Koira, joka räjähti

Tajusin, että tässä blogissa olen ties kuinka monet kerrat puhunut vastaehdollistamisesta, lainkaan kertomatta mitä se itse asiassa on! Vastaehdollistaminen on käsitteenä varmasti tuttu osalle, mutta käyn menetelmän idean tässä kuitenkin lävitse. Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen manailin kuinka vastaehdollistaminen ei ole meillä toiminut lainkaan. Myöhemmin minulle selvisi, että vaikka luulin tietäväni mitä vastaehdollistaminen on, toimin itse asiassa aivan väärin - ja siksi tuloksia ei syntynyt. Siispä menetelmän kertaaminen aina vain uudelleen ja uudelleen on myös hyvää harjoitusta minulle itselleni.

Järjestelmällistä siedättämistä ja vastaehdollistamista voidaan käyttää kaikkien sellaisten käytösongelmien pois kouluttamiseen, joihin liittyy kiihkeyttä tai jonkinlainen tunnereaktio. Siis pelkotilojen, reaktiivisuuden, aggression ym. pois kouluttamiseen. Vastaehdollistaminen ja siedättäminen vaikuttavat käytösongelman alkuperäiseen syyhyn, eli koiran suhtautumiseen johonkin tiettyyn asiaan. Vastaehdollistamisesta ja siedättämisestä on kirjoitettu mainio artikkeli ASPCA:n (The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals) nettisivuilla, jota hyödynnän myös tässä tekstissä ja johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vain suinkin englanninkieli yhtään taittuu.

Siedättäminen tarkoittaa sitä, että eläimen herkkyys jollekin asialle vähenee. Eläin siis oppii sietämään jotakin kammottavaa asiaa, Monsteria, vähitellen paremmin ja paremmin. Siedätys tulee aloittaa sellaisella etäisyydellä, että eläin ei vielä reagoi Monsteriin pelolla/aggressiolla. Vastaehdollistamisessa puolestaan muutetaan eläimen tunnereaktiota Monsteria kohtaan. Koira vakuutetaan siitä, että Monsteri ei itse asiassa ole Monsteri ollenkaan, vaan Aivan Mielettömän Kiva Juttu! Tämä tapahtuu yhdistämällä Monsterin läsnäolo miellyttäviin ja palkitseviin asioihin, niin että Monsterista tulee eläimelle merkki siitä, että pian seuraa palkinto. Toistojen myötä Monsterin nähdessään eläin alkaa odottaa palkinnon saamista, jolloin Monsteri ei itse asiassa enää olekaan pelottava, vaan muuttuu miellyttäväksi.

Vastaehdollistaminen pähkinänkuoressa.

Käytännössä siedättäminen ja vastaehdollistaminen toimivat aina yhtä aikaa. On mahdotonta opettaa koiralle positiivista mielleyhtymää johonkin asiaan, jos koira on jo valmiiksi peloissaan tai aggressiivinen. Jotta vastaehdollistaminen toimisi, on siis etäisyyden hallinta aivan ensiarvoisen tärkeää!

Vastaehdollistaminen (ja samalla siedättäminen) siis toimii näin:

1. Monstereista seuraa AINA Aivan Mielettömän Kivoja Juttuja
Lyhyesti:

1. Koira bongaa Monsterin
2. Monsterin ollessa näköpiirissä, koiralle syötetään jatkuvasti, tasaisena virtana herkkuja
3. Monsteri poistuu paikalta, ja samalla..
4. Herkkujen syöttö lakkaa

Tätä kuviota toistetaan useita kertoja peräkkäin. Muista tarjota koiralle taukoja välillä!

Järjestys on tärkeää: Aina ensin Monsterin bongaaminen, ja sitten vasta herkku tai muu palkinto, jota koira arvostaa todella paljon. Jos järjestys on päinvastainen, eli jos koira saa ensin herkun, ja sitten vasta bongaa Monsterin, toistojen myötä koira alkaa liittää herkkujen tarjoamisen Monsterin tulemiseen. Tällöin herkuista tulee itse asiassa epämiellyttävä asia! Sama asia tapahtuu, jos Monsteri ja herkut ilmestyvät yhtä aikaa. Siispä aina ensin Monsteri, ja sitten vasta herkku.

Aina ensin Monsteri, sitten vasta herkku. Päinvastaisessa järjestyksessä herkusta tulee epämiellyttävä asia.

2. AINOASTAAN Monstereista seuraa Aivan Mielettömän Kivoja Juttuja
Aivan Mielettömän Kivan Jutun arvon ja Monsterin yhteyttä tulee vaalia kaikin keinoin. Siispä vastaehdollistamista varten tulee varata kaikkein parhaita herkkuja, jotka ovat koiran herkkulistan kärkipäässä. Näitä herkkuja tulee tarjota ainoastaan Monstereiden läsnäollessa, ei milloinkaan muulloin. Eli koira saa superhyper-herkun, jos ja vain jos (!) se on juuri nähnyt Monsterin.

3. Monsterit eivät KOSKAAN tule liian lähelle
On todella tärkeää, että koiran mieltymys superhyper-herkkuun pysyy aina suurempana kuin pelko tai aggressio Monsteria kohtaan. Monsterit tulee kohdata siis aina sellaisella etäisyydellä, että koira ei pelkää tai reagoi aggressiolla Monsteria kohtaan. Siis toimitaan reaktiokynnyksen alapuolella, ihan aina! Koiran tulee nähdä Monsteri ja olla siitä hieman huolissaan, mutta ei paeta, murista, rähjätä tai olla niin hermostunut, ettei pysty syömään. Jos kuitenkin koira alkaa paeta/rähjätä Monsterin nähdessään, palkitse koira joka tapauksessa herkulla (Monstereista seuraa aina herkku) ja siirry kauemmaksi niin nopeasti kuin pystyt. Ihannetapauksessa koira kohtaa Monstereita vain treenitilanteissa, ei koskaan muulloin. Ja jos kohtaamisia kuitenkin tulee arjessa, Monsterit eivät ikinä tule niin lähelle, että koira joutuisi turvautumaan pakenemiseen tai rähjäämiseen.

Vastaehdollistamistreenit, kuten kaikki treenit, olisi hyvä lopettaa onnistumiseen. Siis hetkeen, jolloin koira on Monsterin läsnäollessa rento, ei ole lainkaan huolissaan ja on jopa unohtanut kokonaan Monsterin olemassaolon. Seuraavat treenit tulisi aloittaa samalta etäisyydeltä (tai samalta intensiteetiltä) kuin mihin edellisissä treeneissä päästiin. Jos kuitenkin koira reagoi voimakkaasti, etäisyyttä tulisi lisätä (pieni huolestuminen ei haittaa). Pidä etäisyys samana niin kauan kunnes koira alkaa pärjätä ongelmitta sillä etäisyydellä, siis kunnes koira ei ole enää yhtään huolestunut ja on täysin rento. Tähän saattaa kulua useitakin treenikertoja. Etäisyyttä voi pienentää, kun koira on täysin rento heti treenikerran alusta lähtien, eikä piittaa Monsterista lainkaan. Treenikerta tulee siis aina aloittaa tutulta etäisyydeltä ja etäisyyden lyhentäminen tapahtuu aina kyseisen treenikerran aikana, ei koskaan heti treenikerran alkajaisiksi.

Vaihtele treeniaikoja, paikkoja, herkkuja ja treenaa monenlaisilla Monstereilla. Tämä auttaa yleistämään neutraalimpaa suhtautumista Monsteriin. Näin koira hoksaa paremmin, että Monsteri on kiva juttu, ihan sama missä, mihin aikaan tai millainen Monsteri onkaan vastassa.

Iloisia vastaehdollistamishetkiä!

Lähteet:
ASPCA. Desensitization and counterconditioning.
https://www.aspca.org/pet-care/virtual-pet-behaviorist/dog-behavior/desensitization-and-counterconditioning

Grisha Stewart. 2014. The official dog training manual. A practical, force-free guide to problem solving & manners.

Jälleen kuukausittaisen päivityspostauksen aika.

Viimeisen kuukauden aikana Kira on edistynyt ihan huikeasti, eikä pelkästään rähjätreenien suhteen! Olemme voineet siirtyä lenkkeilemään "ihmistenilmoille", siis kaduille. Ihmisten, autojen, pyöräilijöiden ym. ohittaminen ei siis enää ole Kiralle mikään maata järisyttävä kokemus, joka saisi sen ihan ylikierroksille ja tilttiin. Ihmisiä voi putkahdella yllättävästi nurkan takaa ja juosta kohti, ilman että Kira on ihan heti samantien karvat pystyssä ärjymässä. Onhan Kira toki superkiinnostunut ja varsinkin tosi nopeasti pinkovat ihmiset saavat sen kiihtymään jonkin verran yhä edelleen. Kiihtymys on kuitenkin sellaista vanhan diesel-auton luokkaa, eikä enää nitroglyseriinillä varustetun, yliviritetyn Lamborghinin kaltaista. Siis sellaista, että ehdin viemään Kiran pois tilanteesta, ennen kuin räjähtää. Eikä räjähdystä läheskään aina enää edes tule, vaikka kierrokset nousevat.

"Sinne se tyyppi meni!"

En voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen ja tyytyväinen olen siitä, että elämäni on helpottunut jo näin paljon ja voin viimein lenkkeillä koirani kanssa melkein niin kuin tavalliset ihmiset. Melkein sen vuoksi, että kaikki ohitukset tapahtuvat vastaehdollistaen, ja sen vuoksi, että toisia koiria välttelemme edelleen.

Kiran reaktiokynnys toisille koirille rähjäämiseen on tosin myös noussut. Muutama kuukausi sitten toisen koiran näkeminen (tai haukunnan kuuleminen) ihan miten kaukana tahansa sai Kiran automaattisesti jännittymään ja laukaisi siten myös helposti rähjäreaktion. Reaktio vaikutti tulevan suoraan selkärangasta, niin nopea ja raju se oli. Nyt tämä reaktiivisuus on jo laimentunut jonkin verran. Nykyään toisen koiran nähdessään Kira jää katselemaan sitä, ja melkein voi nähdä rattaiden raksuttavan Kiran päässä, kun se puntaroi miten toimisi. Tähän väliin onkin minun sitten hyvä iskeä vastaehdollistamaan, ja kääntää vaakakuppia entistä voimakkaammin rauhallisen, järkevän toiminnan puolelle. Tämän ansiosta toisten koirien kohtaamisessa ollaan päästy etenemään huikeasti.

"Toinen haukku kulkee tuolla!"

Muutama päivä sitten lenkillä Kira pystyi katselemaan rauhassa ja rentona noin 50m etäisyydellä meidän ohi kulkevaa vierasta koiraa. Hetken päästä eräs pikkukoira omistajineen pääsi yllättämään meidät, ja huomasin heidät vasta kun he juoksivat kovaa kyytiä meitä kohti. Ohitusetäisyys jäi siksi liian pieneksi. Tässä mokassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että ainakin tuossa tilanteessa Kira turvautui rähjäämiseen vasta kun etäisyyttä oli vain 20m. Tämä on tietysti aivan tilannekohtainen asia, mutta joka tapauksessa paljon ollaan edetty siitä, kun vieras koira laukaisi rähjäreaktion jo +100m etäisyydellä..

BAT-treenejä jatketaan edelleen aktiivisesti. Edistymisen huomaa myös niissä: vieraan koiran lähelle päästään entistä nopeammin ja aloitusetäisyyttä on pystytty tiputtamaan jo reippaasti alle 100m. Ympäristössä olevat muut häiriöt (ihmiset ja autot) eivät häiritse enää Kiran treenejä. Lisäksi Kira on alkanut tosi hyvin kestämään myös muita koiria, jotka vispaavat jossain treenipaikan lähistöllä. Vielä kuukausi sitten "ylimääräiset" koirat saivat Kiran aivan täysin pois tolaltaan, etäisyydestä riippumatta.

Treenien jälkeen pieni väsynyt tyttökoira

Yhä useammin ja useammin palaan lenkeiltä kotiin hymy korvissa, ylpeänä ja iloisena koirastani. Enää tämän vuoden puolella minun ei ole tarvinnut potea jatkuvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää koirani käyttäytymisestä. Tältä pohjalta suuntaan luottavaisin mielin kohti kuukauden päästä alkavaa Heiluvan hännän ZEN-kurssia, jolla sitten työstetään näitä ohituksia entisestään.

Onpa elämä helpottunut silläkin tavalla, että Kiran ruokahalu on viimein löytynyt. Ensimmäiset 1,5 vuotta Kiran elämästä olivat ainaista kamppailua siitä, suostuuko tuo koira ylipäätään syömään yhtään mitään. Välillä tuntui, että melkein olisi saanut sisäfileen paloilla jonglöörata, että koira olisi kiinnostunut ruuasta. Kirahan on (oli) siis koira, joka on kieltäytynyt syömästä mm. kädestä tarjottua raakaa jauhelihaa.. Nyt ollaan 1,5kk menty ihan puhtaalla nappulalinjalla, ja edelleen maistuu hyvin! Ken tietää, johtuuko tähtien asennoista, hormonikierron vaiheesta, stressin vähentymisestä, vai mistä... Allekirjoittanut on kuitenkin erittäin tyytyväinen myös tähän kehitykseen! :)

Näin edettiin ihmisohituksissa:

• Mentiin ensin 50m päähän vilkkaasta risteyksestä katselemaan autoja ja ihmisiä
• Vähitellen pienennettiin etäisyyttä, kun ihmisten ja autojen näkeminen ei enää nostanut kierroksia ja koira näytti itsevarmalta ja rennolta
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin ettei tiellä liikkunut muuta kuin autoja, vastaehdollistaminen joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastakkaisella puolella tietä liikkui ihminen jalan tai pyörällä, vastaehdollistaminen Kiran huomatessa ihmisen ja joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla pysähdyttiin ja vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla ei pysähdytty, vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku juosten tai pyörällä. Aluksi ohituskohdalla pysähtyen, myöhemmin jatkettiin vain koko ajan matkaa. Vastaehdollistaminen jokaisen ihmisen ja auton kohdalla
• Vähitellen pidennettiin kävelymatkaa, jolloin  tuli myös useampia ohituksia peräjälkeen
• Vähennettiin vähitellen vastaehdollistamista autoihin
• Lisättiin vähitellen matkaan myös ihan uusia reittejä
• Lopulta Kira pystyi rauhallisena ohittamaan ihmiset ja autot myös ihan kokonaan vieraalla reitillä (aiemmin jo pelkästään vieraalla reitillä kulkeminen nosti niin paljon kierroksia, että jo se riitti laukaisemaan ihmisille rähjäämisen ja autojen/pyörien jahtaamisen..)