Koira, joka räjähti

Jälleen kuukausittaisen päivityspostauksen aika.

Viimeisen kuukauden aikana Kira on edistynyt ihan huikeasti, eikä pelkästään rähjätreenien suhteen! Olemme voineet siirtyä lenkkeilemään "ihmistenilmoille", siis kaduille. Ihmisten, autojen, pyöräilijöiden ym. ohittaminen ei siis enää ole Kiralle mikään maata järisyttävä kokemus, joka saisi sen ihan ylikierroksille ja tilttiin. Ihmisiä voi putkahdella yllättävästi nurkan takaa ja juosta kohti, ilman että Kira on ihan heti samantien karvat pystyssä ärjymässä. Onhan Kira toki superkiinnostunut ja varsinkin tosi nopeasti pinkovat ihmiset saavat sen kiihtymään jonkin verran yhä edelleen. Kiihtymys on kuitenkin sellaista vanhan diesel-auton luokkaa, eikä enää nitroglyseriinillä varustetun, yliviritetyn Lamborghinin kaltaista. Siis sellaista, että ehdin viemään Kiran pois tilanteesta, ennen kuin räjähtää. Eikä räjähdystä läheskään aina enää edes tule, vaikka kierrokset nousevat.

"Sinne se tyyppi meni!"

En voi edes sanoin kuvailla, miten onnellinen ja tyytyväinen olen siitä, että elämäni on helpottunut jo näin paljon ja voin viimein lenkkeillä koirani kanssa melkein niin kuin tavalliset ihmiset. Melkein sen vuoksi, että kaikki ohitukset tapahtuvat vastaehdollistaen, ja sen vuoksi, että toisia koiria välttelemme edelleen.

Kiran reaktiokynnys toisille koirille rähjäämiseen on tosin myös noussut. Muutama kuukausi sitten toisen koiran näkeminen (tai haukunnan kuuleminen) ihan miten kaukana tahansa sai Kiran automaattisesti jännittymään ja laukaisi siten myös helposti rähjäreaktion. Reaktio vaikutti tulevan suoraan selkärangasta, niin nopea ja raju se oli. Nyt tämä reaktiivisuus on jo laimentunut jonkin verran. Nykyään toisen koiran nähdessään Kira jää katselemaan sitä, ja melkein voi nähdä rattaiden raksuttavan Kiran päässä, kun se puntaroi miten toimisi. Tähän väliin onkin minun sitten hyvä iskeä vastaehdollistamaan, ja kääntää vaakakuppia entistä voimakkaammin rauhallisen, järkevän toiminnan puolelle. Tämän ansiosta toisten koirien kohtaamisessa ollaan päästy etenemään huikeasti.

"Toinen haukku kulkee tuolla!"

Muutama päivä sitten lenkillä Kira pystyi katselemaan rauhassa ja rentona noin 50m etäisyydellä meidän ohi kulkevaa vierasta koiraa. Hetken päästä eräs pikkukoira omistajineen pääsi yllättämään meidät, ja huomasin heidät vasta kun he juoksivat kovaa kyytiä meitä kohti. Ohitusetäisyys jäi siksi liian pieneksi. Tässä mokassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että ainakin tuossa tilanteessa Kira turvautui rähjäämiseen vasta kun etäisyyttä oli vain 20m. Tämä on tietysti aivan tilannekohtainen asia, mutta joka tapauksessa paljon ollaan edetty siitä, kun vieras koira laukaisi rähjäreaktion jo +100m etäisyydellä..

BAT-treenejä jatketaan edelleen aktiivisesti. Edistymisen huomaa myös niissä: vieraan koiran lähelle päästään entistä nopeammin ja aloitusetäisyyttä on pystytty tiputtamaan jo reippaasti alle 100m. Ympäristössä olevat muut häiriöt (ihmiset ja autot) eivät häiritse enää Kiran treenejä. Lisäksi Kira on alkanut tosi hyvin kestämään myös muita koiria, jotka vispaavat jossain treenipaikan lähistöllä. Vielä kuukausi sitten "ylimääräiset" koirat saivat Kiran aivan täysin pois tolaltaan, etäisyydestä riippumatta.

Treenien jälkeen pieni väsynyt tyttökoira

Yhä useammin ja useammin palaan lenkeiltä kotiin hymy korvissa, ylpeänä ja iloisena koirastani. Enää tämän vuoden puolella minun ei ole tarvinnut potea jatkuvaa syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää koirani käyttäytymisestä. Tältä pohjalta suuntaan luottavaisin mielin kohti kuukauden päästä alkavaa Heiluvan hännän ZEN-kurssia, jolla sitten työstetään näitä ohituksia entisestään.

Onpa elämä helpottunut silläkin tavalla, että Kiran ruokahalu on viimein löytynyt. Ensimmäiset 1,5 vuotta Kiran elämästä olivat ainaista kamppailua siitä, suostuuko tuo koira ylipäätään syömään yhtään mitään. Välillä tuntui, että melkein olisi saanut sisäfileen paloilla jonglöörata, että koira olisi kiinnostunut ruuasta. Kirahan on (oli) siis koira, joka on kieltäytynyt syömästä mm. kädestä tarjottua raakaa jauhelihaa.. Nyt ollaan 1,5kk menty ihan puhtaalla nappulalinjalla, ja edelleen maistuu hyvin! Ken tietää, johtuuko tähtien asennoista, hormonikierron vaiheesta, stressin vähentymisestä, vai mistä... Allekirjoittanut on kuitenkin erittäin tyytyväinen myös tähän kehitykseen! :)

Näin edettiin ihmisohituksissa:

• Mentiin ensin 50m päähän vilkkaasta risteyksestä katselemaan autoja ja ihmisiä
• Vähitellen pienennettiin etäisyyttä, kun ihmisten ja autojen näkeminen ei enää nostanut kierroksia ja koira näytti itsevarmalta ja rennolta
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin ettei tiellä liikkunut muuta kuin autoja, vastaehdollistaminen joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastakkaisella puolella tietä liikkui ihminen jalan tai pyörällä, vastaehdollistaminen Kiran huomatessa ihmisen ja joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla pysähdyttiin ja vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku kävellen. Ohituskohdalla ei pysähdytty, vastaehdollistin, vastaehdollistaminen myös joka auton kohdalla
• Käveltiin pieni matka kävelytiellä, niin että vastaan tuli joku juosten tai pyörällä. Aluksi ohituskohdalla pysähtyen, myöhemmin jatkettiin vain koko ajan matkaa. Vastaehdollistaminen jokaisen ihmisen ja auton kohdalla
• Vähitellen pidennettiin kävelymatkaa, jolloin  tuli myös useampia ohituksia peräjälkeen
• Vähennettiin vähitellen vastaehdollistamista autoihin
• Lisättiin vähitellen matkaan myös ihan uusia reittejä
• Lopulta Kira pystyi rauhallisena ohittamaan ihmiset ja autot myös ihan kokonaan vieraalla reitillä (aiemmin jo pelkästään vieraalla reitillä kulkeminen nosti niin paljon kierroksia, että jo se riitti laukaisemaan ihmisille rähjäämisen ja autojen/pyörien jahtaamisen..)