Koira, joka räjähti

BAT, eli behavior adjustment training, on amerikkalaisen koirankouluttajan Grisha Stewartin kehittämä menetelmä. BAT on hyvin kokonaisvaltainen menetelmä, joka koostuu koiran elekielen lukemisesta, uudenlaisista hihnankäyttötekniikoista, järjestetyistä BAT-treenisessioista ja arjen selviytymiskeinoista. Kokonaisvaltaisuutensa vuoksi BAT:n Suomeen tuonut koira- ja kissakoulu Heiluvan hännän perustaja Miira Hellsten onkin kuvaillut BAT:ia oikeastaan elämäntavaksi.

Tässä postauksessa esittelen lähinnä pintaraapauksen siitä, mikä on BAT:n perusidea ja miten järjestetyt BAT-treenisessiot toimivat. Kovin syvällisiin sfääreihin ei tässä ole mahdollista mennä. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat katsella lisälukemista listasta, jonka olen koonnut tämän postauksen loppuun.

BAT:ssa on ajatuksena se, että koira itse oivaltaa oman toimintansa seurausten kautta, että toinen koira, ihminen tai muu asia, joka on koiran mielestä jännittävä tai pelottava, ei loppujen lopuksi niin jännittävä olekaan. Metodissa myös rohkaistaan koiraa rauhoittavien signaalien käyttöön. Siis koira oppii oman toimintansa seurausten kautta, että on paljon kannattavampaa esimerkiksi kääntyä pois, kuin syöksyä pää punaisena kiljuen kohti.

BAT:ssa koira on pääroolissa, hihnan päässä olevan ihmisen tehtävä on lähinnä luoda sellaiset olosuhteet, että koiran on mahdollista oppia. Ihmisen kannalta treeni on siis äärimmäisen tylsää. Ulkopuolisen silmin BAT-treeni ei näytä yhtään miltään: koiran kanssa vain haahuillaan ympäriinsä löysällä hihnalla häiriökoiran ympärillä, eikä koiran kanssa "tehdä mitään". Koira määrää suunnan ja ihminen seuraa. Sellaista BAT nimenomaan on ihanteellisimmillaan. Siis silloin, kun etäisyys häiriöön pystytään mitoittamaan niin, että treenaava koira kyllä huomaa häiriökoiran läsnäolon, mutta pystyy silti olemaan täysin rento ja rauhallinen. Toimitaan siis reippaasti reaktiokynnyksen alapuolella.



Tavoitteena on, että ihmisen tarvitsisi puuttua koiransa toimintaan mahdollisimman vähän. Jos koira kulkee suoraan kohti häiriökoiraa, koira pysäytetään rauhallisesti, löysätään hihna ja odotetaan, että koira itse kääntyy pois ja sitten jatketaan matkaa johonkin toiseen suuntaan. Jos koira jää tuijottamaan häiriökoiraa, odotetaan, että koira itse katkaisee tuijotuksen. Jos tuijotus vain jatkuu, eikä koira pääse siitä itse irti, ihminen puuttuu peliin mahdollisimman miedoin keinoin. Mahdollisimman mietoja keinoja ovat esimerkiksi se, että hihnan päässä oleva ihminen siirtää painoaan häiriökoirasta pois päin, tai ottaa askeleen siitä pois päin, hihnan kevyt liikuttaminen, jonkin pienen äänen päästäminen (esim. maiskutus) joka kiinnittää koiran huomion ym. Järeämpiä keinoja, siis luoksetulokäskyä, namilla houkuttelua ym. käytetään vasta siinä vaiheessa, kun miedommat konstit eivät riitä tuijotuksen katkaisemiseen. Mahdollisimman mietoja konsteja käytetään siksi, että koira itse voisi oivaltaa, että se voi valita myös ärsykkeestä luopumisen (=tuijotuksen katkaisemisen). Tarkoituksena on siis saada koiran huomio pois häiriökoirasta siten, että huomion pois kääntäminen on ikään kuin koiran oma idea.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Periaatteessa.. Todellisuudessa sekä Kira ja minä olemme olleet aivan rättiväsyneitä jokaisen BAT-treenisession jälkeen. BAT nimittäin edellyttää ohjaajalta aivan 100 % keskittymistä omaan koiraan koko treenisession ajan. Huolimattomuudelle ei ole sijaa, kun toimitaan räjähdysherkän koiran kanssa, jolle yritetään luoda toisenlaista suhtautumistapaa toisiin koiriin. Koiran elekieli ja oman koiran reaktiot täytyy tuntea todella tarkkaan. Haastavampia ovat tilanteet, joissa koira jää tuijottamaan häiriökoiraa. Milloin koiran tuijotus tulee saada katkaistua mahdollisimman pian, ja milloin voi jäädä rauhassa odottelemaan, että koira itse luopuu ärsykkeestä? Koiran elekieli sen kertoo. Grisha Stewart on käyttänyt kahden sekunnin sääntöä - siis koiran tulisi pystyä itse katkaisemaan tuijotus 2s kuluessa. Käytännössä Kiran kanssa tämä sääntö ei aina oikein päde. Koiran elekielen lukeminen antaakin varmemman vastauksen.


Mistä sitten tietää, että BAT-treenissä tapahtuu edistystä? Treenin aikana edistymistä on tapahtunut, jos etäisyys kahden koiran välillä on pienempi lopetettaessa kuin aloitettaessa. Pidemmällä aikavälillä edistys näkyy siinä, kuinka nopeasti päästään johonkin tietyn etäisyyden päähän häiriökoirasta. Kun treenasimme Kiran kanssa ensimmäistä kertaa erään häiriökoiran kanssa, lähietäisyydelle (=5-10m) pääseminen kesti puoli tuntia. Kun treenasimme saman koirakon kanssa kolmatta kertaa peräkkäin, pääsimme lähietäisyydelle viidessä minuutissa.


Koska elämä on oikeasti hallitsematonta kaaosta järjestettyjen BAT-treenisessioiden ulkopuolella, täytyy koiralle opettaa myös muita konsteja, jotka auttavat sitä selviämään vaikeista tilanteista. Tähän tarvitaan erilaisia korvaavia käytöksiä  ja muita temppuja, joilla voi pitää koiran kiireisenä vaikean tilanteen ajan, ettei se ehdi reagoimaan ärsykkeeseen. BAT ei siis suinkaan mitätöi korvaavien käytösten opettamisen merkitystä. Ennemminkin se täydentää rähjäkoiran kouluttamisen työkalupakkia ja tuo siihen yhden ulottuvuuden lisää. BAT:n avulla koira oppii vähitellen pärjäämään itse tilanteissa, jotka olivat aiemmin liian vaikeita. Tällöin koiran ei välttämättä tarvi koko ajan olla käskyn alla, vaan se selviytyy itse. Korvaavat käytökset ja temput tulevat puolestaan käyttöön tilanteissa, jotka ovat tällä hetkellä liian vaikeita koiralle ja joissa se muutoin saattaisi turvautua rähjäämiseen. Kun työskennellään näillä kahdella rintamalla yhtä aikaa, lopputuloksena on koira, jonka ei enää tarvitse rähjätä ja jos tilanne yltyy kuitenkin liian vaikeaksi, koira tietää selviytymiskeinoja, jotka auttavat sen hengissä selvemmille vesille.

Lisätietoa BAT:sta:

• BAT-metodin viralliset kotisivut, joilla lisälukemista esim. Learn More-otsikon alaisuudessa: http://empoweredanimals.com
• DVD-sarja: Grisha Stewart. BAT 2.0 series.
  
• Kirja: Grisha Stewart. The official ahimsa dog training manual. A practical, force-free guide to problem solving & manners(*)
• Kirja: Grisha Stewart. Behavior adjustment training 2.0: New Practical Techniques for Fear, Frustration, and Aggression in Dogs (*)
• Miira Hellstenin pitämä BAT-rähjäherkkien, arkatassujen ja ylikiihtyvien koirien seminaari
• Miira Hellsten. Behavior adjustment training. BAT-metodi rähjäherkkyyksien ehkäisemiseen ja poistamiseen. Canis 6/2014.

Ps. Onpas ihanaa katsoa noita treenivideoita reilun kuukauden takaa. Edistytty on nimittäin reippaasti! Videoilla näkyvät treenit päättyivät noin 35-40m etäisyydelle häiriökoirasta. Nykyään voisimme aloittaa treenit 50m etäisyydellä ja useimmiten olemme päätyneet 15-5m etäisyydelle häiriökoirasta.

Tekstin sisältämät kaupalliset linkit on ilmoitettu (*)-merkinnällä.

Eli päivitys siitä, miten rähjätreenit etenevät.

Kiran jalassa olevat puremajäljet ovat onneksi parantuneet hyvin ja vahingosta selvittiin pelkästään reilun viikon mittaisella antibioottikuurilla. Onneksi (!) puremasta ei myöskään vaikuta jääneen Kiralle isompia traumoja toisia koiria kohtaan. Lisäharmeja emme tosiaan olisi enää kaivanneetkaan..

Tavoitteena on nyt alkuvuodesta panostaa erityisesti BAT-treeniin ja päästä treenailemaan kerran viikossa. Kalenteri onkin täyttynyt jo ihan mukavasti sovituista treenihetkistä ja häiriökoirakoiksi on lupautunut useampikin tuttavapiiristäni. Iso kiitos kaikille lupautuneille siitä! :)

BAT:n suhteen Kira edistyy tasaisen varmasti. Edistymisvauhti ei ole päätähuimaava, mutta eipä tässä pikavoittoja haetakaan. Vaan sitä, että koko kuluvan vuoden jatkuvalla rähjätreenipanostuksella saisin elää koko Kiran loppuelämän ajan normaalia, helppoa arkea ja pystyisin myös harrastamaan koirani kanssa tavoitteellisesti (ja mahdollisesti jopa kilpailemaan). Välttelemme edelleen koirakohtaamisia arjen hallitsemattomissa tilanteissa. Toisen koiran havaitessamme poistumme paikalta ja jos mahdollista, siirryn Kiran kanssa etäämmälle, jossa voin hyödyntää toisen koiran läsnäolon BAT-treenitilanteena. Arkilenkit ovat edelleen rauhoitettua aluetta, jolla pyrin pitämään Kiran elämän mahdollisimman stressittömänä, jotta varsinaisissa hallituissa treenitilanteissa voisi oikeasti tapahtua edistymistä. En siis tietentahtoen hakeudu tai kulkeudu Kiran kanssa tilanteisiin, joiden tiedän olevan liian vaikeita Kiralle.

Jatkamme edelleen lähes päivittäin BAT-treeniä lehmien kanssa. Treenaaminen on tosin muuttunut lähinnä muutaman minuutin rennon ja rauhallisen käytöksen ylläpitotreeniksi, jolla haluan entisestään vahvistaa uudenlaista mielentilaa. Olen tosi ylpeä siitä, miten dramaattisesti Kiran suhtautuminen lehmätarhan ohituksiin on muuttunut suhteellisen lyhyessä ajassa. BAT-treeni lehmätarhan ympärillä on myös minulle itselleni erittäin palkitsevaa, kun jokainen onnistunut ohituskerta alleviivaa sitä, miten hyvin BAT-metodi on toiminut Kiraan. Helppohan siinä on sitten hymyillä :)


Videolla näkyy, että Kira on edelleen jonkin verran jännittynyt lehmiä ohittaessa. Tämä näkyy esim. siinä miten Kira jämähtää tuijottamaan lehmiä ja joudun kutsumaan Kiran pois. Myös häntä on hieman enemmän koholla kuin normaalisti. Tämä pienenpieni jännitys on kuitenkin vain murto-osa siitä, mitä se oli ennen BAT-treenien aloitusta. Silloin rähjääminen, säntäily ja kiskominen alkoi pahimmillaan jo 30m ennen tarhaa. Tarhasta päästiin ohi hengissä vain siten, että otin Kiran ihan lyhyeen hihnaan tiukkaan nyrkkipuristukseen ja sitten mentiin henkeä pidättäen hippulat vinkuen ohi. Videolla Kira on 4,5m hihnassa ja pidän hihnan aivan häntäpäästä kiinni.. Joten hieman on meininki muutaman kuukauden takaisesta tilanteesta muuttunut!

Koirien suhteen BAT-treeneissä ei ihan tähän pisteeseen asti olla vielä päästy.. Mutta toisten koirien lähellä rauhallisesti oleminen onkin aina ollut Kiralle se ihan kaikkein vaikein juttu ikinä. Aika, mikä kuluu siihen, että päästään BAT-treenissä Kiran pillastumatta häiriökoiran lähietäisyydelle (siis n. 10-15m päähän), on koko ajan lyhentynyt. Tässä tapahtuukin tällä hetkellä eniten ja nopeiten edistymistä. Rähjäreaktio on edelleen yhtä iso ja voimakas kuin ennenkin, jos joku koira pöllähtää yllättäen liian lähelle. Mutta kyllä sekin siitä vielä laantuu, vähitellen. Rähjäkurssi mukaan lukien olemme päässeet tähän mennessä BAT-treenaamaan hallituissa olosuhteissa (= ennalta sovitut treenit) 8 kertaa. Treenimäärä ei ole päätähuimaava. Ottaen myös huomioon, miten intensiivisesti ja voimakkaasti Kira räjähtää toisille koirille, ei ole ihmekään, jos mitään valtavaa mullistusta ei Kiran käytöksessä ole vielä tapahtunut toisia koiria kohtaan.

Olen kuitenkin ylpeä siitä, että Kiran käytöksessä jännittävissä tilanteissa alkaa jo vähitellen näkyä rauhoittavampaa elekielen käyttöä. Esimerkiksi siis katseen, pään tai koko vartalon kääntämistä poispäin jännittävästä asiasta. Tai jopa kokonaan poispäin liikkumista. Erityisen selkeästi nämä käyttäytymiset näkyvät lehmien kanssa treenatessa. Koiratreeneissä Kira on edelleen sen verran jännittynyt koko ajan, että joudun muistuttamaan Kiraa säännöllisesti siitä, että se voi valita myös jännittävän asian luota poistumisen tuijottamisen, jännittymisen tai rähjäämisen sijaan.

Kuluva viikko poislukien tästä vuodesta on kuitenkin vielä 50 viikkoa jäljellä. Jos saamme sovittua yhdet BAT-treenit jokaiselle vuoden viikolle, se tekee jo valtavan määrän onnistuneita ja hallittuja koirakohtaamisia. Joten leuka pystyyn ja peukut törölle, eiköhän tämäkin haaste tämän vuoden aikana vielä selätetä!

Vuosi 2014 on saatu onnellisesti ja onneksi päätökseen. Työasiat pitivät minut kiireisenä joulupyhienkin ajan ja eivätpä hommat loppuneet niiden jälkeenkään. Joten hirveästi ei aikaa eikä energiaa riittänyt paneutua asioihin, joihin olisin tällä joulu"lomalla" halunnut paneutua. Siis koirajuttuihin. Mukaan joululomalle tuli raahattua vino pino luettavia koirakirjoja ja katseltavia koirankoulutus-dvd:itä sillä ajatuksella, että kun "nyt kun kerrankin on aikaa". Joopa joo, eihän sitä aikaa sitten ollutkaan.. Ei edes tämän blogin ylläpitoon.

Koira-asioiden osalta vuoteen 2014 mahtui hirveästi oppia, josta suurin osa kantapään kautta hankittua. Kävin monilla luennoilla ja osallistuimme Kiran kanssa useammalle kurssille. Treenimme keskittyivät paljon rähisemisen ja reaktiivisuuden hillintään, mutta kokeilimme myös aloittaa hajuerottelua. Siinä päästiinkin jo ihan mukavaan alkuun ja olisin sitä mielelläni Kiran kanssa jatkanutkin. Tämän nenätyöskentelyn jouduin kuitenkin vielä siirtämään kaukaiseen tulevaisuuteen. Arkielämä Kiran kanssa verotti, ja verottaa yhä, niin suuren osan omasta jaksamisestani, ettei sen lisäksi riitä aikaa eikä energiaa muuhun harrastamiseen. Totesin, että on parempi siis keskittää kaikki voimat koiran reaktiivisuuden hallintaan ja sitten vasta joskus myöhemmin miettiä niitä ihan oikeita koiraharrastusjuttuja, kun Kiran rähjäongelma on vähäisempi.

Tällaisen opuspinon kanssa lähdin joululomalle, pinoon perehtyminen jäi kuitenkin kiireiden vuoksi harmittavan vähälle.

Olin asettanut jo vuodelle 2014 tavoitteeksi sen, ettei Kira vuoden loputtua rähjäisi missään tilanteessa kenellekään tai millekään. Vuoden aikana kävi kuitenkin selväksi, että tämä tavoite oli "hieman" ylimitoitettu sekä Kiran reaktiivisuuden voimakkuuden ja räjähtämisintensiteetin että omat koulutustaitoni huomioon ottaen. Edistystä kuitenkin tapahtui, vaikkei ihan maaliin asti päästykään. Kuluneen vuoden aikana koulutustekniikkani ovat monipuolistuneet huimasti. Aiemmin yritin selviytyä Kiran reaktiivisuuden kanssa pelkästään vastaehdollistamisen avulla. Nyt työkalupakista löytyvät vastaehdollistamisen lisäksi BAT ja muutamien korvaavien käytösten alkeet. Pääsin käytännössä omin silmin todistamaan myös Ttouch-metodin tehoa, ja mielenkiinnolla hauduttelen ajatuksia, miten voisin hyödyntää tätäkin konstia Kiran kanssa. Etenkin BAT-metodiin perehtyminen avasi silmäni ja auttoi minua todella ymmärtämään, miten näin reaktiivisen koiran kanssa tulee toimia. BAT:n avulla alettiin myös viimein edistyä ihan oikeastikin!

Vuodelle 2015 asetan tavoitteeksi sen, että vuoden kuluttua Kira ei rähjäisi missään tilanteessa kenellekään tai millekään. Tavoite on sama, kuin edellisellekin vuodelle. Tällä kertaa se vain on paljon realistisempi, sillä tiedän mitä teen ja minulla on suunnitelma miten aion tähän tavoitteeseen päästä.

Alkuvuodesta ensisijaisena tavoitteena on vähentää Kiran reaktiivisuutta toisia koiria kohtaan ja opettaa Kiralle rennompaa suhtautumista toisiin koiriin ja yllättäviin tilanteisiin. Tähän pyrimme tekemällä paljon BAT-treeniä sekä järjestetyissä treenitilanteissa, että arkielämässä hyödyntämällä häiriönä satunnaisia ohikulkijoita. Tavoitteena on, että etäisyyttä, jolla Kira turvautuu rähjäämiseen, saadaan lyhennettyä reippaasti. Samanaikaisesti omien voimavarojeni puitteissa treenailemme rauhallisissa tilanteissa korvaavien käytösten alkeita. Ajatuksissa on opetella/vahvistaa jo olemassa olevista käytöksistä ainakin vierellä kävelyä, erilaisia kohdennustemppuja, eteen istumista, katsekontaktia, käskystä koirien ja muiden jännittävien asioiden bongailua (look at that-temppu), nopeaa kääntymistä vastakkaiseen suuntaan, luoksetuloa ja rauhoittumismakuuta.

Joululomalla sattui myös ikävä purematapaus, jossa Kira sai hieman osumaa vasempaan etujalkaansa. Toivotaan, ettei tämä enää vaikeuttanut meidän tilannettamme lisää..

Maaliskuussa osallistumme Heiluvan hännän häiriöherkille koirille tarkoitetulle Zen-kurssille, jolla treenaillaan ohituksia ja erilaisia korvaavia käytöksiä. Jotta saisimme kurssista suurimman mahdollisen hyödyn irti, on tärkeää että reaktioetäisyys on jo suhteellisen lyhyt, edes muutaman korvaavan käytöksen alkeet ovat edes suunnilleen hallussa ja käytökset kestävät jo pientä häiriötä. BAT-treeniä jatketaan yhä intensiivisesti korvaavien käytösten opettelun rinnalla ja treeneissä voidaan siirtyä vähitellen yhä vaikeampiin tilanteisiin. Näillä konsteilla ei pienennetä pelkästään Kiran reaktiivisuutta, vaan samanaikaisesti tulee tehtyä töitä häiriöherkkyyden vähentämiseksi.

Kiran täytettyä 2 vuotta maaliskuun lopussa käymme myös virallisissa lonkka-, kyynärnivel- ja selkäkuvauksissa.

Opettelen tarkkailemaan koiraani entistä tarkemmin ja pyrin pitämään huolen siitä, ettei stressiä pääse enää kertymään liikaa. Välillä tarvitaan palauttavia haahuilulenkkejäkin, joiden aikana ei tapahdu yhtään mitään. Pyrin ruokkimaan Kiran kokonaan lenkeillä, treenatessa tai vähintään ulkona muuten virikkeistämällä. Petrattavaa on, sillä tässä en ole tähän mennessä vielä kauhean hyvin onnistunut, lähinnä kyse on omien (jämähtäneiden) toimintatapojeni muutoksesta. Opettelen myös (edelleen) suunnittelemaan treenitilanteet paremmin ennakkoon: mitä tehdään, missä ja millä tavalla. En kuitenkaan pelkää improvisoida ja muuttaa suunnitelmia nopeasti tilanteen mukaan - jos koiran tai minun pääni ei jotain asiaa sillä hetkellä kestä, on turha piiskata itseään tilanteisiin, joista päällimmäiseksi mieleen jää vain turhautuminen ja harmistus. Oma mielentila pysyy edelleen hallinnassa, eikä zen-fiilis katoa, oli ympärillä sitten millainen Kira-sirkus tahansa.

Unelmani on, että loppuvuodesta 2015 suurin osa voimavaroistani ei enää kulu pelkästä arjesta selviämiseen. Olisi mieletöntä, jos voisimme vuoden kuluttua jatkaa hajuerottelutreeniä, opetella ja hioa tottisliikkeitä ja aloittaa palvelus/pelastuskoiralajien harrastaminen, josta olen haaveillut jo pitkään.