13 comments
  1. Rokki on kanssa, varsinkin nuorempana, harrastanut tuota tyhjänmahan oksentelua. Eli juurikin maiskuttelee ja saattaa yökkäillä ilman että mitään tulee pihalle, tai sitten ulos tulee pelkkää keltaista vaahtoa. Ja ilmeisesti liittyy nimenomaan tyhjään mahaan. Olen myös kuullut, että vilkkaat paimenkoirat helposti reagoivat ja stressaavat vatsallaan, joten se saattaa liittyä sellaiseenkin, esim. nyt Kiralla alkaviin juoksuihin? Nykyään Rokilla tuota oksentelua esiintyy satunnaisesti, välillä saattaa mennä todella pitkiäkin aikoja ilman oksuja ja sitten taas oksentaa esim. pari kertaa kuussa, enkä ole osannut laittaa merkille mihin se liittyisi (ruokailuajat yms. on hyvinkin säännölliset aina). Kesällä heinää syötyään oksentelee tietysti niitä helpommin pihalle ja karvanlähtöaikaan huomaa, että vaahdon seassa on paljon karvaa - ehkä se on ottanut kissoilta mallia karvapallojen puklailuista ;)
    Jännä tosin, jos se Kiralla on alkanut "vasta" nyt, mutta en kyllä usko, että kyse olisi mistään vakavasta. Olen itse kysellyt asiaa useammaltakin eläinlääkäriltä ja ohje on ollut, että tutkitaan jos se kovasti yltyy ja tapahtuu hyvin usein, mutta silloin tällöin oksentelusta ei ole haittaa varsinaisesti ja siihen pitäisi auttaa nimenomaan usein ja pienten annosten syönti.
    Rapsutuksia Kiralle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että Kiran isälläkin on ollut jotain vastaavantapaista. Tällainen ruuan ja vastahappojen oksentelu on kyllä ihan uutta, aiemmin ei ole ollut mitään, vaikka joskus Kiran ollessa pikkuinen meni kokonainen päiväkin ennen kuin sain sen syömään :/ oksentelua oli useamman kerran viikossa, karkeasti n. joka toinen päivä. Suun maiskuttelua sitten lähes päivittäin. Mutta nämä oireet tosiaan loppuivat kuin seinään kun ruoka tuli useammassa erässä.

      Poista
  2. Kiitos että jaoit blogisi meille. Tulemme tapaamaan tänään alkavalla Zen-kurssilla. Odottavaisin ja myönnettäköön että myös kauhun sekaisin tuntein täällä mietitään kurssin alkua ja sitä että kuinka siellä pärjätään. Olette tehneet Kiran kanssa hienoa työtä! :) näkemisiin, toivottaa Kalle-göötin väki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vähän vahinko, en huomannut ollenkaan klikanneeni jotain "vastaa kaikille"-nappia sähköpostissa :D Tänäänpä siis tapaamme, tsemppiä treeneihin!

      Poista
    2. Se oli vähän vahinko, en huomannut ollenkaan klikanneeni jotain "vastaa kaikille"-nappia sähköpostissa :D Tänäänpä siis tapaamme, tsemppiä treeneihin!

      Poista
    3. Voi hitsi! Minullakin göötti �� Olisi mukava kuulla lisää Kalle-göötistä �� Tämä on kyllä hyvä blogi! Niin paljon tietoa ja vertaistukea täältä saa.

      Poista
  3. Sanoisin, että onnistunut vahinko :) ja kiitos samoin, tsemppiä iltaan!
    Kyllä, tosi hieno blogi ja niin kaivattua vertaistukea. Kalle-göötti on sangen suloinen tapaus omine erityistarpeineen! Maallahan Kalle olisi täydellinen koiruus, joka viipottaisi vapaana pienillä töppöjaloillaan. Kaupunkiympäristö luo sitten omat haasteensa... Olispa tosiaan kiva kuulla lisää göötin ja sen ihmisten elämästä, joilla ymmärtääkseni on myös omat haasteensa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Kuulostaa tutulta, oon Kiran kanssa miettinyt ihan samaa, että maalla sen kanssa eläminen olis niin paljon helpompaa. Mutta näillä mennään.

      Poista
    2. Hei! Minulle voi laittaa sähköpostia gootti@qummitus.com , jos haluaa kuulla gööttimme elämästä :-) Maalla me asumme, mutta emme ihan metsän keskellä, joten vapaana ei täysin voi olla. Riista- ja saalisviettikin matkassa, jota koitan myöskin työstää hallintaan. Ja mukavahan se on, että koiruus voi olla reissuissa/vaelluksilla mukana, joten täytyy jonkinlaiset sosiaaliset taidot olla :-)

      Poista
  4. Hei! Oletko miettinyt miten sterilointi auttaisi tähän räjähtelyongelmaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Olen kyllä miettinyt sterilointia, ja juoksujen poistumisen myötä ei olisi juoksuja edeltävää noin kuukauden mittaista kiihtymysjaksoakaan. Haluan kuitenkin ensin selvittää, miten pitkälle koulutuksella on mahdollista päästä. Iso osa Kiran kiihtymyksestä on kuitenkin opittua ja stressiperäistä. Ehkä suhtaudun sterilointi-asiaan jotenkin turhan niuhosti. Sterilointi helpottaisi elämää varmaan jonkin verran, mutta minusta tuntuisi hieman väärältä lähteä korjaamaan tilannetta ensisijaisesti kirurgisella toimenpiteellä. Siksi katson ensin tämän koulutuskortin loppuun. Steriloinnilla olisi toki muitakin hyötyjä, kun kohtutulehdusten ja nisäkasvaimien riski pienenisi. Ja pentujahan Kiralla ei ole tarkoitus teettää.

      Poista
    2. Meillä sterilointi muutti koiran aivan eriksi, siis parempaan suuntaan. Sterilointihan on siis koiralle että omistajalle hyväksi, sillä molemmilta lähtee stressitasot laskemaan. Siis myös koirankin parhaaksi. Koira menee nyt järjellä eteenpäin eikä tunteella ja mielestäni koiran elämä on nyt laadukkaampaa, kun voi keskittyä muihin asioihin kuin jokaiseen asiaan rähinällä.

      Poista