• Taustaa
    • Koira nimeltä Kira
    • Kirjoittajasta
    • Kira KoiraNetissä
    • Kira Youtubessa
  • Blogi
  • Tiedonlähteitä
    • Kirjallisuutta
    • Käydyt kurssit ja luennot
  • Treenipäiväkirja

Koira, joka räjähti

Hermoheikko, riivatun kireä, ylikierroksilla oleva stressiraunio koira - ikuisesti?
Eli blogi elämästä rähjäkoiran kanssa.


Blogi sisältää affiliate-mainontaa. Sisällön tarjoaa Blogger.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Onnistuttiin!. Näytä kaikki tekstit
Julkaistu: 18.2.2017 klo 17.08.21

Hihnakävely - tuo jokapäiväinen kurjimus, jossa mitataan koiran ja taluttajan pinnan pituutta ja valjaiden/pannan liitosten kestävyttä koiran puhkuessa eteenpäin sen minkä jaloistaan pääsee. Näinkö sen kuuluisi mennä?

Hihnakävelyongelmat ovat meillekin varsin tuttuja. Enkä taida olla yksin tämän haasteen kanssa, sillä arvioiden mukaan jopa puolet Suomen koiranomistajista kokee koiransa hihnassa vetämisen ongelmaksi. Loppujen lopuksi hihnassa vetämättömyyden kouluttaminen ei kuitenkaan ole rakettitiedettä, kärsivällisyyttä se toki vaatii toisinaan roppakaupallakin, ja hieman etukäteispohdintaa miten aikoo itse toimia koiraa talutettaessa ja koiran vetäessä hihnassa. Jos etsit kaikenkattavaa opasta, jossa kerrotaan miten koiran saa nätisti kävelemään hihnassa nopeasti ja helposti, voin erittäin lämpimästi suositella Tommy Wirénin ja Päivi Romppaisen kirjaa Hienosti hihnassa(*). Tässä tekstissä täydennän tämän mahtavan opuksen neuvoja omilla toimivaksi havaitsemillani keinoilla, joiden avulla hihnakävely Kiran kanssa on viime aikoina muuttunut ratkaisevasti helpommaksi.

Miksi hienon hihnakävelyn opettaminen on tärkeää?

Tämä teksti ja hienon hihnakävelyn tehostettu treenaaminen Kiran kanssa sai kipinänsä Facebookin erään koirankoulutusryhmän supermielenkiintoisesta hihnakävelykeskustelusta. Toipuessani viimesyksyisestä leikkauksestani oli oma mielenkiintoni muutenkin kohdistunut hihnakävelyyn, sillä kaikenlainen ylimääräinen lihasjännitys liikkuessa aiheutti minulle helposti voimakkaitakin kiputiloja varsinkin toipumisen alkuvaiheessa. Lisämotivaatiota rauhallisemman, tai ainakin vetämättömän hihnakävelyn kouluttamiseen sain alla olevasta videosta, jonka niinikään bongasin Facebookin koirankoulutusryhmistä. Video on kohdennettu animaatioasioiden kanssa työskenteleville ihmisille, mutta havainnollistaa niin upeasti koiran liikkeitä, että se soveltuu vaikka mihin muuhunkin.




Katsokaapa miten paljon koiran niska, lavat ja selkä liikkuvat kävellessä, ravatessa ja laukatessa! Myönnän olevani ehkä vähän pölhö, kun itse suorastaan lumouduin seuraamaan selän rullaavaa liikettä laukan aikana... Kun kuvittelee videolla liikkuvan koiran niskaan pannan tai selkään valjaat, ja kireällä olevan hihnan, on helppo kuvitella miten paljon hihnasta vetäminen saattaa provosoida jo muutenkin kiihkeää ja helposti räjähtelevää koiraa pimahtelemaan entistä helpommin. Kireä hihna vaikuttaa koiran koko asentoon ja liikkumiseen ja siten voi aiheuttaa lihasjumeja. Lisäksi koiran oma etupainoinen, jännittynyt asento voi vaikuttaa siihen, miten muut koirat tulkitsevat koirasi eleitä ja olemusta ja lähestyvät sitä. Ihmisten osaltahan tiedetään, että hymyily, teeskenneltykin, vähentää stressiä ja kasvojen ilmeillä on muitakin yhteyksiä koettuun tunnetilaan. Jos kasvon ilmeet vaikuttavat ihmisen itsensä kokemaan tunnetilaan, voiko olla mahdollista, että koiran omat eleet ja asennot vaikuttavat koiran omiin tunnetiloihin? En tiedä onko tätä tutkittu, mutta on ainakin tosi mielenkiintoista spekuloida, onko koira mielentilaltaan kireämpi, hermostuneempi tai reaktiivisempi koska kireällä oleva hihna saa sen kulkemaan etupainoisesti ja jännittyneesti. Nämä kaikki ovat lisäsyitä panostaa kauniimpaan hihnakävelyyn.

Tommy Wirén ja Päivi Romppainen ovat kirjassaan(*) samoilla linjoilla kertoessaan hihnassa vetämisen johtavan todella herkästi myös muihin hihnakäyttäytymisongelmiin, kuten räyhäämiseen:

Jos koira lähtee kävelemään jotakin kohti ja ihminen vetää hihnasta, ympäristöön suuntautuva käytös vahvistuu. Se, mitä koira juuri sillä hetkellä tekee, ei ole kovin merkityksellistä. Hihnan kiristyessä kyseinen käytös kuitenkin voimistuu.
----
Pelottavissa tilanteissa koira usein jähmettyy hetkeksi paikoilleen. Kun ihminen vetää hihnan kireälle, koira on jo jännittynyt ja sen pelko voimistuu. Toinen koira tulee yhä lähemmäksi, ja epävarman koiran hihna tiukkenee. Koira on ikään kuin käsiraudoissa. Se ei pääse pakenemaan ja sen pelko kasvaa. Kun tarpeeksi pelottaa, hyökkäys on paras puolustus. On hyökättävä, jotta uhka väistyisi. Hihnaa kiristämällä vahvistetaan koiran epävarmuutta ja kaivetaan sen hyökkäyshalu esiin.
-Tommy Wirén ja Päivi Romppainen
Kuinkahan paljon Kirankin reaktiivisen käytökseen on siis vaikuttanut hihnassa vetäminen? Ehkä olenkin pohtinut meidän hihnakäytösongelmiamme ihan väärinpäin. Entä jos hihnassa vetämisen syy ei olekaan se, että Kira on reaktiivinen ja jännittynyt, vaan Kira on reaktiivinen ja jännittynyt koska se vetää hihnassa? Kumpi näistä on syy ja kumpi seuraus? Varmaa on kuitenkin se, että hihnassa vetäminen ei ainakaan edistä rauhallisempaa hihnakäyttäytymistä.

Miten koiran voi opettaa olemaan vetämättä hihnassa?

Aikoinaan aloittelevana koiranomistajana sai monta kertaa kuulla neuvon: jos koira vetää johonkin suuntaan, niin vaihda vain suuntaa hihnan kiristyessä. No, näillä hyväntahtoisilla neuvojilla ei selvästikään itsellään ollut hihnanpäässä pallosalamaa, jolle on ihan sama mihin suuntaan mennään, kunhan mennään nyt heti just ja täyttä vauhtia!

Toinen tutuksi tullut neuvo on: jos koira vetää, pysähdy, äläkä milloinkaan päästä koiraa kulkemaan eteenpäin hihna kireällä. No, nämä hyväntahtoiset neuvojat puolestaan unohtivat kertoa miten sen hihnan sitten saa pysymään löysällä ihan jatkuvasti, tai miten koira ylipäätään pitäisi saada lenkitettyä tällä tyylillä ilman että koiralta ja omistajalta kuluu muutaman sadan metrin kävelemiseen kaksi tuntia ja lopputuloksena on sekä turhautunut ja ärsyyntynyt koira että omistaja.

Nämä konstit eivät kuitenkaan toimi ainakaan yksinään, eivätkä ole riittäneet meillä alkuunkaan vetämättömän hihnakävelyn opettamiseen.
Mikä sitten toimii?

Kiralla on kiire hoitamaan Kiireisen Holskun Kiireisiä Hommia, hihna kireällä tietysti.
Kuva: Emiel Nikula


Hienosti hihnassa -kirjan(*) neuvot perustuvat pitkälti kahteen perusperiaatteeseen. Ensinnäkin, tehdään ihmisen lähellä liikkuminen ja ihmisen jatkuva tarkkailu koiralle kannattavaksi. Nämä peruskäytökset toimivat pohjana toiselle perusperiaatteelle, eli sille miten toimitaan hihan kiristyessä. Hihnan kiristyessä hihna pidetään kireänä (positiivinen rankaisu) niin kauan, että taluttaja näkee koiran silmät (eli koira kääntää päätään tai vartaloaan taluttajaa kohti). Taluttajan nähdessä koiran silmät hihna löysätään välittömästi (negatiivinen vahviste) ja matka jatkuu (positiivinen vahviste) joko samaan tai eri suuntaan. Ideana on, että kun hihna löysätään välittömästi koiran kääntyessä ihmistä kohti, kontakti ihmiseen vahvistuu. Kirjassa nämä toimintaperiaatteet on esitelty paljon yksityiskohtaisemmin ja perusteellisemmin, tämän syvällisemmin en kirjan neuvoja tässä yhteydessä kuitenkaan käsittele.

Edelleen siis sama tuttu perusperiaate pätee: Sitä saat mitä vahvistat. Jos (tai siis kun) tavoitteena on, että koira kulkee nätisti hihna löysällä, niin koiraa tulee palkata heti ja (aluksi) joka kerta kun koira kävelee halutulla tavalla. Kun vahvistat rauhallista kävelyä löysällä hihnalla, saat rauhallista kävelyä löysällä hihnalla. Rauhallista hihnakävelyä meillä on vahvistanut entisestään myös se, kun olen palkannut Kiraa aluksi lähes joka kerta kun se on pysähtynyt tai hidastanut vauhtia ihan mistä tahansa syystä, vaikka vain merkatakseen jonkun ruohotupsun tai haistellakseen jäniksen jälkiä. Pysähdys on pysähdys, tapahtui se mistä syystä tahansa.

Lenkille lähteminen ja lenkkien alkuvaiheet ovat Kiran kanssa aina vaikeimpia osuuksia. Tyttökoiralla on jaloissa niin paljon vauhtia ja päässä niin kova kiire päällä, että kaikki tolkku ja järki meinaa olla hukassa. Tähän on meillä auttanut juoksutus. En tarkoita sitä, että lenkit tulisi aloittaa koiran kanssa juosten, vaan koiraa juoksuttaen. Aloitan Kiran kanssa lenkit aina sellaisessa ympäristössä, jossa Kira voi liikkua pitkässä hihnassa (n. 4m). Pyydän Kiraa tekemään jotain helppoja käytöksiä, joita se pystyy tekemään kiihtyneenäkin, tai sitten vain poimin Kiran kulloisestakin käytöksestä jotain, mistä lähden koiraa palkitsemaan (esim. pään tai vartalon kääntyminen minua kohti, katsekontakti, vierelläni ihan pikkiriikkisenkin hetken verran kulkeminen jne). Palkkaan Kiran heittämällä namin menosuunnasta poispäin, niin kauaksi kuin hihnan mitta riittää. Kun Kira käy hakemassa namin ja kääntyy jatkamaan kulkuaan takaisin menosuuntaan päin, sanon palkkasanan uudelleen juuri sillä hetkellä, kun Kira on ohittamassa minut. Palkkaan jälleen Kiran heittämällä namin menosuunnasta poispäin. Saatan toistaa tätä useitakin kertoja peräkkäin riippuen siitä, kuinka kiihtyneessä tilassa Kira on. Tämän juoksutuksen ideana on saada koira purkamaan turhaumansa ja kiihtymyksensä heti lenkin alkuvaiheessa, ja Kiralla tämä tapahtuu parhaiten nimenomaan liikkumisen, etenkin juoksemisen kautta. Nelimetrisessäkin hihnassa koiralle tulee yhdellä kertaa jo 8m juoksua, kun se säntää 4m taluttajan edestä 4m taluttajan taakse. Kun palkkasana sanotaan juuri sillä hetkellä, kun koira on ohittamassa taluttajan, vahvistuu myös taluttajan vieressä liikkuminen. Syntyy siis win-win -tilanne: koira kuluttaa heti alkajaisiksi pahimmat energiapatoumat jaloistaan ja samalla ihmisen lähellä liikkuminen tulee kannattavaksi.

Monesti suositellaan, että koiraa tulisi palkata nimenomaan kädestä, jotta ihmisen lähellä liikkuminen vahvistuisi. Tämä onkin varmasti ihan totta. Kiran kanssa tarvitsen kuitenkin muutamia välivaiheita lenkin alussa, ennen kuin voin siirtyä palkkaamiseen kädestä. Reaktiivista koiraa ei voisi lenkin alussa vähempää kiinnostaa, jos mamma heiluttelee kourassaan HK:n sinistä. Reaktiivinen, impulsiivinen koira haluaa toimintaa, just heti nyt. Käytänkin namin heittämistä palkkana alkulenkistä, joko niin, että Kira näkee minne nami lentää ja saa syöksyä suoraan sen perään, tai niin, että heitän vaivihkaa namin sivummalle ja Kira saa vihjeestä etsiä namin. Molemmat vaihtoehdot kuluttavat koiran energiapatoumia, joko namin perään syöksymisen kautta tai sen kautta, että koira saattaa tehdä hyvin intensiivistä hajutyöskentelyä toisinaan minuuttikaupallakin jos nami on kierähtänyt johonkin haastavampaan paikkaan. Naminheitto suuntautuu menosuuntaan nähden aina joko taaksepäin tai sivusuuntaan, ei koskaan eteenpäin, koska en halua vahvistaa voimakasta eteenpäin pyrkimistä yhtään enempää. Siirryn palkkaamaan Kiraa kädestä heti, kun sen huomio alkaa kiinnittyä minuun ympäristön sijasta. Lenkin aikana tilanteet toki muuttuvat ja aina vaikeammissa paikoissa siirryn palkkaamaan Kiraa uudelleen heittämällä nameja maahan, koska tämä on Kiralle palkitsevin naminantotapa.

Löysin aivan hiljattain tosi mielenkiintoisen videon, jolla esiteltiin uudenlainen sovellus "lentonamipalkkauksesta". Tässä sovelluksessa koiraa palkataan sekä matala-arvoisella ruokapalkalla että erittäin korkea-arvoisella ruokapalkalla. Koiralle heitetään matala-arvoista ruokapalkkaa maahan jonkin matkan päähän ja kun koira kääntyy omistajaa kohti, koira saa siitä palkaksi erittäin korkea-arvoista ruokapalkkaa suuren riemun kera. Ideana on opettaa koiralle, että ympäristössä on toki kaikenlaisia kiinnostavia häiriöitä, mutta oma ihminen on silti se kaikkein paras juttu mitä maailmasta löytyy ja oman ihmisen lähellä kannattaa pysyä kaikista häiriöistä riippumatta. Tosi mielenkiintoinen idea, jota ehdottomasti tulen Kirankin kanssa kokeilemaan. Tällä kahden eriarvoisen palkan sovelluksella voisi saada alkulenkin juoksutukseenkin ihan uudenlaista twistiä! Samat tekijät ovat tehneet useammankin videon impulssikontrolliin ja reaktiivisuuteen liittyen, kannattaa ehdottomasti katsoa (niillä on kivat tekstipaidatkin!). Linkki: Naughty but Nice: 3 minute game changers-focus.

Säntäys! Ja kohta tulee taas hihna vastaan.
Kuva: Emiel Nikula


Kädestä palkkaamiseenkin liittyy muutama konsti, joiden avulla voi näppärästi saada aikaan lisää toistoja halutulle käyttäytymiselle. Meillä oli aluksi ongelmana se, että jos Kiran saikin nanosekunnin verran kävelemään taluttajan vierellä, runsaiden peräkkäisten toistojen saaminen oli tosi vaikeaa, kun koira singahti vauhdilla jälleen eteenpäin heti kun se oli palkattu oikeassa paikassa liikkumisesta. Uuden käytöksen oppiminen on kuitenkin tehokkainta, kun pystyy nopealla sarjatulella palkitsemaan koiraa halutusta käytöksestä. Palkkaa tulisi saada oikeasta käytöksestä vähintään 5 sekunnin välein kun käytöksen opettelu on alkuvaiheissaan. Meillä tähän auttoi se, kun heti ensimmäisen palkkauksen yhteydessä varasin käteeni isomman kasan nameja. Ensimmäisellä palkkauksella annan Kiran kuitenkin syödä kädestäni niistä vain osan, jolloin koiralle jää mielikuva, että namia saattaisi olla vielä lisääkin tarjolla. Vedän käteni selkäni taakse pois Kiran ulottuvilta, aluksi ihan muutamaksi sekunnin kymmenysosaksi, sanon Kiralle palkkasanan niin nopeasti edellisen palkkauksen jälkeen, että se ei ole vielä ehtinyt livistää viereltäni mihinkään, ja palkkaan Kiran uudelleen. Tällä konstilla sain vierellä pysymiseen aika nopeastikin lisättyä toistoja ja sitä kautta myös kestoa.

Muutaman viikon tehostetun hihnakävelyharjoitusten jälkeen voin ylpeänä paukutella henkseleitäni, kun yksittäiset vierelläkävelyjaksot ovat pidentyneet nollasta yli 200 metriin ja palkkaustiheyttäkin on voitu laskea sekunnin sadasosista 10 sekunnin välein tapahtuvaksi! 😃Harjottelussa ollaan vielä ihan alkuvaiheessa, mutta olen jo nyt tosi yllättynyt siitä, miten nopeasti hihnakävely on muuttunut toisenlaiseksi, kun itse on omistajana viimein oikeasti paneutunut asiaan kunnolla ja miettinyt huolella etukäteen miten tulee toimimaan erilaisissa tilanteissa.

Mitä sitten tehdä, kun lenkillä koira törmää johonkin superhoukuttelevaan hajulähteeseen, jonka luo täytyy päästä keinolla millä hyvänsä just heti nyt? Koira nykii, tempoo ja nojaa hihnaa niin voimakkaasti, että taluttajan olkapää on revetä sijoiltaan, ja taluttajan lirkutteluyritykset kaikuvat kuuroille korville. Konstit löytyvät tähänkin pulmaan. Jos asia, jonka luokse koira pyrkii, on aivan koiran lähettyvillä, pyydän usein Kiralta esim. kosketustemppua, jonka suoritettuaan annan Kiralle luvan sännätä sitä kiinnostavan asian luo. Asemoin tällöin itseni niin, että hihna ei pääse kiristymään tämän säntäyksen aikana. Jos luokse pyrittävä asia on niin kaukana, että Kiran sännätessä sen luokse hihna kiristyisi uudelleen, hyödynnän erilaisia kuljetustemppuja, joiden avulla voin kuljettaa Kiran tavoiteltavan asian luokse niin, että hihna ei kiristy ollenkaan. Meillä tällaisia kuljetustemppuja ovat jalkojen välissä kävely (vahvin käytös), käsikosketus liikkuessa (keskivahva käytös) ja vierellä kävely (heikoin käytös). Monesti Kira tarjoaa jo itsekin jalkojen välissä kävelyä, jos se tavoittelee kovasti jotakin ja homma ei etene Kiran toivomaa tahtia. Yhdelläkin kuljetustempulla pääsee hyvään alkuun, mutta itse olen kokenut käteväksi että niitä on useita, esim. jalkojen välissä kävely ei kaikkiin tilanteisiin sovellu. Kuljetustemppuja hyödynnän lenkillä usein myös ennakoiden, kun vastaan tulee paikka tai tilanne, jossa arvelen Kiran ryhtyvän vetämään jotakin paikkaa kohti. Näin vetämistilannetta ei pääse syntymään alunalkujaankaan.

Lopuksi:

Hihnakävelyharjoituksia auttaa alkuvaiheessa todella paljon se, jos koira on jo valmiiksi fyysisesti väsynyt. On helpompi aloittaa harjoitukset sellaisen koiran kanssa, jolla ei ole jäätävän isoja energiapatoumia punteissaan ja pää täynnä liikunnanpuutteen aiheuttamaa turhautumista. Itse aloitin hihnakävelyharjoitukset siten, että neljänä edeltävänä päivänä tein Kiran kanssa vapaana reilun tunnin mittaisia metsälenkkejä.

Jos muutat hihnakävelysäännöissä jotain, sitoudu niihin. Koko ajan muuttuvat säännöt ovat koiralle tosi epäreiluja. Tee aluksi niin pieniä muutoksia, että ne on helppo toteuttaa myös silloin, kun olet itse tosi väsynyt, nälkäinen, kiukkuinen tai stressaantunut. Jos kaiken muuttaa kerralla päälaelleen, voi itselleenkin olla vaikea pystyä noudattamaan uusia sääntöjä joka lenkillä. Kun muutokset tekee vähitellen, esim. aloittaen ensin lähellä pysymisen vahvistamisesta ja siirtyen vasta myöhemmin hihnassa vetämisen totaalikieltoon, uusista tavoista tulee itsellekin vähitellen rutiinia, eikä tarvitse kuluttaa lenkillä aikaa kaikkien kerralla muuttuneiden sääntöjen muistelemiseen. Ihmisenkin on toisinaan vaikea muuttaa vanhoja juurtuneita tapoja.

Joskus voi olla helpompi aloittaa hihnakäytöksen treenaaminen vasta loppulenkistä. Voit vahvistaa lähellä pysymistä esim. ensin lenkin viimeisen 10m aikana, ja pidentää aikaa seuraavalla lenkillä 15m mittaiseksi jne.

Tsemppiä hihnakävelyharjoituksiin!


Tiedätkö jonkun muun hyvän hihnakävelyvinkin? Jaa se toki meille kaikille muillekin!

Tekstin sisältämät kaupalliset linkit on ilmoitettu (*)-merkinnällä.
Julkaistu: 6.11.2015 klo 21.26.20

Onpa hieno fiilis! :)
Oikeat palaset alkaa viimein löytyä ja Kiran kanssa homma kulkea ihan oikeaan suuntaan!



Pimeä tie ja Kira <3

Vetojuoksu ja LAT lentopalkkauksella - siinäpä ne taikatemput, jotka ovat alkaneet viedä Kiran kanssa hommaa vauhdilla eteenpäin.

Vetojuoksua olemme harrastaneet nyt pari viikkoa ja Kira alkaa selvästi päästä asiasta jyvälle. Vetoon on tullut parin viimeisen lenkin aikana hurjasti lisää tasaisuutta ja Kira on juostessa jo paljon keskittyneemmän oloinen. Tasaisella ravilla pitkäkestoisesti juokseminen rauhoittaa Kiraa ihan silminnähden ja vähentää sen reaktiivisuutta - juuri niin kuin Jirka Vierimaa arvelikin.

Jopa minä lähden nykyään intoa puhkuen ja mielissäni lenkille, on tainnut siis juoksuflow koukuttaa sekä emännän että koiran!

Tänäiltana olimme tulossa juoksulenkiltä kotiin päin, kun vastaan tuli haukkuva pikkukoira. Ja arvatkaapa mitä! Kiran kanssa päästiin 30m etäisyydellä ohi ilman räjähdystä! :) Kiran hengitys toki alkoi kiihtyä ja karvat nousivat pystyyn, mutta lentopalkatun LAT:n avulla homma pysyi hallinnassa ja päästiin ohitse ilman tilanteen eskaloitumista. Ainiin, ja samanaikaisesti meidän takana käveli toinen koirakko 50m etäisyydellä, joten tilanne oli senkin puolesta aika haastava Kiralle. Mutta selvittiin - olen niin iloinen!

Fiilis on nyt osapuilleen tämä:
On the train? Check behind your seat tray. Peppy the Inspirational Cat might be there with to PUMP YOU UP. pic.twitter.com/ARqpMaow
— October Jones (@OctoberJones) October 16, 2012

Niin ja mikä VEJULAT? Eiköhän sen lyhenteen merkitys selviä tämän tekstin sisällöstä :)
Julkaistu: 20.9.2015 klo 12.32.05

Blogissani on ollut 5,5 kuukautta hiljaisuutta. Väsyin ja turhauduin kun Kiran kanssa mikään tehty työ ei tuottanut tulosta. Tuntui, ettei minulla ollut sillä hetkellä mitään annettavaa muille, kun oma turhautumistuskissa painiminen ja umpikujassa oleminen oli jo itsessäänkin tarpeeksi kuluttavaa. Työmatkailin ja kesälomailin. Loman päätteeksi hukuin korviani myöten kiireeseen. Mutta täällä ollaan taas!

Tämän hiljaisuuden aikana sain yllätyksekseni paljon kyselyitä siitä, mitä meille kuuluu ja  enkö ollenkaan enää jatka tämän blogin kirjoittamista. Olen tästä kovin iloinen, sillä en ollenkaan tiennyt, että tällä blogilla on niin paljon lukijoita ja samanlaisten ongelmien kanssa tuskailevia koiranomistajia. Kiitos kaikille viestejä lähettäneille!



Meille kuuluu tällä hetkellä oikein hyvää. Työmatkojeni vuoksi Kira oli kesällä pitkään maalla hoidossa, ja kun työreissujeni päätteeksi jäin kesälomalle, Kira pääsi olemaan vielä pidempään maalla. Yhteensä 2,5kk maalla oloa oli Kiralle silkkaa terapiaa. Takaisin Helsinkiin palatessani valmistauduin siihen, että Kira on ottanut ohitusasioissa takapakkia koko 2 vuoden työn edestä ja saan jälleen kerran aloittaa kaiken aivan alusta. Kun aikaisemmin lyhyet viikonlopun mittaisetkin maalaisvisiitit saivat Kiran kierrokset nousemaan uusiin sfääreihin, niin minkälainen räjähtelykaaos minua odottaisikaan 2,5kk maalla olon jälkeen... Olin tästä todella hermostunut ja suorastaan jopa pelkäsin kaupunkiin paluuta.

Toisin kävi. Yllätyksekseni löysin Helsingistä hihnan toisesta päästä koiran, joka kyllä edelleen jännitti toisia koiria, mutta joka oli ihmeellisesti löytänyt malttia reaktioihinsa. Kira malttoi katsoa ensin, miettiä että onko tuo asia nyt räjähtämisen arvoinen vai ei. Ja sitten vasta koiralla kiehui yli, jos kiehui. Ja kiehuessaankin Kira oli hillitympi. Tilanne ei enää heti samantien sillä nanosekunnilla eskaloitunut pisteeseen, jossa koira raivoaa pää punaisena:  
"MÄ TAPAN SUT JOS TUUT TÄNNE!!!!!!!!##%¤%&%¤##!!". 

Ennen tätä vaihetta Kiralla alkoi näkyä monta muutakin miedompaa viestiä, joilla Kira yritti kertoa, että nyt asiat ei ole menossa kivaan suuntaan:

Jää katsomaan:
"Tuolla on nyt jotain jännää, josta en tiedä miten siihen pitäisi suhtautua.."

Vinkuu:
"Tuo asia kyllä nyt huolettaa minua. Auta mamma."

Jännittyy, häntä nousee pystyyn:
"Se on kyllä oikeastaan aika tosi jännittävä ja mua hermostuttaa."

Karvat pörhistyy:
"Se tulee lähemmäs ja mua jännittää paljon!"

Alkaa haukkua jännittyneenä:
"Älä tuu lähemmäs! Mua jännittää!"

Alkaa murista ja haukkua:
"Anna mulle tilaa! Etkö tajua!"

Alkaa räyhätä raivokkaammin:
"Mee pois! Älä tuu! Oon iso ja pelottava! Mee pois!"

Räjähtää:
"MÄ TAPAN SUT JOS TUUT TÄNNE!!!!!!!!##%¤%&%¤##!!".

Yksi isoimmista muutoksista oli juuri vinkuminen, jota Kira ei ollut tehnyt aiemmin ollenkaan jännittäessään. Koin, että vinkuminen oli tarkoitettu juuri minulle jonkinlaiseksi avunpyynnöksi, "mennään pois mamma". (Sitähän en tiedä, tarkoittaako Kira oikeasti vinkumisen näin.) Ylipäätään katsekontaktia alkoi Kiralta irrota enemmän lenkeillä ollessa. Koiran koko olemus oli lenkillä levollisempi ja keskittyneempi.


Nämä muutokset olivat jo itsessään valtavan suuria. Vielä iloisemmaksi tulin, kun tämä levollisempi suhtautuminen alkoi siirtyä myös ihmisohituksiin. Tällä hetkellä kaikki päivittäiset ihmisohitukset sujuvat oikein sivistyneesti, ja tämän ylläpitämiseksi riittää satunnainen palkkanami hyvin sujuneesta ohituksesta. Toki edelleen saan pitää silmät selässänikin ja lyhyellä hihnalla mennään ohi, Kira minun vierelläni kulkien. Ja kaikista erikoisemmista ohituksista (kuten avatun sateenvarjon kanssa polkeva pyöräilijä, rullaluistelijat yms.) saa aina palkkaa. Ohikulkijoista on tullut Kiralle suurimmaksi osaksi siis pelkkää hälinää, jotka kulkevat ohitse ja joihin voi suhtautua välinpitämättömästi. 

Entä koirat? Kira reagoi niihinkin nykyään maltillisemmin. Reaktiokynnys on noussut: jos aiemmin 100m päässä oleva koira sai aikaan raivokkaan kohtauksen, nyt samanlainen reaktio tulee vasta 10-20m etäisyydellä. Ensimmäinen lenkillä bongattava koira on pahin ja saa aikaan voimakkaimman reaktion, mutta sen jälkeen muut bongattavat koirat ovat kerta kerralta iisimpi juttu Kiralle. Eräällä lenkillä irrallaan oleva saksanseisoja sai juosta Kiran vierestä 50m etäisyydellä täyttä vauhtia - ja Kira vain katseli ja vinkui vähän.

Nämä ovat huikeita muutoksia, jotka lopulta tapahtuivat vähän niin kuin sattumalta. En ole keksinyt näin suurelle muutokselle mitään muuta syytä kuin sen, että Kiralla on ollut päällä todella pitkällinen stressitila, jonka Kira pystyi viimein 2,5kk maallaolon aikana kunnolla nollaamaan. Kira pääsi "kesälomansa" aikana olemaan juuri sitä, mihin tarkoitukseen hollanninpaimenkoira on alunperin jalostettukin: maatilan yleiskoira. Päivittäinen vapaana pelloilla ja metsässä juokseminen, kuljeskelu eläinten jälkiä haistellen, pihapiirin pitäminen tyhjänä räkättävistä rastaista ja kaikessa maatilan puuhassa tärkeänä avustaminen olivat näköjään se resepti, jolla Kira pystyi palautumaan siksi tolkulliseksi koiraksi, joka se oli ennen tämän kaiken räjähtelyn alkua.

Edelleen saan tehdä toki töitä Kiran reaktiivisuuden kanssa. Liikkeelle lähtö esim. autosta tai ulko-ovesta ovat tilanteita, joissa verenpaineet ja kierrokset nousevat silmänräpäyksessä, jos jotain muuta ylimääräistä jännittävää tapahtuu ympärillä. Yhtäkkiä "tyhjästä" paikalle pelmahtavat ihmiset ja etenkin koirat saavat Kiran helposti kiehumaan. Olemme vielä kaukana siitä, että Kira pystyisi ohittamaan toisen koiran hillitysti ja hallitusti normaalin jalkakäytävän sallimissa ohitusetäisyyksissä. Mutta nyt tämä kaikki tuntuu mahdolliselta. Kun päältä ovat kuoriutuneet kaikki ylimääräiset stressin aiheuttamat kierrostennousut, eikä koira enää rieku ympäriinsä kuin riivattuna, vaan suhtautuu kaikkiin asioihin ylipäätään maltillisemmin, on muutosten aikaansaaminenkin paljon helpompaa. Jo se, että Kiraan saa nykyään paremmin yhteyden ulkona ollessa, on iso askel. Kaikki stressi ja kierroksilla olo aiheuttivat niin paljon "hälinää" Kiran päässä aiemmin, että kaikki käskyt kaikuivat kuuroille korville.


Tämän vuoden alussa asetin tavoitteeksi, että Kiran rähjäongelma on selätetty vuoden loppuun mennessä ja pystymme vuonna 2016 aloittamaan "ihan oikean harrastamisen". Nyt tällä hetkellä tämä tuntuu aivan realistiselta tavoitteelta. Täysillä panostamistahan se vaatii, mutta sehän ei ole ongelma :)
Julkaistu: 15.2.2015 klo 16.36.05

Jälleen kuukausittaisen päivityspostauksen aika.

Viimeisen kuukauden aikana Kira on edistynyt ihan huikeasti, eikä pelkästään rähjätreenien suhteen! Olemme voineet siirtyä lenkkeilemään "ihmistenilmoille", siis kaduille. Ihmisten, autojen, pyöräilijöiden ym. ohittaminen ei siis enää ole Kiralle mikään maata järisyttävä kokemus, joka saisi sen ihan ylikierroksille ja tilttiin. Ihmisiä voi putkahdella yllättävästi nurkan takaa ja juosta kohti, ilman että Kira on ihan heti samantien karvat pystyssä ärjymässä. Onhan Kira toki superkiinnostunut ja varsinkin tosi nopeasti pinkovat ihmiset saavat sen kiihtymään jonkin verran yhä edelleen. Kiihtymys on kuitenkin sellaista vanhan diesel-auton luokkaa, eikä enää nitroglyseriinillä varustetun, yliviritetyn Lamborghinin kaltaista. Siis sellaista, että ehdin viemään Kiran pois tilanteesta, ennen kuin räjähtää. Eikä räjähdystä läheskään aina enää edes tule, vaikka kierrokset nousevat.

"Sinne se tyyppi meni!"

En voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen ja tyytyväinen olen siitä, että elämäni on helpottunut jo näin paljon ja voin viimein lenkkeillä koirani kanssa melkein niin kuin tavalliset ihmiset. Melkein sen vuoksi, että kaikki ohitukset tapahtuvat vastaehdollistaen, ja sen vuoksi, että toisia koiria välttelemme edelleen.

Kiran reaktiokynnys toisille koirille rähjäämiseen on tosin myös noussut. Muutama kuukausi sitten toisen koiran näkeminen (tai haukunnan kuuleminen) ihan miten kaukana tahansa sai Kiran automaattisesti jännittymään ja laukaisi siten myös helposti rähjäreaktion. Reaktio vaikutti tulevan suoraan selkärangasta, niin nopea ja raju se oli. Nyt tämä reaktiivisuus on jo laimentunut jonkin verran. Nykyään toisen koiran nähdessään Kira jää katselemaan sitä, ja melkein voi nähdä rattaiden raksuttavan Kiran päässä, kun se puntaroi miten toimisi. Tähän väliin onkin minun sitten hyvä iskeä vastaehdollistamaan, ja kääntää vaakakuppia entistä voimakkaammin rauhallisen, järkevän toiminnan puolelle. Tämän ansiosta toisten koirien kohtaamisessa ollaan päästy etenemään huikeasti.

"Toinen haukku kulkee tuolla!"

Muutama päivä sitten lenkillä Kira pystyi katselemaan rauhassa ja rentona noin 50m etäisyydellä meidän ohi kulkevaa vierasta koiraa. Hetken päästä eräs pikkukoira omistajineen pääsi yllättämään meidät, ja huomasin heidät vasta kun he juoksivat kovaa kyytiä meitä kohti. Ohitusetäisyys jäi siksi liian pieneksi. Tässä mokassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että ainakin tuossa tilanteessa Kira turvautui rähjäämiseen vasta kun etäisyyttä oli vain 20m. Tämä on tietysti aivan tilannekohtainen asia, mutta joka tapauksessa paljon ollaan edetty siitä, kun vieras koira laukaisi rähjäreaktion jo +100m etäisyydellä..

BAT-treenejä jatketaan edelleen aktiivisesti. Edistymisen huomaa myös niissä: vieraan koiran lähelle päästään entistä nopeammin ja aloitusetäisyyttä on pystytty tiputtamaan jo reippaasti alle 100m. Ympäristössä olevat muut häiriöt (ihmiset ja autot) eivät häiritse enää Kiran treenejä. Lisäksi Kira on alkanut tosi hyvin kestämään myös muita koiria, jotka vispaavat jossain treenipaikan lähistöllä. Vielä kuukausi sitten "ylimääräiset" koirat saivat Kiran aivan täysin pois tolaltaan, etäisyydestä riippumatta.

Treenien jälkeen pieni väsynyt tyttökoira

Yhä useammin ja useammin palaan lenkeiltä kotiin hymy korvissa, ylpeänä ja iloisena koirastani. Enää tämän vuoden puolella minun ei ole tarvinnut potea jatkuvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää koirani käyttäytymisestä. Tältä pohjalta suuntaan luottavaisin mielin kohti kuukauden päästä alkavaa Heiluvan hännän ZEN-kurssia, jolla sitten työstetään näitä ohituksia entisestään.

Onpa elämä helpottunut silläkin tavalla, että Kiran ruokahalu on viimein löytynyt. Ensimmäiset 1,5 vuotta Kiran elämästä olivat ainaista kamppailua siitä, suostuuko tuo koira ylipäätään syömään yhtään mitään. Välillä tuntui, että melkein olisi saanut sisäfileen paloilla jonglöörata, että koira olisi kiinnostunut ruuasta. Kirahan on (oli) siis koira, joka on kieltäytynyt syömästä mm. kädestä tarjottua raakaa jauhelihaa.. Nyt ollaan 1,5kk menty ihan puhtaalla nappulalinjalla, ja edelleen maistuu hyvin! Ken tietää, johtuuko tähtien asennoista, hormonikierron vaiheesta, stressin vähentymisestä, vai mistä... Allekirjoittanut on kuitenkin erittäin tyytyväinen myös tähän kehitykseen! :)

Näin edettiin ihmisohituksissa:

  • Mentiin ensin 50m päähän vilkkaasta risteyksestä katselemaan autoja ja ihmisiä
  • Vähitellen pienennettiin etäisyyttä, kun ihmisten ja autojen näkeminen ei enää nostanut kierroksia ja koira näytti itsevarmalta ja rennolta
  • Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin ettei tiellä liikkunut muuta kuin autoja, vastaehdollistaminen joka auton kohdalla
  • Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastakkaisella puolella tietä liikkui ihminen jalan tai pyörällä, vastaehdollistaminen Kiran huomatessa ihmisen ja joka auton kohdalla
  • Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla pysähdyttiin ja vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
  • Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla ei pysähdytty, vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
  • Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku juosten tai pyörällä. Aluksi ohituskohdalla pysähtyen, myöhemmin jatkettiin vain koko ajan matkaa. Vastaehdollistaminen jokaisen ihmisen ja auton kohdalla
  • Vähitellen pidennettiin kävelymatkaa, jolloin  tuli myös useampia ohituksia peräjälkeen
  • Vähennettiin vähitellen vastaehdollistamista autoihin
  • Lisättiin vähitellen matkaan myös ihan uusia reittejä
  • Lopulta Kira pystyi rauhallisena ohittamaan ihmiset ja autot myös ihan kokonaan vieraalla reitillä (aiemmin jo pelkästään vieraalla reitillä kulkeminen nosti niin paljon kierroksia, että jo se riitti laukaisemaan ihmisille rähjäämisen ja autojen/pyörien jahtaamisen..)
Julkaistu: 15.1.2015 klo 17.01.52

Eli päivitys siitä, miten rähjätreenit etenevät.

Kiran jalassa olevat puremajäljet ovat onneksi parantuneet hyvin ja vahingosta selvittiin pelkästään reilun viikon mittaisella antibioottikuurilla. Onneksi (!) puremasta ei myöskään vaikuta jääneen Kiralle isompia traumoja toisia koiria kohtaan. Lisäharmeja emme tosiaan olisi enää kaivanneetkaan..

Tavoitteena on nyt alkuvuodesta panostaa erityisesti BAT-treeniin ja päästä treenailemaan kerran viikossa. Kalenteri onkin täyttynyt jo ihan mukavasti sovituista treenihetkistä ja häiriökoirakoiksi on lupautunut useampikin tuttavapiiristäni. Iso kiitos kaikille lupautuneille siitä! :)

BAT:n suhteen Kira edistyy tasaisen varmasti. Edistymisvauhti ei ole päätähuimaava, mutta eipä tässä pikavoittoja haetakaan. Vaan sitä, että koko kuluvan vuoden jatkuvalla rähjätreenipanostuksella saisin elää koko Kiran loppuelämän ajan normaalia, helppoa arkea ja pystyisin myös harrastamaan koirani kanssa tavoitteellisesti (ja mahdollisesti jopa kilpailemaan). Välttelemme edelleen koirakohtaamisia arjen hallitsemattomissa tilanteissa. Toisen koiran havaitessamme poistumme paikalta ja jos mahdollista, siirryn Kiran kanssa etäämmälle, jossa voin hyödyntää toisen koiran läsnäolon BAT-treenitilanteena. Arkilenkit ovat edelleen rauhoitettua aluetta, jolla pyrin pitämään Kiran elämän mahdollisimman stressittömänä, jotta varsinaisissa hallituissa treenitilanteissa voisi oikeasti tapahtua edistymistä. En siis tietentahtoen hakeudu tai kulkeudu Kiran kanssa tilanteisiin, joiden tiedän olevan liian vaikeita Kiralle.

Jatkamme edelleen lähes päivittäin BAT-treeniä lehmien kanssa. Treenaaminen on tosin muuttunut lähinnä muutaman minuutin rennon ja rauhallisen käytöksen ylläpitotreeniksi, jolla haluan entisestään vahvistaa uudenlaista mielentilaa. Olen tosi ylpeä siitä, miten dramaattisesti Kiran suhtautuminen lehmätarhan ohituksiin on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. BAT-treeni lehmätarhan ympärillä on myös minulle itselleni erittäin palkitsevaa, kun jokainen onnistunut ohituskerta alleviivaa sitä, miten hyvin BAT-metodi on toiminut Kiraan. Helppohan siinä on sitten hymyillä :)


Videolla näkyy, että Kira on edelleen jonkin verran jännittynyt lehmiä ohittaessa. Tämä näkyy esim. siinä miten Kira jämähtää tuijottamaan lehmiä ja joudun kutsumaan Kiran pois. Myös häntä on hieman enemmän koholla kuin normaalisti. Tämä pienenpieni jännitys on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä se oli ennen BAT-treenien aloitusta. Silloin rähjääminen, säntäily ja kiskominen alkoi pahimmillaan jo 30m ennen tarhaa. Tarhasta päästiin ohi hengissä vain siten, että otin Kiran ihan lyhyeen hihnaan tiukkaan nyrkkipuristukseen ja sitten mentiin henkeä pidättäen hippulat vinkuen ohi. Videolla Kira on 4,5m hihnassa ja pidän hihnan aivan häntäpäästä kiinni.. Joten hieman on meininki muutaman kuukauden takaisesta tilanteesta muuttunut!

Koirien suhteen BAT-treeneissä ei ihan tähän pisteeseen asti olla vielä päästy.. Mutta toisten koirien lähellä rauhallisesti oleminen onkin aina ollut Kiralle se ihan kaikkein vaikein juttu ikinä. Aika, mikä kuluu siihen, että päästään BAT-treenissä Kiran pillastumatta häiriökoiran lähietäisyydelle (siis n. 10-15m päähän), on koko ajan lyhentynyt. Tässä tapahtuukin tällä hetkellä eniten ja nopeiten edistymistä. Rähjäreaktio on edelleen yhtä iso ja voimakas kuin ennenkin, jos joku koira pöllähtää yllättäen liian lähelle. Mutta kyllä sekin siitä vielä laantuu, vähitellen. Rähjäkurssi mukaan lukien olemme päässeet tähän mennessä BAT-treenaamaan hallituissa olosuhteissa (= ennalta sovitut treenit) 8 kertaa. Treenimäärä ei ole päätähuimaava. Ottaen myös huomioon, miten intensiivisesti ja voimakkaasti Kira räjähtää toisille koirille, ei ole ihmekään, jos mitään valtavaa mullistusta ei Kiran käytöksessä ole vielä tapahtunut toisia koiria kohtaan.

Olen kuitenkin ylpeä siitä, että Kiran käytöksessä jännittävissä tilanteissa alkaa jo vähitellen näkyä rauhoittavampaa elekielen käyttöä. Esimerkiksi siis katseen, pään tai koko vartalon kääntämistä poispäin jännittävästä asiasta. Tai jopa kokonaan poispäin liikkumista. Erityisen selkeästi nämä käyttäytymiset näkyvät lehmien kanssa treenatessa. Koiratreeneissä Kira on edelleen sen verran jännittynyt koko ajan, että joudun muistuttamaan Kiraa säännöllisesti siitä, että se voi valita myös jännittävän asian luota poistumisen tuijottamisen, jännittymisen tai rähjäämisen sijaan.

Kuluva viikko poislukien tästä vuodesta on kuitenkin vielä 50 viikkoa jäljellä. Jos saamme sovittua yhdet BAT-treenit jokaiselle vuoden viikolle, se tekee jo valtavan määrän onnistuneita ja hallittuja koirakohtaamisia. Joten leuka pystyyn ja peukut törölle, eiköhän tämäkin haaste tämän vuoden aikana vielä selätetä!
Julkaistu: 9.12.2014 klo 19.53.12

Voi mikä mieletön fiilis! En voi nyt olla jakamatta tätä asiaa muidenkin kanssa. Minun kilarikoirani edistyy! :)

Meillä iltapäivälenkit ovat nykyään sellaisia haahuilulenkkejä kodin lähiympäristössä. Silloin ei ole edes tarkoituksena edetä minnekään, vaan ihan kotiovelta asti ollaan liikenteessä sillä mielellä, että kuljettuja kilometrimääriä tärkeämpää on se, millä mielin minä ja koirani palaamme lenkiltä takaisin kotiin. Tämä on tietysti tärkeää muulloinkin, mutta klo 16 jälkeen, kun kaikki muutkin ovat liikenteessä, tilanteet voisivat helposti muuttua Kiran kannalta liian vaikeiksi. Sen vuoksi on parempi pysyä vilinästä poissa niin kauan, kunnes voin luottaa siihen, että koirani pärjää hektisemmissäkin paikoissa.

Näillä iltapäivälenkeillä teen usein BAT-treeniä riittävän etäisyyden päästä, ja käytän häiriöinä kaduilla vilistäviä ihmisiä. Autojakin voisin käyttää. Näin Viikin kaupunginosassa asuvana hyödynnän todella paljon myös yliopiston koetilan lehmiä häiriönä sekä BAT-treeniin, rauhoittumismakuuseen että ohitusten harjoitteluun. Lehmät ovat siitä ihanteellinen häiriö, että ne ovat isoja mutta (useimmiten) flegmaattisia. Kira jännittää lehmiä, mutta lehmät eivät puolestaan muutamasta rähinästä lotkauta korvaansa mihinkään. Tämän ansiosta minä voin rentoutua: katastrofia ei synny, vaikka Kira kilahtaisikin. Ulkotarhassa syövät, märehtivät ja tallustelevat lehmät ovat myös suhteellisen hallittu häiriö: lehmät ovat rajatulla alueella, jonka sijainnin tiedän tarkasti. Myös lehmien rauhallisuus tekee niistä hallitun häiriön. Ulkotarhan ympärillä on myös paljon tilaa, joten voin säädellä etäisyyttä melko vapaasti. Lisäksi lehmät ovat myös aivan erilainen häiriö kuin ihmiset. Ne näyttävät erilaiselta, haisevat erilaiselta ja käyttäytyvät eri lailla. Mitä useammalle erilaiselle häiriölle saan Kiran siedätettyä, sitä vahvemmaksi käytökset muuttuvat. (Plus näin lehmätutkijana en saa ihmetteleviä katseitakaan osakseni, jos vapaa-ajallakin tulee pyörittyä lehmätarhan läheisyydessä ;) .)

Kira tapaa ensimmäistä kertaa lehmän 9vk:n ikäisenä.
(Pahoitteluni heikosta kuvanlaadusta)
 Tänään iltapäivälenkillä siis puuhailimme jälleen näitä tällaisia juttuja. Tiellä meitä vastaan tuli vanhempi mieshenkilö, josta Kira jännittyi jo kaukaa. Ilmeisesti miehen hieman epäröivä kulku kiinnitti Kiran huomion. Koska etäisyyttä oli alkuvaiheessa vielä sen verran runsaasti, jäin odottamaan, että Kira luopuu ärsykkeen tuijottamisesta ja kääntää päänsä pois päin tai ottaa katsekontaktin minuun. Pää kääntyikin lopulta pois ja palkkasin maahan. Oletin miehen kävelevän ohitse, mutta sen sijaan hän pysähtyikin kohdalleni muutaman metrin etäisyydelle kysymään suunnistusneuvoja. Miehen vähitellen hiippaillessa lähemmäksi meitä meinasin jo jännityksissäni pyytää häntä pysähtymään aloilleen, ettei tilanne muodostu Kiralle liian vaikeaksi etäisyyden yhä kaventuessa. Tulin kuitenkin vilkaisseeksi Kiraa ennen kuin avasin suuni, ja huokaisin helpotuksesta, kun tyttökoira napostelikin ihan rauhallisena ja rentona maasta nameja, eikä piitannut tuon taivaallista lähelle pysähtyneestä miehestä, eikä siitä, että keskustelemme! Ja sattuipa vielä niin, että samanaikaisesti ohi suhahti myös polkupyöräilijä, jonka itse huomasin vasta kohdalla. Kira valpastui, ja otti muutamia askeleita pyöräilijää kohti, mutta palasi sitten heti samantien takaisin nuuskuttelemaan rentona "namikohtaansa". Kyllä siinä oli vaikea pystyä neuvomaan vaaria asiallisesti, kun mieleen nousi niin valtava ilo ja ylpeys tyttökoiran onnistumisesta! :)

...Ja pääsi heti herkun makuun..
(Pahoitteluni heikosta kuvanlaadusta)

Kotiin päin mennessä kuljimme vielä lehmätarhan ohi päätin vielä hyödyntää tilaisuuden BAT-treeniin. Kiran liikkuessa rentona uskaltauduin kokeilemaan tarhan ohitusta 2-3m leveää kujaa pitkin, joka kulki ihan tarhan vierustaa pitkin. Aitaa vasten norkoili lehmä, joten kyseessä oli meille ihan tositilanne. Kira nimittäin vielä 3 viikkoa sitten räjähti jo 20m etäisyydellä lehmistä. Lähestyessämme kujan suuta pyysin Kiran vierelle (= kulkee mukanani vasemmalla puolella ikään kuin seuraten, mutta intensiteetti ei ole niin suuri, eikä katsekontaktin pito minuun ole pakollista), ja palkkasin metrin-parin välein. Kujan pituus on noin 10 metriä, ja koko sen matkan Kira kulki vierelläni ja pärjäsi oikein hienosti jännittävän lehmän läheisyydestä huolimatta. Olin jälleen pakahtua riemusta! :)

Meidän lehmäkujamme. Tästä mentiin tänään hienosti ohi.
Kuva on vanha, ei täällä oikeasti lunta ole..
(Pahoitteluni heikosta kuvanlaadusta)

Näiden isojen edistysaskelten myötä tuntuu, että nyt olen todella oivaltanut Kiran kannalta jotain tosi tärkeää. Suunta on siis oikea! Tänään iltapäivälenkin jälkeen kotiin palattiin voittajana :).
  • Vanhemmat tekstit →

Sivut

  • Etusivu
  • Kirjoittajasta
  • Ota yhteyttä minuun!
  • Käydyt kurssit ja luennot
  • Kirjallisuutta

Tunnisteet

Treenit Tavoitteet BAT Koulutusmenetelmät Onnistuttiin! Faktaa Koulutussuunnitelma Oivallukset Stressi Tiede Historia Höpöhöpö Luonnetesti Missämennään Ravintolisät Royal Canin Calm Ruokinta Troppia kiihtymykseen Vastaehdollistaminen Alfa-kasotsepiini Anna tilaa keltaiselle! Hihnakävely Häpeä Jäsenkorjaaja Kipu Kirja-arvostelut Kissa Linkkivinkit Muu Palkkiot Serene-UM Siedättäminen Some Tabut Tryptofaani Vetojuoksu ZEN-kurssi Zylkene

Suosituimmat tekstit

  • Troppia kiihtymykseen? Osa 2, alfa-kasotsepiini
    Julkaistu: 11.2.2017 klo 18.12.30 Markkinoilla on hurja määrä erilaisia valmisteita, joita mainostetaan koiria (ja muitakin eläimiä) rauh...
  • Troppia kiihtymykseen? Osa 1, tryptofaani
    Julkaistu: 11.1.2017 klo 20.01.50 Markkinoilla on hurja määrä erilaisia valmisteita, joita mainostetaan koiria (ja muitakin eläimiä) rau...
  • Miten pallosalama kesytetään? Eli koottuja ajatuksia hihnakävelystä
    Julkaistu: 18.2.2017 klo 17.08.21 Hihnakävely - tuo jokapäiväinen kurjimus, jossa mitataan koiran ja taluttajan pinnan pituutta ja valja...
  • Mitä on BAT?
    Julkaistu: 25.1.2015 klo 15.21.48 BAT, eli behavior adjustment training, on amerikkalaisen koirankouluttajan Grisha Stewartin kehittämä m...
  • Myynnissä anna tilaa keltaiselle -tuotteita!
    PÄIVITYS SYYSKUU 2020: Elämän mukanaan tuomien muutosten vuoksi minulla ei ole enää tiloja painaa kankaille näitä Anna tilaa keltaiselle -tu...

Arkisto

  • ▼  2018 (1)
    • ▼  huhtikuuta (1)
      • Muutoksia: Hyvää elämää etsimässä
  • ►  2017 (9)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2016 (2)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (1)
  • ►  2015 (16)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (3)
    • ►  tammikuuta (3)
  • ►  2014 (6)
    • ►  joulukuuta (6)

Etsi blogista

Linkkejä

Companion Animal Psychology -blogi
Koirakoulu Verkossa -blogi
Official BAT 2.0 site
Reactive Champion -blogi
The Science Dog - Linda P. Casen blogi

Koira, joka räjähti

Hermoheikko, riivatun kireä, ylikierroksilla oleva stressiraunio koira - ikuisesti?
Eli blogi elämästä rähjäkoiran kanssa.

  • Etusivu
Created by ThemeXpose. All Rights Reserved.