Koira, joka räjähti

Osallistun parhaillaan Kiran kanssa koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän ZEN-kurssille, joka on tarkoitettu jatkokurssiksi kiihtyville koirille, jotka ovat jo käyneet pari aiempaa räjähdysherkkien koirien kurssia ko. koirakoulussa. Takana on ensimmäinen kurssiviikko, ja tässä postauksessa käyn hieman läpi ensimmäisen kerran herättämiä ajatuksia.

Mitä tehtiin?
Ensimmäisellä kerralla keskityttiin pelkästään rauhallisesti koulutustilassa olemiseen. Kurssin kaikki neljä koiraa olivat yhtä aikaa koulutustilassa, väliseinillä toisistaan erotettuna. Koirat tuotiin tilaan yksitellen mahdollisimman rauhallisesti, ja sitten vain syötiin eväitä koko kurssikerta. Ajatuksena oli siis luoda koiralle assosiaatio, että koulutustila on paikka, jossa napostellaan rauhallisesti nameja, vaikka jotain hälinää kuuluukin seinien takaa.

Miten meni?
Odotin ensimmäistä kurssikertaa kauhunsekaisin tuntein, kun kuulin, että kaikki koirat ovat yhtä aikaa sisällä. Näin sieluni silmin, miten Kira poukkoilisi psykoosissa ympäriinsä karvat pystyssä kiljuen ihan kaikelle mahdolliselle, ja mahdottomallekin. Onneksi ei ihan niin kuitenkaan käynyt. Kira on ollut useita kertoja ennenkin kyseisessä koulutustilassa, joten se on sille tuttu paikka, periaatteessa. Odotuksistani poiketen pääsimme koulutustilaan rauhallisesti (Kiran mittakaavassa) ja Kira rauhoittui alkujännityksen jälkeen yllättävän hyvin. Alkuun sujui tosi hyvin, Kira toki reagoi herkästi rähinällä muiden koirien haukkumiseen, mutta ei muutoin lähtenyt purisemaan. Mutta sitten Kira alkoi käydä tosi levottomaksi, eikä ruoka oikein tahtonut maistua. Syy levottomuuteen selvisi sitten jälkeenpäin: Kiralla oli aivan jäätävä kakkahätä, vaikka se olikin päässyt käymään tarpeillaan ennen kurssia. Onneksi rapsutuksetkin kuitenkin kelpasivat hetkellisesti palkkana, vaan eipä niillä rähinäreagointia estetty.

"Tuolla niitä hanhipaisteja olisi!"

Kotitehtävät
Kotitehtäväksi saatiin rauhallisten "evästaukojen" pitoa erilaisissa paikoissa. Ideana oli siis se, että lenkillä ja erilaisissa paikoissa ei olisi aina ihan superjännää, vaan välillä pysähdyttäisiin tylsiin paikkoihin vain hengailemaan ja pitämään evästaukoa kaikessa rauhassa.

Omia ajatuksia
Olin tosi hämmästynyt siitä, miten iso vaikutus sillä oli Kiraan, kun ekalla kerralla oikein kunnolla keskityttiin siihen, että päästiin koulutustilaan rauhallisesti. Kiran kierrokset laskivat matkalla koulutustilaan, eivätkä nousseet, kuten aina ennen. Ongelma vain on vieläkin se, että autosta pois hyppääminen kiihdyttää Kiraa niin hirveästi, että kestää aikansa ennen kuin sen saa siitä tasaantumaan. Kira osaa odottaa autossa rauhallisesti kunnes annan luvan hypätä pois. Mutta siinä vaiheessa kun tassut osuvat maahan, onkin jo täysi sirkus pystyssä. Tähän minun pitäisi keksiä jokin ratkaisu, tietäisinpä vain miten.

Tämä ei nyt oikeastaan liity ZEN-kurssikerran aiheisiin mitenkään, mutta tulee varmaan (toivottavasti) esille jossain vaiheessa myöhemmin kurssilla. Olen nimittäin viime aikoina miettinyt aika paljon palkkausasioita. Hankin lukuoikeudet Koirakoulu verkossa:n Aktiivikoirien mielentilojen hallinta-kurssille, ja se on kyllä herättänyt ajattelemaan asioita uudella tavalla. Kun kurssi osuu niin paljon ZEN-kurssin kanssa päällekkäin, minulla ei ole mahdollisuutta tehdä mielentilakurssin harjoituksia Kiran kanssa. Aikomuksena on kuitenkin käydä mielentilakurssin harjoitusohjelma itsenäisesti Kiran kanssa lävitse sitten joskus myöhemmin.

"..mutta minäpä keskityn näihin eväisiin mieluummin."

Mielentilakurssin myötä olen alkanut suhtautumaan Kiran kuumenemiseen ja kiihtymiseen hieman toisin. Aikaisemmin suhtauduin siihen ongelmallisena käytöksenä, joka täytyy saada kitkettyä pois. Nyt ajattelen sen olevan Kiralle käyttäytymistarve tai ongelmanratkaisutapa, jonka Kira on oppinut tai joka on sillä geeneissä. Aktiivisena paimenkoirana saalistusketjun eri osaset (kovaa juokseminen, jahtaaminen, taistelu, jäljestys) ovat Kiralle hirveän voimakas palkkio. Senpä vuoksi meillä onkin ollut paljon ongelmia myös ihmisten, autojen ja toisten eläinten (muutkin kuin koirat) ohituksissa. Kira kuumenee ja alkaa käydä ylikierroksilla niin iiiiiiiiihanasta ärsykkeestä, jota olisi niin iiiiiiiiiiihanaa jahdata. Käänsin ajatuksen toisinpäin: miten voisin tarjota Kiralle turvallisen tavan purkaa luonnollista käyttäytymistarvettaan ja samalla opettaa sille, että lenkillä vastaan tulevat asiat ohitetaan rauhallisesti? Ratkaisuna kokeilin sitä, että kun Kira katsoo jännää asiaa rauhallisesti, heitän sille namin niin kauaksi, että Kira joutuu juoksemaan sen perään. Tässä on mukana melkein kaikki saalistusketjun osaset: kovaa juokseminen, jahtaaminen, jäljestys, ruokailu. Kokeiluhistoria on meillä vielä aika lyhyt, mutta minusta tuntuu, että se toimii oikein hyvin. Tänään aamulenkillä selvisimme tällä taktiikalla kahden erillisen hanhilauman ohitse noin 10m etäisyydellä. Kira ei kuumentunut, ei kiihtynyt, ei haukkunut, ei sinkoillut eikä säntäillyt. Katseli vain rauhassa hanhia löysällä hihnalla, tarjosi välillä katsekontaktiakin, ja saalisti heittelemiäni nameja. Tällainen rauhallinen hanhilaumojen ohitus ei olisi mitenkään onnistunut kädestä tulevalla namipalkalla, varsinkaan kun ruoka ylipäätään ei ole Kiralle niin kovin iso juttu.

En vain oikein tiedä, voisiko tämä toimia myös toisten koirien ohitukseen. Toisten koirien näkemisen aiheuttama kiihtymys on kuitenkin luonteeltaan hieman erilaista, kuin ohitse nopeasti viuhahtavan polkupyöräilijän aiheuttama kiihtymys. Hanhien, ihmisten, pyöräilijöiden, autojen jne. perään sinkoilu on selkeästi seurausta saalistusketjun aktivoitumisesta. Koirien aiheuttamassa kiihtymyksessä on mukana myös aimo annos epävarmuutta.

Puutarhassa hääriessäni olen ottanut Kiran mukaan pihalle pitkään 15m naruun, ja olen päässyt seuraamaan miten Kira reagoi koiriin, joita kulkee ohitse noin 150-200m päässä pihastamme. Koiran nähdessään Kira valpastuu, säntää kohti haukkuen tai alkaa haukkua narun kiristyessä. Kira jatkaa haukkumista jonkin aikaa, ja sitten lähtee sinkoilemaan ympäriinsä kiihtyneenä vinkuen ja/tai haukkuen, alkaa taistella lähimmän löytämänsä oksan tai lelun kanssa, ja jonka jälkeen Kira rauhoittuu. Näin siis Kira itse ratkaisee ongelman, purkaa kiihtymystään ja rauhoittaa itseään. Saalistusketjun osasista kovaa juokseminen ja taistelu on tässäkin mukana. Onkin sitten ihan eri juttu, voisiko lentonamipalkkaus toimia tähänkin. Tähän toivottavasti saan jonkinlaisia vastauksia kurssin aikana.