Julkaistu: 7.3.2015 klo 12.39.11
Kuten jo nimikin kertoo, positiiviseen vahvistamiseen (R+) kuuluvat olennaisena osana palkkiot. Kiralla käytän namipalkan lisäksi lelupalkkaa ja erilaisia toiminnallisia palkkioita. Namipalkka on meillä kuitenkin se eniten käytetty juttu, vaikka parhaillaan yritänkin opiskella enemmän lelupalkan käyttöä mielentila-intervallitreenien muodossa.Namitekniikkani on yrityksen ja erehdyksen myötä hioutunut vähitellen tällaiseksi, ja olen kyllä aika tyytyväinen tämänhetkiseen namipalkkaukseeni.
Lenkillä ja treeneissä minulla on mukana aina kolmenlaisia nameja, joilla kaikilla on oma tehtävänsä.
1) Perusnamit
Tavallisesti Natures menua, keitettyjä broilerin sydämiä, vaihteleva kokoelma lihapitoisia norminappuloita sekaisin ja joskus myös juustonkannikoita, nakkia, kuivattua kalaa, katkarapuja tms. Perusnamit ovat palkkioita, jotka maistuvat Kiralle oikein hyvin tilanteissa, joissa ei ole kovin pahaa häiriötä ja joissa toimitaan reaktiokynnyksen alapuolella. Kira kyllästyy helposti, jos palkkana tulee aina samanmakuinen herkku, sen vuoksi perusnamikokoelma on varsin vaihteleva. Kun häiriön määrä kasvaa, esimerkiksi toisen koiran ilmestyessä näköpiiriin tai ihmisohitustilanteissa, en kuitenkaan uskalla luottaa siihen, että palkka on tarpeeksi hyvä suhteessa häiriön voimakkuuteen. Siksi tarvitaan myös muunlaisia palkkioita.
2) Helposti kädestä tarjottava superherkku
Nämä namit on tarkoitettu ohitustilanteisiin ja toisten koirien bongaamiseen. Siis tilanteisiin, joissa reaktiokynnys saattaisi ylittyä, jos tapahtuu jotain yllättävää. Näitä nameja saa vain ja ainoastaan näissä tilanteessa, ei koskaan ikinä muulloin. Tähän tarkoitukseen sopii erinomaisesti Oscar lohiateria-pötkö (700g). Pötkö veitsellä puoliksi, ja puolikas pötkö mukaan lenkille (mahtuu kätevästi namitaskuun). Lohiateria on Kiralle ihan superherkkua, normaaleihin tilanteisiin se on ehkä vähän liiankin hyvää, koska se nostaa jo itsessään kierroksia (Kira jää itkemään pötkön perään kun namia ei tule silloin kun sitä sen omasta mielestä pitäisi tulla...). Vaikeampiin tilanteisiin lohiateria sopii kuitenkin täydellisesti. Lohiateria on tarpeeksi suuri herkku, että sillä palkitessa Kira pystyy tekemään töitä silloinkin, kun vieras koira tupsahtaa yhtäkkiä lähistölle. Lohipötkön koostumus on mielestäni juuri sopivaa tähän tarkoitukseen, se on helposti puristettavissa pötköstä, mutta ei kuitenkaan niin lötköä (etenkään kylmänä), että roiskuisi holtittomasti ympäriinsä. Muitakin pötkömallisia tuoreaterioita olen Kiralle kokeillut, mutta tämä on osoittautunut tähänastisista kokeiluista maistuvimmaksi.
| Puolikas pötkö namitaskuun ja menoksi! |
Tämä nami on tarkoitettu ihan kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin, jossa pitää pystyä katkaisemaan Kiran eskaloituvat kierrokset mahdollisimman nopeasti. Tai tilanteisiin, joissa Kira tekee jotain megasuperhyper-upeeta, esim. tajunnanräjäyttävän luoksetulon vaikeassa paikassa. Myöskään tätä herkkua ei saa koskaan ikinä muulloin. Hyvät lento-ominaisuudet ovat tärkeä juttu, koska Kiralle toimii hirmu vaikeissa tilanteissa tosi hyvin se, että heitän namin Kiran kuonon edestä häiriöstä poispäin. Namin liike herpaannuttaa Kiran tuijotuksen ja kääntää sen huomion ihan jonnekin muualle kuin siihen hirveäänkamalaan koiraan, joka pääsi vähän liian lähelle. Koska heitän namin poispäin häiriöstä, sen avulla saa nopeasti otettua myös lisää etäisyyttä, jonka jälkeen voinkin siirtyä palkkaamaan lohiateriapötköllä. Namin perässä juokseminen purkaa osittain myös kierroksia ja maan haistelu namia etsien rauhoittaa. Oikein toimiva ratkaisu siis. Lentäväksi supermegaherkuksi meillä on valikoitunut Oscarin pakasteena myytävät Lemmikin Mahapullat (1kg). Mahapullat ovat tosiaan lähes puhdasta naudan mahaa, ja jos joku on haistanut sitä tavaraa, niin haju ei varmasti ikinä unohdu.. Jäisinä mahapullat eivät onneksi löyhkää ihan niin pahalle. Jäisinä mahapullat myös pysyvät hyvin kasassa ja niitä on helpompi heitellä. Koiralle pullat maistuvat, ja milläs muulla onkaan väliä.
| Maistuisi! |
| Kovalla käytöllä ollut namitasku |