Koira, joka räjähti

Myönnetään, minä rakastan kirjoja ja kirjastoja. Eipä olekaan ihme, että kotoani kirjoja löytyy vino pino ja Kiran myötä on tullut opiskeltua useampikin opus, joka käsittelee koirankoulutusta etenkin haastavampien koirien näkökulmasta. Tässä kirja-arvostelussa esittelyssä on yksi uusimmista tuttavuuksistani, Jackie Ferrierin The dog aggression system every dog owner needs(*).

Kiran mielestä kirjan valokuvaussessiossa oli kyse kohdennustempusta.. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

"Aukeaisiko namihana, jos makaan kirjan päällä ja katson kieroon?!" Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirjan nimi lupaa paljon. Nimestä tulee itselleni ensimmäisenä mieleen kliseiset elämäntaito-oppaat, jotka lupaavat kuun taivaalta, täydellisen elämän ja puolitoista valtakuntaa. Kirjan takakansiteksti ei yhtään lieventänyt ensivaikutelmaani.

Takakansi. Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Onneksi päädyin kirjan kotisivuille hankkimaan kirjasta enemmän tietoa, sillä muutoin tämä opus olisi saattanut ehkä itseltäni jäädä hankkimatta.

Kirjan sisältö

The dog aggression system every owner needs(*) on massiivinen teos. Kirjan 394 sivua ja Internetissä olevat lisämateriaalit kuulostavat paljolta verrattuna moniin muihin lukemiini "rähjäkoiraopuksiin". Kirjassa lähestytään koirien aggressiivisuutta hyvin laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. Paljon monipuolisemmin kuin monissa muissa "rähjäkoiraopuksissa", jotka keskittyvät pääasiassa varsinaiseen koulutukseen.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirja rakentuu koulutusohjelman ympärille. Koulutusohjelma koostuu viidestä eri osasta, jotka ovat vapaasti suomennettuna stressin vähentäminen, koira-ihmissuhteen parantaminen, virikkeistäminen, peruskäytösten kouluttaminen ja kohdennettu käytöksen muokkaaminen. Koulutusohjelman toteutuksen perusedellytyksenä on aggressiivisen käyttäytymisen ehkäisy ja arkielämän hallinta, jotka täytyvät olla ensin kunnossa ennen siirtymistä varsinaiseen koulutusohjelmaan.

Kirjan koutusohjelman rakenne ja apulaiskuvaajan kirsu.. Tykkään tosi paljon näin selkeästä koulutuksen jäsentelystä! Kuvat kirjasta julkaistu julkaisijan luvalla.

Kirjassa esitellään ensimmäisenä välttämättömin, eli koulutusohjelman sisältö, jonka avulla lukija voi lähteä työstämään koiran käytösongelmaa ilman että on tarvetta lukea lävitse koko massiivinen opus. Kirjan toisessa osioissa avataan koulutusohjelman taustalla olevaa filosofiaa ja perustellaan tieteen keinoin miksi juuri tällainen lähestymistapa on kirjoittajan mielestä välttämätön. Kolmas osio sisältää yksityiskohtaisempaa tietoa kouluttajan valinnasta, kommentteja tavallisimpiin myytteihin joita liittyy aggressiivisen koiran koulutukseen, lisätyökaluja ja ongelmanratkaisuosion.

 

Oma arvio kirjasta

Massiivisuudestaan huolimatta kirja on helppolukuinen ja teksti on erittäin soljuvaa ja jopa koukuttavaa. Istuin monena iltana nenä kiinni tässä kirjassa paljon myöhempään kuin olisi pitänyt ehtiäkseni nukkumaan kunnon yöunet. En vain malttanut laskea sitä käsistäni.

Kirjan ehdottomasti parhaiksi ansioiksi on luettava se, että se on ensimmäinen lukemani "rähjäkoiraopus", jossa todetaan hyvin selväsanaisesti stressin poiston ja räjähdyksiä aiheuttavien kohtaamisten välttämisen olevan välttämätöntä koiran käyttäytymisen muuttamisessa. Iso osa kirjasta on omistettu tälle asialle. Kirjan toisessa osiossa annetaan lisäksi hyvin kattavat perustelut sille, miksi arkielämän hallinta, stressin vähentäminen ja räjähdyksien välttäminen ovat niin tärkeitä aggressiivisen koiran kanssa eläessä. Lukiessani näitä asioita käsitteleviä kappaleita mieleni teki toistuvati nyökytellä ja hihkua "Kyllä! Juuri näin!". Kiran "käytösterapiassa" räjähdysten välttäminen oli yksi tärkeimmistä ja ensimmäisistä oivalluksista, joiden kautta viimein pääsimme onnistumisten polulle. Monissa muissa lukemissani rähjäkoirakirjoissa stressin poistoa ei käsitellä joko ollenkaan tai se on mainittu kuin ohimennen. Tässä Jackie Ferrierin kirjassa stressin poisto saa viimein niin tärkeän ja mittavan roolin kuin on mielestäni ollut tarpeen ainakin Kiran koulutuksen kanssa. Kirja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että minun tulee vielä entistäkin tarkemmin ehkäistä niiden tilanteiden syntyminen, jossa Kira pääsee räjähtämään toiselle koiralle.

Toinen mainitsemisen arvoinen seikka, joka monissa muissa rähjäkoirakirjoissa on unohdettu kokonaan, on omistajan tuntemusten käsittely ja ymmärrys. Aggressiivisen koiran kanssa eläminen on raskasta, ja vaikka Kira ei oikeastaan aggressiivinen olekaan, niin tunsin silti oloni huojentuneeksi saadessani kirjan kirjoittajalta ymmärrystä omille negatiivisille tuntemuksilleni. Viimeinkin kirja, joka neuvoo, miten suhtautua omiin huonommuuden tunteisiin, jotka aiheutuvat koiran "epänormaalista" käytöksestä, ja antaa vinkkejä, miten omaa fiilistä voi kohentaa.

Kirjan heikkous on se, että vaikka kirjassa tarkastellaan hyvinkin perusteellisesti arkielämän hallintaa ja stressin vähentämistä, varsinaista koulutusta tarkastellaan lähinnä vain idean tasolla. Internetissä olevat lisämateriaalit sisältävät 30-sivuisen koulutusoppaan, jossa selostetaan yksityiskohtaisesti naksutinkoulutuksen idea ja joidenkin peruskäytösten koulutus. Nopealla selailulla koulutusopas ei kuitenkaan sisällä mitään kovin ainutlaatuisia koulutusideoita tai koulutettavia käytöksiä.

Kenelle suosittelisin tätä kirjaa?

The dog aggression system every dog owner needs(*) on kirja, jonka toivoisin olleen kirjahyllyssäni silloin, kun Kiran rähjäongelmat ensimmäisen kerran puhkesivat. Jos etsit puhtaasti koulutuskirjaa, tämä opus ei kuitenkaan ole sinua varten. Jos sen sijaan etsit kirjaa, joka antaa neuvoja ja tukea, miten elää aggressiivisen ja reaktiivisen koiran kanssa, voin lämpimästi suositella tätä opusta. Kirja sopiikin erinomaisesti täydentämään muita, enemmän ongelmakoiran koulutukseen keskittyviä kirjoja, joissa arkielämän hallinta, stressin poisto ja aggressiivisen koiran omistajan tunne-elämän käsittely jäävät vähemmälle huomiolle tai puuttuvat kokonaan.

Arvosana: 8 ½

Edellisessä postauksessa esittelemäni koulutussuunnitelman luonnos on viimein muotoutunut viimeistellymmäksi versioksi. Suunnitelma toki vielä ajan ja oppimisen myötä hioutuu, mutta mielestäni kaikki "suuret linjat" ovat nyt kohdillaan.

Koulutussuunnitelmaan on tullut uutena osiona kiihtymyksen purkaminen, jonka päätin lisätä suunnitelmaan viestiteltyäni sähköpostitse Jirka Vierimaan kanssa. Jirkaan otin alunperin yhteyttä kysyäkseni hänen järjestämistään kursseista pääkaupunkiseudulla. Niitä ei valitettavasti ollut juuri nyt tarjolla, mutta sen sijaan saimmekin aika liudan treenivinkkejä ja ideoita kirjallisessa muodossa.

Tiivistetysti ilmaistuna Jirkan ajatus oli se, että kiihkeästä ja hektisestä hötkyilijästä ei saa lupsakkaa ja lokoisaa taivaanrannanmaalaria millään. Koira kuin koira voidaan toki opettaa makaamaan hiljaa paikallaan rennossa asennossa, mutta Jirkan mukaan se ei kuitenkaan poista tai vähennä hötkyilijän tarvetta hötkyillä, kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen ja kiihkeä. Pelkästään rauhoittumista ja zen-mielialaa tavoitellen kiihtyvyys voi siis jäädä ikuisuusprojektiksi.

Jirka myös arveli, että Kiran kanssa ongelmana on ns. negatiivisen vahvistumisen kierre, josta Kira on riippuvainen. Suora lainaus Jirkan minulle kirjoittamasta sähköpostiviestistä:

"Eli kiihtyessään koiralle suorin ja nopein, toiminnallinen ja sensorisesti helpottavin tapa purkaa kiihtymystä on pistää jalat liikkeelle ja avata ääntään. Kun käytetään ruokapalkkaa ja opetetaan rauhallista käyttäytymistä, koulutetaan ongelmaan nähden yhteensopimatonta käyttäytymistä, mutta myös yhteensopimattomin vahvistein (ruoka vs. toiminta, positiivinen vs. negatiivinen) - hyvinvointitekijöiden tasolla voidaan pelkistää, että syöminen ei poista liikunnan tarvetta ja sosiaalisen toiminnan tarve täyttyy vain sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Taustalla rakentuu motivaatio, joka saattaa olla tavoitteisiisi nähden hieman ristiriitainen, kun koiralla on jatkuvasti niin voimakas taipumus tehdä kiireisen holskun hommia."

Toisin sanoen, raivokilarit nostavat Kiran stressitasoa ja stressaantuneena Kira räjähtää entistä helpommin, mutta toisaalta raivokilarit ovat Kiralle se kaikkein suorin ja helpottavin tapa purkaa sen päässä kihiseviä höyrypaineita.

Tässä kohtaa minun päässäni syttyi vesitornin kokoinen hehkulamppu.

Olin aiemmin yrittänyt "kulkea oikoreittiä" opettamalla Kiralle rauhoittavia käytöksiä ilman, että olin antanut koiralle mahdollisuuden purkaa paineita, jotka olivat raivokilareiden syynä alunperinkin. Tarkoittaessani hyvää olin siis itse asiassa vain pahentanut tilannetta. En ollut ymmärtänyt sitä, että kun koira on temperamentiltaan impulsiivinen, impulsiivinen käyttäytyminen "tulee koirasta ulos" joka tapauksessa, halusin sitä tai en.

Paras konsti ongelmavyyhdin ratkaisemiseksi on Jirkan mukaan ottaa koiran impulsiivisuus ja kiihkeys hyötykäyttöön ja osaksi koiran hyvinvoinnin ylläpitoa. Siis tarjota koiralle keinoja, joissa se voi luvan kanssa purkaa höyryjä päästään, ja palkita koiraa toiminnalla ja "äksönillä" namien sijaan. Kun kiihkeälle koiralle tarjotaan mahdollisuus toteuttaa luonnollista käyttäytymistarvettaan olla kiihkeä, se myös pystyy olemaan rauhallinen silloin kun kiihtyminen ei ole sallittua.

Olemmekin nyt viikon verran Kiran kanssa harrastaneet vetojuoksua, joka Jirkan mukaan purkaa höyrypaineita hyvin pehmellä ja varmalla tavalla, kun juoksutreeni tehdään pitkäkestoisesti tasaisella ravitahdilla. Olemme käyneet vetojuoksemassa lähes päivittäin oman kuntoni rajoissa, joka tällä hetkellä tarkoittaa noin 3-4 kilometrin vauhdikkaita juoksulenkkejä. En ole ikinä itse erityisemmin saanut nautintoa juoksemisesta, mutta kun Kira silminnähden rauhoittuu vetojuoksusta, oma juoksumotivaationikin saa aivan uutta pontta. Suunnitelmissa on myös ottaa varastossa nököttävä dobo-pallo taas aktiivikäyttöön kuntoiluvälineenä. Ja ilmoittauduimmepa tammikuun puolivälissä alkavalle nosework-kurssillekin!

Lopulta tästä koulutussuunnitelmasta siis tuli paljon muutakin kuin pelkkää "koulutusta". Mutta mikäpä siinä, kun minun kuntoni kohoaa samalla kun koiran räjähtely vähenee, niin kaikki voittavat. Ehkä tämä koulutussuunnitelma onkin enemmän jonkinlainen elämänhallintastrategia tämän kiihkeän KilariKirani kanssa :)

Tällä hetkellä oloni on hyvin toiveikas. Olisivatko avaimet helpompaan arkeen nyt kasassa?

Koulutussuunnitelma vol. 2.

Olen viime viikkoina käyttänyt paljon aikaa (tai ainakin enemmän kuin normaalisti) siihen, että olen kahlannut läpi hyllyssäni olevia koulutuskirjoja, haravoinut nettilähteitä ja muistellut erilaisilla kursseilla oppimiani asioita. Työn alla on nimittäin ollut koulutussuunnitelman muotoileminen. Koulutussuunnitelman tavoitteena on opettaa Kiralle mielenhallintaa ja vaihtoehtoisia käyttäytymistapoja tilanteissa, joissa sillä meinaa kiehua yli. Lisäksi pohjatyönä tarvitaan aika liuta motivaatiota, intoa ja keskittymiskykyä lisääviä harjoituksia. Päämääränä on saada tilanne Kiran kanssa siihen pisteeseen, että tavoitteellinen ja aktiivinen harrastuslajien treenaaminen on mahdollista.

Alla on nähtävillä alustava luonnos koulutussuunnitelmasta. Suunnitelmassa on mukana vielä paljon kysymysmerkkejä, joten se on todellakin vasta alustava, ja luonnos. Osa taidoista Kiralla on jo hanskassa, osa on ihan uusia juttuja. Kaikkien listattujen käytösten kanssa saadaan kuitenkin tehdä vielä töitä.

Nyt kysyisinkin teiltä, blogini lukijat: Onko koulutussuunnitelmassani mukana kaikki tarpeelliset palikat? Olenko unohtanut jotain? Muuttaisitko jotain? Lisäisitkö jotain? Tiedätkö jonkun hyvän harjoituksen, joka on toiminut omalla koirallasi?
Ehdotuksia saa antaa koskien kaikkia kategorioita. Erityisesti kuitenkin kaipaisin vinkkejä "Huomio & Motivaatio" ja "Impulssikontrolli"-kategorioihin, sillä näihin en ole ehtinyt perehtyä yhtä hyvin kuin muihin.

Huom! Jos alla oleva koulutussuunnitelmataulukko ei näy kunnolla (esim. mobiililaitteilla), saat saman taulukon auki pdf-tiedostona KLIKKAAMALLA TÄSTÄ.

HUOMIO & MOTIVAATIO	Innon ja keskittymiskyvyn lisääminen:  ”Give me a break” – Leslie McDevitt-Control unleashed Harjoituksia Jane Killionin When pigs fly –kirjasta?
PERUSTAIDOT	Kohdentaminen: Käsikosketus: Kira koskee kuonollaan käteen Kohdentaminen koko vartalolla: Kira menee makaamaan jollekin alustalle (Tuskin tarvitsee opettaa erikseen, vaan Kira oppii suoraan petiinmeno-käskyn kautta) Kohdentaminen lavalla?: Kira asettaa lapansa jotakin kohdetta vasten Rauhassa katsominen: ”Look at that!” – Leslie McDevitt-Control unleashed
RAUHOITTUMINEN	Rauhoittumismakuu: Noora Tihtonen- Koira- ja kissakoulu Heiluva häntä; Leslie McDevitt-Control unleashed; Laura VanArendonk Baugh-Fired up, frantic and freaked out;  ”Käy siihen!”: Kira asettuu maahan rennosti makaamaan, mielellään jalat toiselle sivulle retkottaen. Asettuu makuulle niille sijoilleen.  ”Petiin!”: Kira menee ’petiin’ (joko oikea peti tai jokin maassa oleva kangasalusta) rennosti makaamaan. Kohdennustemppu alustalle, menee makaamaan osoitetulle alustalle. Biopalautteet: Karen Overall-Manual of clinical behavioral medicine for dogs and cat Hengittäminen: Kira katsoo minua ja rauhoittaa hengitystään käskystä
IMPULSSIKONTROLLI	Mielenhallinta ja palautuminen: ”Off-switch game”: Leslie McDevitt-Control unleashed; Koirakoulu verkossa
SIIRTYMÄT	Autosta pois: “Petiin!”: Kira hyppää autosta rauhoittumismakuuseen pedille odottamaan seuraavaa käskyä Ohitukset: ”Väliin!”: Kira siirtyy jalkojeni väliin lavat jalkojeni kohdalla, jos liikun, Kira liikkuu kanssani samaa tahtia. Jalkojen välistä pois siirtyminen: "Pois!" - Kira peruuttaa jalkojeni välistä pois. ”Vierelle!”: Kira kulkee jommallakummalla puolellani lapa jalkojeni kohdalla, katsekontakti ei välttämätön. Kiran etäisyys minusta? Käden seuraaminen: Kira seuraa kuonollaan liikkuvaa kättä. Tarvitseeko koskea kuonollaan käteen? Eri vihjesana kuin tavalliselle käsikosketukselle?