Julkaistu: 21.2.2015 klo 15.01.42
Tajusin, että tässä blogissa olen ties kuinka monet kerrat puhunut vastaehdollistamisesta, lainkaan kertomatta mitä se itse asiassa on! Vastaehdollistaminen on käsitteenä varmasti tuttu osalle, mutta käyn menetelmän idean tässä kuitenkin lävitse. Aloittaessani tämän blogin kirjoittamisen manailin kuinka vastaehdollistaminen ei ole meillä toiminut lainkaan. Myöhemmin minulle selvisi, että vaikka luulin tietäväni mitä vastaehdollistaminen on, toimin itse asiassa aivan väärin - ja siksi tuloksia ei syntynyt. Siispä menetelmän kertaaminen aina vain uudelleen ja uudelleen on myös hyvää harjoitusta minulle itselleni.
Järjestelmällistä siedättämistä ja vastaehdollistamista voidaan käyttää kaikkien sellaisten käytösongelmien pois kouluttamiseen, joihin liittyy kiihkeyttä tai jonkinlainen tunnereaktio. Siis pelkotilojen, reaktiivisuuden, aggression ym. pois kouluttamiseen. Vastaehdollistaminen ja siedättäminen vaikuttavat käytösongelman alkuperäiseen syyhyn, eli koiran suhtautumiseen johonkin tiettyyn asiaan. Vastaehdollistamisesta ja siedättämisestä on kirjoitettu mainio artikkeli ASPCA:n (The American Society for the Prevention of Cruelty to Animals) nettisivuilla, jota hyödynnän myös tässä tekstissä ja johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vain suinkin englanninkieli yhtään taittuu.
Siedättäminen tarkoittaa sitä, että eläimen herkkyys jollekin asialle vähenee. Eläin siis oppii sietämään jotakin kammottavaa asiaa, Monsteria, vähitellen paremmin ja paremmin. Siedätys tulee aloittaa sellaisella etäisyydellä, että eläin ei vielä reagoi Monsteriin pelolla/aggressiolla. Vastaehdollistamisessa puolestaan muutetaan eläimen tunnereaktiota Monsteria kohtaan. Koira vakuutetaan siitä, että Monsteri ei itse asiassa ole Monsteri ollenkaan, vaan Aivan Mielettömän Kiva Juttu! Tämä tapahtuu yhdistämällä Monsterin läsnäolo miellyttäviin ja palkitseviin asioihin, niin että Monsterista tulee eläimelle merkki siitä, että pian seuraa palkinto. Toistojen myötä Monsterin nähdessään eläin alkaa odottaa palkinnon saamista, jolloin Monsteri ei itse asiassa enää olekaan pelottava, vaan muuttuu miellyttäväksi.
 |
| Vastaehdollistaminen pähkinänkuoressa. |
Vastaehdollistaminen (ja samalla siedättäminen) siis toimii näin:
1. Monstereista seuraa AINA Aivan Mielettömän Kivoja Juttuja
Lyhyesti:
- Koira bongaa Monsterin
- Monsterin ollessa näköpiirissä, koiralle syötetään jatkuvasti, tasaisena virtana herkkuja
- Monsteri poistuu paikalta, ja samalla..
- Herkkujen syöttö lakkaa
Järjestys on tärkeää: Aina ensin Monsterin bongaaminen, ja sitten vasta herkku tai muu palkinto, jota koira arvostaa todella paljon. Jos järjestys on päinvastainen, eli jos koira saa ensin herkun, ja sitten vasta bongaa Monsterin, toistojen myötä koira alkaa liittää herkkujen tarjoamisen Monsterin tulemiseen. Tällöin herkuista tulee itse asiassa epämiellyttävä asia! Sama asia tapahtuu, jos Monsteri ja herkut ilmestyvät yhtä aikaa. Siispä aina ensin Monsteri, ja sitten vasta herkku.
 |
| Aina ensin Monsteri, sitten vasta herkku. Päinvastaisessa järjestyksessä herkusta tulee epämiellyttävä asia. |
2. AINOASTAAN Monstereista seuraa Aivan Mielettömän Kivoja Juttuja
Aivan Mielettömän Kivan Jutun arvon ja Monsterin yhteyttä tulee vaalia kaikin keinoin. Siispä vastaehdollistamista varten tulee varata kaikkein parhaita herkkuja, jotka ovat koiran herkkulistan kärkipäässä. Näitä herkkuja tulee tarjota ainoastaan Monstereiden läsnäollessa, ei milloinkaan muulloin. Eli koira saa superhyper-herkun, jos ja vain jos (!) se on juuri nähnyt Monsterin.
3. Monsterit eivät KOSKAAN tule liian lähelle
On todella tärkeää, että koiran mieltymys superhyper-herkkuun pysyy aina suurempana kuin pelko tai aggressio Monsteria kohtaan. Monsterit tulee kohdata siis aina sellaisella etäisyydellä, että koira ei pelkää tai reagoi aggressiolla Monsteria kohtaan. Siis toimitaan reaktiokynnyksen alapuolella, ihan aina! Koiran tulee nähdä Monsteri ja olla siitä hieman huolissaan, mutta ei paeta, murista, rähjätä tai olla niin hermostunut, ettei pysty syömään. Jos kuitenkin koira alkaa paeta/rähjätä Monsterin nähdessään, palkitse koira joka tapauksessa herkulla (Monstereista seuraa aina herkku) ja siirry kauemmaksi niin nopeasti kuin pystyt. Ihannetapauksessa koira kohtaa Monstereita vain treenitilanteissa, ei koskaan muulloin. Ja jos kohtaamisia kuitenkin tulee arjessa, Monsterit eivät ikinä tule niin lähelle, että koira joutuisi turvautumaan pakenemiseen tai rähjäämiseen.
Vastaehdollistamistreenit, kuten kaikki treenit, olisi hyvä lopettaa onnistumiseen. Siis hetkeen, jolloin koira on Monsterin läsnäollessa rento, ei ole lainkaan huolissaan ja on jopa unohtanut kokonaan Monsterin olemassaolon. Seuraavat treenit tulisi aloittaa samalta etäisyydeltä (tai samalta intensiteetiltä) kuin mihin edellisissä treeneissä päästiin. Jos kuitenkin koira reagoi voimakkaasti, etäisyyttä tulisi lisätä (pieni huolestuminen ei haittaa). Pidä etäisyys samana niin kauan kunnes koira alkaa pärjätä ongelmitta sillä etäisyydellä, siis kunnes koira ei ole enää yhtään huolestunut ja on täysin rento. Tähän saattaa kulua useitakin treenikertoja. Etäisyyttä voi pienentää, kun koira on täysin rento heti treenikerran alusta lähtien, eikä piittaa Monsterista lainkaan. Treenikerta tulee siis aina aloittaa tutulta etäisyydeltä ja etäisyyden lyhentäminen tapahtuu aina kyseisen treenikerran aikana, ei koskaan heti treenikerran alkajaisiksi.
Vaihtele treeniaikoja, paikkoja, herkkuja ja treenaa monenlaisilla Monstereilla. Tämä auttaa yleistämään neutraalimpaa suhtautumista Monsteriin. Näin koira hoksaa paremmin, että Monsteri on kiva juttu, ihan sama missä, mihin aikaan tai millainen Monsteri onkaan vastassa.
Iloisia vastaehdollistamishetkiä!
Lähteet:
ASPCA. Desensitization and counterconditioning.
https://www.aspca.org/pet-care/virtual-pet-behaviorist/dog-behavior/desensitization-and-counterconditioning
Grisha Stewart. 2014. The official dog training manual. A practical, force-free guide to problem solving & manners.
