MH-kuvaukseen ollenkaan, sillä Kira ei kestäisi niitä.

SmartDOG-testejä on useita erilaisia joista koiranomistaja voi valita haluamanlaisensa kokonaisuuden. Eleet-osiossa mitataan koiran kykyä lukea ihmisen eleitä ja vihjeitä. Muisti-osiossa selvitetään koiran muistin kestoa ja loogista päättelykykyä. Ongelma-osiossa mitataan puolestaan ongelmanratkaisukykyä ja -tapaa sekä itsehillintää. Kiran kanssa osallistuimme Kognitio-testipakettiin, joka sisältää kaikki kolme yllämainittua osiota. Lisäksi valikoimasta löytyy erityisesti pennuille ja sekarotuisille suunnitellut testit. Sekarotuisten koirien testissä on mukana mm. leikkihalukkuuden testaus ja arkuus-rohkeus-akselin testaus uuteen esineeseen tutustumisen muodossa. Nämä osiot ovat mukana pelkästään Seropi-testipaketeissa siksi, että sekarotuiset eivät pääse osallistumaan virallisiin luonnetesteihin, joissa mitattaisiin juuri näitä asioita. Mikään ei tietenkään estä osallistumasta Seropi-testiin puhdasrotuisen koiran kanssa!

Erityisesti Katriina Tiira halusi korostaa sitä, että SmartDOG-testit on kehitetty nimenomaan ihan tavallisille koiranomistajille ja koiranomistajien tarpeita varten. Valittu testipatteristo perustuu tieteelliseen tutkimukseen, mutta koiria ei suinkaan testata tiedettä varten, vaan koiranomistajia varten. Testituloksia voidaan hyödyntää jalostuksessa ja virkakoirien valinnassa, mutta myös meidän ihan tavallisten koiranomistajien arkielämässä. Testitulokset kertovat koiran kognitiiviset vahvuudet ja heikkoudet, ja antavat eväitä siihen, miten kukin koirayksilö oppii ja millä tavalla koiraa kannattaisi kouluttaa, että koulutus on mahdollisimman helppoa ja tehokasta. Ne ovat siis ikäänkuin personal trainingia meille koiranomistajille! Tuloksista varmasti riittää ammennettavaa myös kilpakoirapuolelle, jossa viilataan ohjausta ja liikkeitä viimeiseen pilkkuun saakka. Iso asiakasryhmä SmartDOG-testeissä ovat kuitenkin me ongelmakoirien omistajat, jotka etsivät syytä oman koiran hankalaksi koettuun käytökseen. Tulosprofiilin perusteella pystytään erottamaan poikkeukselliset yksilöt niin hyvässä kuin pahassakin, siis superlahjakkaat oppijat ja ne koirat, joiden käyttäytyminen eroaa muista koirista selkeästi. 

Kiran mielestä pusuominaisuuksia testaava osio oli paras ja siitä Kira saikin täydet pisteet!

SmartDOG-testeillä kartoitettavia koiran persoonallisuuspiirteitä ovat keskittymiskyky, itsehillintä ja impulsiivisuus, fyysinen aktiivisuus, ongelmanratkaisustrategia (itsenäinen vai ihmisiin tukeutuva) ja oppimiskyky ja -nopeus. Testeissä sosiaalisuus ei ole oma yksittäinen testiosionsa (paitsi Seropi-testissä), mutta koiran sosiaalisuuden aste käy kyllä ilmi testin kuluessa siitä miten koira suhtautuu vieraaseen ihmiseen. Samoin on tilaan liittyvän arkuuden suhteen. Monien testattavien ominaisuuksien on tutkimuksissa koettu olevan hyvin pysyviä ja esimerkiksi koulutuksella tai koira-ohjaaja -suhteella on vain vähäinen tai jopa olematon vaikutus niihin. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi koiran eleidenlukukyky, keskittymiskyky ja impulsiivisuus. Ongelmanratkaisustrategiaan tosin koiran koulutus ja koira-ohjaaja -suhde saattaa vaikuttaa jonkin verran, mutta tämänkin osalta geenipohjalla lienee suurempi vaikutus, onhan rotutyyppien välillä ihan selkeitä eroja siinä, ratkaisevatko koirat ongelmia itsenäisesti vai ihmiseen tukeutuen.

SmartDOG-testeistä kerätään numeerista dataa, eli esimerkiksi ottamalla aikaa sekunttikellolla jonkin käytöksen esiintymiseen, katsekontaktin määrää ja kestoa tai aktiivisuusmittarin mittaamaa dataa koiran liikkumisesta. Näin testit ovat suhteellisen puolueettomia, ja testaajan vaikutus testitulokseen on todennäköisesti vähäisempi kuin esimerkiksi luonnetestissä, jossa jo uhkaavan ihmisen sukupuoli voi vaikuttaa tulokseen. Koirien käyttäytyminen testaajaa kohtaa on usein hyvin systemaattista testiosioiden ulkopuolella, riippumatta siitä onko koira arka tai rohkea, mikä sekin kertoo testitulosten hyvästä toistettavuudesta.

Koiran kognitiosta opitaan kaiken aikaa uutta, ja samalla myös testimenetelmät kehittyvät. SmartDOG -testit seuraavat koirien kognitiotutkimuksen kehittymistä ja niitä päivitetään vähitellen entistä toimivimmiksi. Katriina Tiira aikookin tulevaisuudessa mm. julkaista SmartDOG-testituloksiin pohjautuvan indeksin testatuille koirille. Indeksi kuvastaa koiran vahvuuksia ja heikkouksia tiettyjen luonteenpiirteiden suhteen ja mahdollistaa helpommin koirienvälisen vertailun. Myös erilaisten rotuprofiilien luominen testitulosten perusteella on täysin mahdollista ja olisi todella mielenkiintoista myös näin tavallisen koiranomistajan näkökulmasta. Näin saataisiin vertailukelpoista  ja puolueetonta dataa koirarotujen välisistä luonne-eroista. Ehkäpä tulevaisuudessa koirarotukirjojen luonnekuvaukset todella perustuvat johonkin muuhunkin kuin sepitteeseen!

Seuraavassa blogitekstissä kerron tarkemmin Kiran testituloksista ja avaan enemmän sitä, millainen testikokemus oli näin rähjäkoiran omistajan näkökulmasta.

Täältä voit lukea lisää SmartDOG-testeistä: Linkki.



Tämä blogiteksti on toteutettu osittain SmartDOG ky:n sponsoroimana. Kaikki tekstissä esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat kuitenkin omiani, eikä SmartDOG ky ole vaikuttanut niihin.
Julkaistu: 23.2.2017 klo 20.34.12

Kiran maailmanvalloitus jatkuu! Nyt voit seurata meidän menoa myös Facebookin kautta, osoitteessa  https://www.facebook.com/KilariKira/.

Meidän FB-sivulle linkitän luonnollisesti kaikki blogipostaukset, mutta luvassa on myös pelkästään FB-sivuille tulevia pikkupäivityksiä, sekä linkkejä muihin nettilöytöihin, joista ei välttämättä itsessään ole heti massaa kokonaisiksi blogikirjoituksiksi.

Toivottavasti tämä FB-ryhmä lisää blogin yhteisöllisyyttä entisestään. Siis keskustele, kommentoi, heitä ideoita ja anna palautetta rohkeasti! Vertaistuki on parasta! ❤

Voit myös seurata blogiani Bloglovin:ssa



  • Vanhemmat tekstit →

Sivut

  • Etusivu
  • Kirjoittajasta
  • Ota yhteyttä minuun!
  • Käydyt kurssit ja luennot
  • Kirjallisuutta

Tunnisteet

Treenit Tavoitteet BAT Koulutusmenetelmät Onnistuttiin! Faktaa Koulutussuunnitelma Oivallukset Stressi Tiede Historia Höpöhöpö Luonnetesti Missämennään Ravintolisät Royal Canin Calm Ruokinta Troppia kiihtymykseen Vastaehdollistaminen Alfa-kasotsepiini Anna tilaa keltaiselle! Hihnakävely Häpeä Jäsenkorjaaja Kipu Kirja-arvostelut Kissa Linkkivinkit Muu Palkkiot Serene-UM Siedättäminen Some Tabut Tryptofaani Vetojuoksu ZEN-kurssi Zylkene

Suosituimmat tekstit

  • Mitäs meille
    Julkaistu: 14.11.2016 klo 16.38.15 Blogissa on ollut hiljaista jo tovin. Kirjoittaminen ja kuulumisten päivittäminen tähän blogiin on oll...
  • Troppia kiihtymykseen? Osa 2, alfa-kasotsepiini
    Julkaistu: 11.2.2017 klo 18.12.30 Markkinoilla on hurja määrä erilaisia valmisteita, joita mainostetaan koiria (ja muitakin eläimiä) rauh...
  • Myynnissä anna tilaa keltaiselle -tuotteita!
    PÄIVITYS SYYSKUU 2020: Elämän mukanaan tuomien muutosten vuoksi minulla ei ole enää tiloja painaa kankaille näitä Anna tilaa keltaiselle -tu...
  • Troppia kiihtymykseen? Osa 1, tryptofaani
    Julkaistu: 11.1.2017 klo 20.01.50 Markkinoilla on hurja määrä erilaisia valmisteita, joita mainostetaan koiria (ja muitakin eläimiä) rau...
  • Mitä on BAT?
    Julkaistu: 25.1.2015 klo 15.21.48 BAT, eli behavior adjustment training, on amerikkalaisen koirankouluttajan Grisha Stewartin kehittämä m...

Arkisto

  • ▼  2018 (1)
    • ▼  huhtikuuta (1)
      • Muutoksia: Hyvää elämää etsimässä
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2016 (2)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (1)
  • ►  2015 (16)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2014 (6)
    • ►  joulukuuta (6)

Etsi blogista

Linkkejä

Companion Animal Psychology -blogi
Koirakoulu Verkossa -blogi
Official BAT 2.0 site
Reactive Champion -blogi
The Science Dog - Linda P. Casen blogi

Koira, joka räjähti

Hermoheikko, riivatun kireä, ylikierroksilla oleva stressiraunio koira - ikuisesti?
Eli blogi elämästä rähjäkoiran kanssa.

  • Etusivu
Created by ThemeXpose. All Rights Reserved.